Pelkkä Poutanen alias Petra Poutanen. Kuvat: Marita Nyrhinen
TUOKIOKUVA | Kulttuuritoimituksen minireportaasi kulttuuritapahtumasta, pienestä tai isosta.
TAPAHTUMA: Raahen Rantajatsit 25.–27.7.2024
PÄÄPAIKAT: Raahen Teatterin kesälava ja meren äärellä Ruiskuhuone.
TUNNELMA: Koska ohjelma on suunniteltu niin, että on mahdollista osallistua jokaiseen tilaisuuteen, festivaali on helposti lähestyttävä. Osa kotoisaa tunnelmaa oli, kun festivaalin taiteellinen johtaja, Charles Gil, kuulutti kaikki konsertit suomeksi. Konserttipaikat olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ulkolavoja. Tervapääskyjen kesäinen kitinä ja lokkien merellinen kirkuna säestivät ulkoilmakonsertteja.
Festivaali oli tapansa mukaan rento ja tunnelma sen mukainen. Yleisön joukossa voi kohdata artistit kuuntelemassa kollegoidensa soittoa. Tänä vuonna Suzanne-trion jäsenet kohdattiin kirjaston keskustelutilaisuudessa, jossa yleisö sai jutustella muusikoiden kanssa vapaasti. Tapaamisesta juteltiin paljon tilaisuuden jälkeenkin.
HUIPPUHETKIÄ: Aina vauhdikas, rytmikäs ja hauska PLOP ja vielä tätä trioa vahvistava huilisti Juhani ”Junnu” Aaltonen panivat parastaan. Entistä tiivistyneempi yhteispeli suo kullekin soittajalle – Mikko Innaselle, Ville Herralalle ja Joonas Riipalle – tilaisuuden ilmaista itseään entistä vapaammin. Siitä nautinnosta ottaa Junnu Aaltonen osansa ja antaa lyyristä olemusta soittoon.
Signe-lauluyhtyeestäkin tuttu Josefiina Vannesluoma toi Raaheen yhtyeensä Mortal Lease. Vannesluoman sävellykset perustuvat yhdysvaltalaisen Edith Whartonin (1862–1937) runosarjaan The Mortal Lease (“Kuolevaisuuden sopimus”). Vannesluoman sävellykset olivat herkkiä ja hänen lauluilmaisunsa tunnelmallista. Esityksessä otettiin tyylikkäästi vapauksia, jolloin rajat hämärtyivät sävelletyn ja improvisaatio-osuuksien välillä. Tunnelmallinen tulkinta oli iso osa kokonaisuutta. Yhtyeessä soittivat Nathan Francis bassoa, Ville Luukkonen rumpuja ja vallan mainioita soolo-osuuksia loihtinut Mikael Myrskog pianoa.
Kari Ikonen esiintyi useammassa kokoonpanossa. Ikonen on kehittänyt virityslaitteen Maqiano, jonka salaisuutta selvitettiin myös Raahessa. Laite mahdollistaa muun muassa mikrointervallien soittamisen. Mikrointervalli eli mikrosävelaskel puolestaan tarkoittaa tasavireistä puolisävelaskelta pienemmiksi viritettyjä intervalleja. Siis esimerkiksi pianon vierekkäisten koskettimien välissä olevia ääniä.
Tuota laitetta Ikonen tarvitsi Wishamalii-trion konsertissa, jossa hän soitti arabialaista maqamatia akustisella pianolla. Palestiinalais-jordanialainen laulaja, oud-soittaja ja säveltäjä Nemat Battah sekä perkussionisti Abdissa Assefa Ikosen kanssa muodostivat trion, jonka mystissävytteinen musiikki sai mielen liikuttumaan. Raahen puhallinorkesterin kanssa Ikonen esitti hurmaavan vaskisoittimille säveltämänsä teoksen Lattuna, jossa hän esitteli vanhan ja perinteisen Moog-syntetisaattorinsa. Vahvistuksena isoon bändiin Ikonen sai Suzannen bassoklarinetisti Hélène Duret’n.
Verneri Pohjolan uutta kokoonpanoa Exotic Matter odotettiin kuin kuuta nousevaa. Onhan Pohjola profiloitunut monenlaisen, hyvin haastavankin musiikin esittäjäksi. Konsertti oli odotuksen arvoinen. Pohjolan soittoa voidaan ylipäätään luonnehtia moderniksi improvisaatiomusiikiksi, jossa on viitteenomaisesti jazzvaikutteita. Se voitiin todeta myös Raahen konsertissa. Pohjolan persoonallisella tavalla käsittelemä trumpetti soi raikkaasti ja sävykkäästi. Lisäksi hän käytti hyväkseen elektroniikkaa, mikä toi modernia soundia esitykseen. Pianisti Kirke Karja, joka on saanut vaikutteita sekä Stockhausenilta, virolaiselta säveltäjältä Eduard Ojalta että pianisteista muun muassa Bill Evansilta, sopeutui hyvin Pohjolan poppooseen. Lyömäsoitinvirtuoosi Mika Kallion kanssa Pohjola on tehnyt duoyhteistyöt jo vuosia. He ymmärtävät hyvin toisiaan.
Basisti Antti Lötjönen ja laulutaiteilija Sanni Orasmaa täyttivät odotukset moninkertaisesti, kun he esittivät duona suomalaisten runoilijoiden teksteihin perustuvia tulkintoja runsaasti improvisoiden. Kun ulos suunniteltu konsertti jouduttiinkin siirtämään sisätiloihin, päästiin harvinaisen intiimiin ja konkreettisesti käsin kosketeltaviin tunnelmiin yleisön pakkautuessa Langin Kauppahuoneen pienehköön tilaan.
Ranskalainen Suzanne-trio soitti joka päivä. Kaikki konsertit olivat mieleenpainuvia. On vaikea määritellä, mitä musiikkia trio esittää. Uutta, tuntematonta, yllätyksellistä, kiinnostavaa, lumoavaa. Trion kaikki jäsenet – alttoviulisti Maëlle Desbrosses, bassoklarinetisti Hélène Duret ja kitaristi Pierre Tereygeol – laulavat; ihmisääni on yksi instrumentti. Trio yllättää monenlaisin soinnein ja tunnelmin: somia, rauhoittavan pehmeitä, räiskyvän huudahtelumaisia, koskettavan tunteellisia ääniä niin soitten kuin laulaen. Kaikki tunteet ovat pelissä. Kokeilevan nykykamarimusiikin kaltainen määritelmä voisi olla istuva. Runsaat improvisaatio-osuudet kirjoitettujen yhteissoittojen ohella päästävät nämä virtuoosit valloilleen.
Eräs Suzanneen liittyvä huippuhetki oli päätyminen Maëlle Desbrossesin ja Hélène Duret’n kanssa raahelaiseen karaokebaariin laulamaan yhdessä, mutta se on jo toisen jutun aihe.
SÄÄ: Muistan parin edellisen vuoden säätilanteen: enimmäkseen satoi kaatamalla. Tällä kertaa sää helli paremmin festivaaliyleisöä. Vain Langin Kauppahuoneen puutarhaan suunniteltu konsertti jouduttiin siirtämään sisätiloihin, sillä tummanpuhuva pilvimassa uhmasi pään päällä. Se oli oikea ratkaisu, sillä basisti Antti Lötjösen ja laulaja Sanni Orasmaan duokonsertti pääsi paremmin oikeuksiinsa, kun yleisö istui melkeinpä duon sylissä.
KOMMENTIT: On kovin ihmeellistä ja samalla kiehtovaa, että festivaaliyleisö on kiinnostunut erilaisesta musiikista. Siinä missä toinen pitää Pelkkä Poutasen kansanmusiikkivaikutteisesta kurkkulaulannasta, toinen hypettää sähköisen Virta-yhtyeen meininkiä. Päälavan jamien myöhäinen ajankohta huippumuusikkoineen harmitti.
Festivaalin onnistuminen riippuu siis monista tekijöistä. Tässä muutama:
”Millään muulla festivaalilla yleisö ei pääse yhtä lähelle esiintyjiä. Syntyy täydellinen vuorovaikutus, ja musiikki syöpyy ytimiin.” (Tapio)
”Rento ja helposti lähestyttävä festivaali. Ohjelmisto on tehty lämmöllä ja suurella sydämellä. Voi tehdä uusia löytöjä ja kokea vanhoja tuttavuuksia uusissa kokoonpanoissa” (Irja)
”Suzanne oli uusi tuttavuus. Triolla oli kiinnostava kombinaatti erilaisia instrumentteja, eikä tiennyt, mitä musiikkia bändi oikeastaan soitti. Antti Lötjönen ja Sanni Orasmaa olivat hämmentävän hyviä. Tutut runoilijat olivat oiva tarttumapinta duon musiikkiin.” (Pekka)
JÄRJESTÄJÄ: Vuonna 1984 perustettu Rajatsi on järjestänyt Raahen Rantajatsit -festivaalia vuodesta 1989 lähtien. Rantajatsien ohella Rajatsi järjestää klubikonsertteja ympärivuotisesti. Rajatsi ry on Suomen Jazzliiton ja Europe Jazz Networkin jäsen. Festivaalin taiteellisena johtajana toimii Charles Gil ja toiminnanjohtajana Pertti Uunila. Mukana ovat myös Pekka Tähkävuori (tekniikka), Mika Isopoussu (kuljetukset), Joona Kauranen (rakenteet), Anne-Mari Kuisma (catering), Johanna Penttilä (toimisto ja talkoot) ja Laura Kuisma (vastuullisuus).
Rantajatseilla vastuullisuus on toiminnan keskeinen periaate. Festivaali haluaa toiminnallaan tukea paikallista taloutta ja lisätä ihmisten hyvinvointia pyrkien myös vähentämään festivaaleista johtuvaa ympäristökuormitusta.
LUE LISÄÄ: Tapahtuman verkkosivut.
Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Musiikki on mahtava voima – Vexi Salmen ennen julkaisemattomat tekstit soivat Hämeenlinnan lauluillassa
MUSIIKKI | Terveisin Vexi -lauluiltaa voi suositella kaikille, jotka haluavat hetkeksi paeta pahaa maailmaa humoristisen ja koskettavan musiikin äärelle.
We Jazz oli modernin jazzin juhlaa – reportaasi festivaalin päätöslauantailta Töölön Korjaamolta
FESTIVAALI | Jazzdiggari Matti Nives on luotsannut nykyjazziin erikoistunutta We Jazz -festivaalia vuodesta 2013 lähtien. Ohjelmaa riitti kokonaisen viikon ajaksi.
Cecilia Damströmin timanttinen Information pureutuu informaatiotulvaan ja kannustaa lähdekritiikkiin
KONSERTTI | Tampere Filharmonian Cecilia Damströmiltä tilaama Information soi orkesterin konsertissa maailmanensiesityksenä. Tampere-talossa kuultiin myös Paul Lewisin Beethoven-pianismia sekä Brahmsin sinfonia.
Kirill Karabits ja Tampere Filharmonia osoittivat, että Ukrainan kulttuuria ei niin vain nujerreta
KONSERTTI | Tampere ja Kiova ovat olleet ystävyyskaupunkeja 70 vuotta. Tampere-talon perjantaisessa konsertissa juhlittiin sitä ja itsenäisen Ukrainan selviämistä.