Televisiopäiväkirja: The Crown, The Pitt, Nostalgia, Peacemaker, Asteroid City, Untamed, Verta asfaltilla…

Emma Corrin sarjassa The Crown. Kuva: Netflix

Petri Hänninen, teksti

The Crown (2016–2023)

Neljäs kausi, 10 jaksoa. Luoja Peter Morgan. Pääosissa: Olivia Colman, Emma Corrin, Josh O’Connor, Helena Bonham Carter, Gillian Anderson.

Aloitimme The Crownin katsomisen alusta niin kuin asiaan kuuluu, mutta pian kuninkaallisten murheet alkoivat ärsyttää. Voi ei, mikä hirveä kohtalo joutua valtiovierailun nimissä maailmanympärysmatkalle yksityiskoneella. Loikkasimme suoraan neljänteen kauteen ja tutumpiin tapahtumiin.

Jaksojen alussa varoitetaan, että syömishäiriön kuvaukset saattaavat järkyttää katsojia. Kyllä minua järkyttää enemmän nirppanokkasnobismi ja verorahojen tolkuton tuhlaaminen kuin pää vessanpöntössä pyllöttävä prinsessa.

Ihmeellistä, että näinkin korpunkuivasta aiheesta on onnistuttu pusertamaan vetävää draamaa. Jaksoihin on upotettu kontrastia ja koukkuja niin, ettei sarja ole pelkkä tylsä epookki. Thatcherismi taas saa ihokarvat nousemaan pystyyn, niin kylmäävällä tavalla sarja resonoi tämän päivän kotimaan politiikkaan.

Gillian Anderson on kuin ilmetty Thatcher. Hän kuulostaa ja näyttää Rautarouvalta suun muikistelua myöten, mutta juuri siinä on matkimisen ja näyttelemisen ero. Andersonin Thatcher herättää enemmän huvittuneisuutta kuin ihastusta.

Kun yhden ylinäyttelemiseen alkaa kiinnittää huomiota, niin sitten kyllästyy Charlesin (Josh O’Connor) kyyryniskaan ja Dianan (Emma Corrin) alta-kulmain-katseeseen. Olivia Colman sen sijaan loistaa kuningattarena. Hän on ymmärtänyt muokata Elizabethin roolin itselleen sopivaksi, eikä itseään Elizabethiksi.

Katso: Netflix

Lue Kaarina Lehtisalon arvio The Crownin neljännestä kaudesta täältä.

* *

Tietovisa

Minä vuonna Michael Fagan kiipesi Buckinghamin palatsin aidan yli ja keskusteli kuningattaren kanssa tämän makuuhuoneessa?

• a) 1973
• b) 1982
• c) 1991

Oikea vastaus jutun lopussa.

* *

The Pitt (2025)

Ensimmäinen kausi, 15 jaksoa. Luoja: R. Scott Gemmill. Pääosissa: Noah Wyle, Katherine LaNasa, Patrick Ball, Fiona Dourif, Shabana Azeez, Supriya Ganesh, Taylor Dearden.

Tämähän on Teho-osasto (ER, 1994–2009). Samat henkilöt, samat potilastapaukset, sama kameran liike, sama huumori. Kirurgit ovat ylimielisiä ja hoitajat empaattisia. Joku yrittää liikaa, joku liian vähän, jollakulla on ongelmia kotona.

Ja eikös tuossa ole Doug Rossin klooni? Olen nähnyt ”Teharin” kaikki kaudet, osan useampaan kertaan, joten miksi minä tätä enää katsoisin?

Siksi, että tarina imaisee niin helposti mukaansa. Aluksi henkilöt tuntuvat puisevilta, mutta pikkuhiljaa heidän elämäänsä ja ongelmiinsa pääsee sisään. Parasta on, että kunkin yksityisiä ongelmia ei selitetä puhki, vaan asioista annetaan ainoastaan vihjeitä.

Yhden päivän ajan tunti tunnilta etenevä sarja esittää melko epäuskottavan hektisen päivän pittsburghilaisessa ensiavussa, mutta se kuuluu draaman lakeihin. Sarjaa pitäisi ehkä katsoa jakso per viikko, niin asiaan ei kiinnittäisi yhtä helposti huomiota.

Katherine LaNasa ja Noah Wyle (jep, Teharin John Carter) nappasivat pääosa- ja sivuosa-Emmyt, ja koko sarja sai Prime Time Emmyn, ja jokainen palkinto meni ihan ansaitusti oikeaan osoitteeseen.

Katso: HBO Max

* *

Nostalgia (1983)

Ohjaus: Andrei Tarkovski. Pääosissa: Oleg Yankovskiy, Erland Josephson, Domiziana Giordano.

Olen halunnut nähdä Nostalgian jo vuosia, vaikka tiesin, että tuskinpa ymmärrän siitä juurikaan mitään. Tarkovskin elokuvia ei katsota, vaan koetaan. Ja onhan tässäkin kerrassaan upeaa kuvaa toinen toisensa perään. Tarkovski oli ennen kaikkea visualisti, eräänlainen elokuvan taidemaalari.

Elokuvassa venäläinen Andrei on saapunut Italiaan tutkimaan 1700-luvulla eläneen säveltäjän elämänvaiheita. Veikkaisin että elokuva kertoo nykyisyyden ja menneisyyden eroavaisuuksista, siitä kuinka nostalgia värittää muistot, ja elokuva päättyy menneisyyden ja nykyisyyden yhteenliittymään.

Tuli ja vesi ovat tärkeitä symboleja. Kohtaus, jossa Andrei kantaa kynttilää uima-altaan halki kestää kuin Speden rautakauppasketsi. Kynttilä sammuu kahdesti kesken matkan, ja Andrein täytyy aina palata alkuun. Leikataanko kohtausta missään vaiheessa? Ei tietenkään, yhtä ottoa kaikki!

Elokuva on jo valitettavasti poistunut Yle Areenasta.

Andrei Tarkovski: Nostalgia. Kuva: Petri Hänninen

* *

Peacemaker (2022–2025)

Toinen kausi, 8 jaksoa. Luoja: James Gunn. Pääosissa: John Cena, Jennifer Holland, Steve Agee, Danielle Brooks, Freddie Stroma.

Peacemakerin toinen kausi ei tunnu yhtä yllättävältä ja räjähtävän hauskalta kuin ensimmäinen kausi, mutta muisti saattaa pettää. Ensimmäisen kauden katsomisesta on ehtinyt kulua jo kolme–neljä vuotta, ja voi olla, että aika kultaa muistot.

Joka tapauksessa pöljiä käänteitä riittää tässäkin kaudessa. Peacemaker masentuu arvostuksen ja rakkauden puutteeseen. Löydettyään oven rinnakkaiseen todellisuuteen, jossa supersankareita ihaillaan, hän päättää muuttaa sinne. Toisessa ulottuvuudessa Peacemakerin isä ja veli ovat yhä elossa, ja yhdessä he muodostavat arvostetun ja varsin varakkaan supersankaritrion. Myös romanssi Emilia Harcourtin kanssa ottaa tuulta alleen. Kaikki on hyvin, paitsi että…

Katso: HBO Max

Lue ensimmäisen kauden arvostelu täältä.

* *

Asteroid City (2023)

Ohjaus: Wes Anderson. Pääosissa: Tom Hanks, Edward Norton, Scarlett Johansson, Jason Schwartzman.

Tyypillinen Wes Andersonin elokuva. Uusia ideoita ei ole, eikä kokonaisuudesta jää mitään käteen. Katsoja tyytyy ihmettelemään tyylittelyä, teknisiä ratkaisuja ja värimaailmaa.

Omat suosikkini Andersonilta ovat The Royal Tenenbaums (2001), ja sekin perinteisillä elokuvateknisillä ratkaisuilla iloittelemisen vuoksi, jollain häiriintyneellä tavalla Steve Zissoun vedenalainen maailma (2004) sekä The French Dispatch (2021) sen kutkuttavan monimutkaisen tarinan vuoksi.

Katso: Netflix

* *

Untamed (2025)

Ensimmäinen kausi, 6 jaksoa. Luojat: Mark L. Smith ja Elle Smith. Pääosissa: Eric Bana, Sam Neill, Rosemarie DeWitt, Naya Vasquez.

No tämä on pöhköä katsottavaa. Perusdekkarin juonta seurataan niin pilkuntarkasti, että koko ajan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Syylliseksi sentään on parikin vaihtoehtoa.

Juonenkäänteet eivät kestä tarkempaa tarkastelua, rikosta selvitellään sekavassa järjestyksessä, ja päähenkilöiden ongelmat ovat pitkäveteisiä ja ongelmien seuraukset niin nähtyjä (itsemurhayritys, alkoholismi).

Jossain välissä alkaa jo epäillä, että sarjan paras hahmo, likipäin joka lauseessa alkuperäisasukkaiden kaltoinkohtelusta muistuttava Begay (Trevor Carroll), on hänkin kliseinen ja epäuskottava. Itse rikokset sentään toimivat ainakin päällisin puolin aukottomasti.

Jos flunssa on kaatanut sängynpohjalle ja Netflix on muutoin katsottu tyhjäksi, niin kai tätä siinä tapauksessa voi suositella.

Katso: Netflix

* *

Verta asfaltilla (1973)

Ohjaus: Duccio Tessari. Pääosissa: Alain Delon, Richard Conte, Carla Gravina.

Tiesittekö, että Netflixissä on pitkä rivi Alain Delonin elokuvia! Ei niitä tunnetuimpia, vaan enemmän sitä liukuhihnaa.

Verta asfaltilla on perinteinen kostoelokuva. Kun vaimo ja lapsi murhataan, mafian palkkamurhaaja alkaa listiä entisiä pomojaan.

Charles Bronsonin ja Steven Seagalin elokuvat jatkoivat samaa genreä. Ampumista, lättyyn mättämistä, kiduttamista ja autokaahailuja. Yhdellä pikkuroistolla ei ole lainkaan repliikkejä, vaan leuhka ilme ja muodikas kampaus. Sitä perussettiä.

Katso: Netflix

* *

Captain America: Brave New World (2025)

Ohjaus: Julius Onah. Pääosissa: Harrison Ford, Anthony Mackie, Danny Ramirez, Shira Haas, Tim Blake Nelson, Liv Tyler.

Kraah, tämä oli aivan hirveä. Katsoin tämän vain siksi, että halusin nähdä Punaisen Hulkin, ja sitä saikin odottaa lopputappelukseen saakka. Lopulta hahmon erityisvoimasta saatiin vain maistiainen, ja sen varsinainen käyttö jätettiin tuleviin elokuviin.

Louis Leterrierin ohjaama The Incredible Hulk -elokuva (2008) on ilmeisesti kadonnut kaikilta esitysalustoilta, niin lineaarisesta tv:stä kuin suoratoistokanaviltakin. Minä en ainakaan ole nähnyt sitä sen jälkeen, kun kävin sen elokuvateatterissa katsomassa. Brave New World vaikuttaisi olevan jatkoa kyseiselle Hulk-elokuvalle, ja on mukava nähdä Johtaja valkokankaalla 17 vuoden odotuksen jälkeen. Hahmohan on oikeasti aivan höhlä. Johtajan supervoima on iso pää.

(Älä) katso: Disney Plus

* *

Tietovisa

Oikea vastaus kysymykseen: b) 1982.

Lue juttusarjan edelliset osat täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua