Naisten kaupungissa tehtaan pilli soi aamuisin kello 4.30

Kuvat: Vapriikin kuva-arkisto

Tässä tilausjutussa kurkistamme Finlaysonin tehtaalla työskennelleiden ihmisten taipaleeseen Vapriikin kuva-arkiston avulla. Kulttuuritoimitus on tuottanut artikkelin yhteistyönä Finlaysonin alueen kanssa.

* *

Kirsi Haapamatti, teksti

Vuonna 1896 Suomi on autonominen suuriruhtinaskunta, Venäjän keisarikunnan alaisuudessa. Tampereella Finlaysonin tehtaiden kangaspuolen väriosaston henkilökuntaa kokoontuu ryhmäkuvaan tehtaan pihalle.

Finlaysonin puuvillatehtailla on ollut jo ennen 1800-luvun puoliväliä yli 500 työntekijää. Kuvassa on paljon miehiä, mutta tehdas on erityisesti naisten työpaikka. Miehisinä pidetyt teollisuudenalat eivät ole vielä yhtä kehittyneitä kuin tekstiiliteollisuus.

Yhteiskunnassa eletään murroksen aikaa. Maaseudulta muutetaan kaupunkeihin tehdastyöhön, kun maalla ei riitä viljelysmaata ja elämisen edellytyksiä kaikille. Tampereella työväkeä saapuu myös Lapinniemen puuvillatehtaalle, Suomen Trikoolle ja kenkätehtaille.

Kun pilli soi aamulla kello puoli viisi, on töihin lähdettävä ja jouduttava sinne viimeistään viideksi, tai porttivahti antaa sakot. Siperiaa rakennetaan 1800-luvun viimeisinä vuosina. Gustin-Lojander on ottanut kuvan todennäköisesti vuonna 1898.

Rakennuksen nimi viittaa mielikuvissa tehtaalla vallinneeseen kovaan kuriin. Tuohon aikaan se kuitenkin tuli rakenteilla olevasta Siperian rautatiestä. Kaksi sataa vuotta myöhemmin ihmiset käyvät Siperiassa kahvilla ja syömässä ravintoloissa.

Vuonna 1899 Venäjän keisari Nikolai II aloittaa sortokauden eli venäläistämistoimet Suomessa.

Vuonna 1912 Eino Savia ottaa valokuvan sveitsiläisestä Sulzer-höyrykoneesta. Sylinteriparit on nimetty tehtaan tuon aikaisen kahden omistajasuvun miesten vaimojen mukaan: Helene ja Marie. Höyrykonesali tulee elämään kauan sen jälkeen, kun tehdastoiminta aikanaan päättyy. Siitä tulee Työväenmuseo Werstaan suosittu kohde.

Kutomoteollisuuden keksinnöistä ammennetaan oppia puuvillateollisuuden edelläkävijämaasta Britanniasta. Esimerkiksi kutomon ensimmäinen solmukone 1920-luvun lopulla on manchesterilaista tekoa.

Finlaysonilla ollaan edelläkävijöitä. Hyvänä esimerkkinä sähkövalo, joka syttyy Finlaysonin kutomosalissa, ensimmäisenä Pohjoismaissa, vuonna 1882. Näin on totuttu sanomaan. Uusimman tiedon mukaan ensimmäinen sähkövalo syttyi kokeiluluontoisesti joulukuussa 1877 Helsingissä VR:n konepajalla, Finlaysonilla lamppujen käytöstä tuli ensimmäisenä jatkuvaa.

Jotkut tehtaan työntekijät kavahtavat keksintöä paholaisen juonena, eivätkä tohdi tulla töihin. Vuonna 1896 moderniin valaistukseen on totuttu, kun K. E. Ståhlberg ottaa kuvan valtavasta kutomosalista.

Finlaysonille perustetaan oma sairauskassa jo vuonna 1846, ja se on Suomen vanhin. Käytännössä koko työväki kuuluu sen piiriin. Kassasta saa palkkaan suhteutettua korvausta sairauden ajalta. Se on tärkeä etu aikana, jolloin yhteiskunnan sosiaaliturva on heikkoa, lähinnä köyhäinhoitoa. Sairauskassaan kuuluu myös hautausapu.

Valkoiset tehdasrakennukset hallitsevat Tammerkosken rantamaisemaa 1800-luvun lopussa. Pian historialliset tapahtumat vaikuttavat tehtaiden arkeen. Vuonna 1916 Tamperetta runtelee raju lavantautiepidemia.

Vuonna 1918 sisällissodan päättyessä valkoiset ovat vallanneet Finlaysonin alueen. Tehtaan punaisia työntekijöitä vangitaan, Tampereen taisteluissa on ollut mukana myös naiskaarti.

Tehdas toipuu sodasta, ja Finlaysonin tehdas on 1920-luvun lopulla selvästi suurin Suomen kuudesta puuvillatehtaasta. Vuonna 1924 Tampereen väkiluku ylittää 50 000 rajapyykin. Harvinainen ilmakuva otetaan vuonna 1929.

Tehtaan alueella toimii varhain päiväkoti, kirkko, oma raha, pankki, palokunta ja poliisi. Finlaysonin pankki muuttuu 1900-luvun alussa huoltokonttoriksi, jonka on määrä auttaa henkilökuntaa raha-asioiden hoidossa. Kuvassa voi kurkistaa tehtaan omaan sairaalaan vuonna 1925.

Vuonna 1934 työpäivä tehtaalla on päättynyt. Työväki kiiruhtaa kesäisessä säässä kotiin Puuvillatehtaankadulla. Finlaysonin kirkko jää kuvassa vasemmalle.

Talvisodan alkuun on vielä viisi vuotta. Pommi tulee Siperian katon läpi 15. tammikuuta vuonna 1940. Samana päivänä koko Kyttälän kaupunginosa Tammerkosken toisella puolella on tulessa. Iskuja osuu myös Finlaysonin puistoon ja Ajurikortteliin.

Tehtaan kuorma-autoja on ikuistettu vuonna 1940. Uudet poikkeusolot iskevät lovea tehtaan tuotantomääriin ja kaupantekoon. Toisen maailmansodan myötä myynti Venäjälle lakkaa.

Työprosesseja uudistetaan ahkerasti sotavuosien jälkeen. 1950-luvulla työsaleihin ilmaantuu kellokalleja, tutkimaan työn kulkua ja mahdollisuuksia sen tehostamiseksi. Kellokallen vahdatessa vieressä jotkut työntekijät eivät kehtaa pitää vessataukojakaan.

Miesten ja naisten työt eroavat toisistaan, ja niin myös palkat. Kutomon laitosmies saattaa saada naispuoliseen kutomotyöntekijään verrattuna kaksinkertaisen tilin. Työnantaja aprikoi, että yksinäinen tai naimisissa oleva nainen selviää vähemmälläkin, kun taas miehet perheen elättäjänä tarvitsevat enemmän rahaa.

Sotakorvausten maksaminen päättyy vuonna 1952, ja tätä juhlitaan myös Tampereella. Helsingin olympialaisten olympiatuli käy kaupungissa.

Useimmat Finlaysonin puuvillatehtaan työntekijät asuvat tehtaan asunnoissa. On pieniä hellahuoneita, mutta myös tilavampia perheasuntoja.

Jo 1920-luvun alussa tehdas omisti 70 kaupunkitonttia ja asutti rakennuksissaan noin 2 500 työläistä perheineen. Asuntoja on rakennettu jatkuvasti lisää, sillä vain asumuksia tarjoamalla tehdas voi saada tarpeeksi työntekijöitä.

Amurin puutalokortteleiden asukkaat ovat suurelta osin naisia. Amurin taloissa on yhteiskeittiö: se kulkee talon läpi ja sen kummallakin sivulla on kaksi huonetta. Yhdessä keittiössä häärivät siis neljän huoneen perheet ja vielä mahdolliset alivuokralaisetkin.

Polttopuut saa ostaa edullisesti tehtaalta. Tehtaan pilli kutsuu työläiset aamulla töihin ja lähettää kotiin töiden päättyessä.

Satakunnankatu revitään auki vuonna 1958, ja uuden tehdasrakennuksen valmistelutyöt saavat alkunsa. Numerokseen se saa 54. Rakennuksen julkisivua varten järjestetään suunnittelukilpailu. Heikki ja Kaija Sirénin ehdotus voittaa.

Samana vuonna kansainvälistä taloutta kurittava lama iskee myös Suomeen. Menekkivaikeuksien vuoksi tehtailla siirrytään kuukausien ajaksi nelipäiväiseen työviikkoon.

Kun 54 valmistuu Satakunnankadun laidalle, se sulkee viimeisen näkymän kaupungista tehdasalueelle. Punatiiliset, massiiviset rakennukset hallitsevat näkymää.

Aikansa suurena työllistäjänä Finlaysonin tehtaiden merkitys Tampereen kehitykselle on suuri. Enimmillään ne työllistävät 3300 henkilöä.

Puuvillatehtaan kukoistuksella on vaikutuksensa ympäristöön: kaupunkiin tulee muuta teollisuutta ja elinkeinoelämää palvelevia laitoksia. Kaupungin ja teollisuuden kasvaessa sähköenergiaa tarvitaan yhä enemmän, ja sitä ammennetaan edelleen myös Tammerkosken vesivoimasta.

Viisipäiväiseen työviikkoon siirtyminen vuonna 1969, mikä autuus se onkaan mahtanut olla lauantaitöihin tottuneelle! Vuonna 1969 myös hippimusikaali Hair saapuu Tampereelle, mitä muistellaan vielä seuraavallakin vuosituhannella.

Valmisvaatetuotanto valtaa alaa vaatebisneksessä, ja vaatetehtaista tulee puuvillatehtaan tärkeitä asiakkaita. Tuotantoa siirretään Tampereelta maakuntiin, sillä Tampereelle ei aina saada riittävästi työntekijöitä. Myös aluepoliittiset tuet vaikuttavat muutoksiin.

Langan kehruu loppuu vuonna 1989. Viimeisenä sulkeutuu lankatehdas, vuonna 1999. Siihen päättyy Finlaysonin puuvillatehtaiden tarina Tampereella.

Vaikka tehtaiden taival päättyi, elämä alueella kukoistaa. Finlaysonin tehtaat on kunnostettu toimisto- ja liiketilakäyttöön. Alueen tarina jatkuu ravintoloissa, putiikeissa, taidegallerioissa, museoissa, palvelualan ja luovan alan yrityksissä ja monilla muilla aloilla näiden punatiilisten seinien historiaa huokuvassa miljöössä. Finlaysonin alueella työskentelee tänäkin päivänä noin 2 500 ihmistä.

* *

Lähdeluettelo

Tekstin taustaksi on haastateltu dosentti Jussi Koivuniemeä Tampereen yliopistosta sekä lehteilty seuraavia kirjallisia lähteitä:

• Jussi Koivuniemi: Puuvillatehtaan jättiläinen, Finlayson II (1989-2020). Tampereen historialliset museot, 2022.
• Gustav T. Lindfors: Finlaysonin tehtaat Tampereella 1820–1907. Suom. Mika Waltari. Tilgman, 1938.
• Marja-Leena Mikkola: Raskas Puuvilla. Otava, 1971.
• Kari Pitkänen: 150 vuotta sitten Suomi oli kehitysmaa – Finlaysonin historia paljastaa, miten Tampere vaurastui lapsityövoimalla. Aamulehti 27.12.2020.

Linkkejä

• Työväenmuseo Werstas
• Finlaysonin alue
• Koskesta voimaa

Lue lisää

Tämä juttu kuuluu 6-osaiseen tilausjuttusarjaan, joka kertoo Finlaysonin alueen kiinnostavista henkilöistä ja tapahtumista:

• Kamerat, käy! Elokuvamies Ilkka Rahkosen mukaan Finlaysonin alue Tampereella on filmiväen unelma
• Kuoleman kuvia nuorten opiskelijoiden silmin – Kuolevainen kannustaa katsomaan kuolemaa rohkeasti
• Panimoravintola Plevnan tarina alkoi 22-vuotiaan Marikan ja hänen isänsä yhteistyöstä
• Finlaysonin alue on Kai Niinimäelle koko Suomen yhteistä omaisuutta
• Tarpeeksi hullu Heikki Närvänen rakastaa toimistotorniaan Finlaysonin alueella

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua