Kuva: Kari Sunnari

Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää seuraavat seitsemän kuukautta Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

* *

Mies, nainen, en halua määritellä.

Rasti ruutuun.

Ihminen toteutuu jo paperilla, mutta entä käytännössä?

Ei ole enää merkitystä sillä, miltä näytät. Oikeus ja käytäntö päättää omasta sukupuolestaan ja sukupuolisesta suuntautumisestaan alkaa olla pitkälti totta Suomessa vuonna 2024.

Se on iso poliittinen, ihmisoikeudellinen ja ilmaisuvapauteen liittyvä uudistus.

Se heiluttaa koko yhteiskuntaa eivätkä meikäläiset 1960-luvulla syntyneet oikein pysy perässä.

Mutta uusi normaali tulee törmäämään vielä kauan sanan- ja uskonnonvapauden sekä lainsäädännön kanssa.

Parasta on, että itseään ehkä hävennyt ja katseilta piiloutunut Ihminen toteutuu viimein ja julkisesti omana itsenään.

Voi sanoa, että jo on aikakin. Voimme olettaa yhä vähemmän kanssakulkijoista ja saamme ehkä luvan myös kysyä suoraan.

Tämä kaikki on koetinkivi, kasvun paikka ja uusi muoto ihmissuhteissa. Ja se on vain hyvä.

Äkkiseltään voisi sanoa, että heterojen enemmistö oppii kulkemaan nyt kieli keskellä suuta, kun vähemmistöjen vallankumous murtaa binaarista mies-nais-yhteiskuntaa.

Mutta silti kannattaa muistaa, että on myös oikeus tuntea itsensä selkeästi heteroksi.

Ja sukupuolten ja seksuaalisuuden monimuotoisuudella voi ja pitää laskea myös leikkiä.

Ihminen kaikkine värkkeineen (kuten aikuistuva poikani sanoisi) on ylipäätään hauska kapistus.

Huumori tasa-arvoistaa asioita ja ihmisiä, antaa etäisyyttä ja mikä parasta – naurattaa.

* *

Tänä syksynä, tässä Tarinan arvoinen Suomi -kantaesitysten sarjassa, olen nähnyt jo viisi sukupuolia ja niiden määrittelyä ja oikeuksia pohtivaa näytelmää, Tampereen Työväen Teatterin Sex-näytelmän ohella Jyväskylän Bossladyn, Lahden Thelman ja Loviisan, Tampereen Teatterin Peltienkelit sekä Kansallisteatterin Veljelleni.

Lopuissa uutuuksissa aihetta ainakin sivutaan yksittäisinä roolihahmoina.

Sex – sukupolvia ja sukupuolia on näytelmä, ei revyy, kabaree tai pikkujouluhupailu.

Se on tehty tosissaan ja se on aina hyvä.

Teatterin keinoista huumori on kuitenkin kaikkein tehokkain.

Nyt ollaan niin tosissaan alkupuoliskolla, että pitää oikeasti ruveta miettimään, mitä cis-määritelmä tarkoittaakaan ja onko seksuaaliset halunsa säilyttäneessä ikääntyneessä naisessa jotakin huvittavaa ja kenen mielestä?

Ja minkälainen oppi oikeasti jäi terveysopin ja biologian tunneista, joilla sukupuolten eroista ja lisääntymisestä kerrottiin.

Itselläni kävi käsittämätön tuuri. Luokanopettaja kävi oma-aloitteisesti kyselemään 11-vuotiailta, onko meillä käsitystä sanasta orgasmi.

Valistuneimmilla pojillahan oli.

Tähet pyörii silimissä ja tärisöö.

Savolaisessa luokassa irtosi sen jälkeen määritelmä toisensa jälkeen, joita opettaja kärsivällisesti oikoi ja kertoili samalla yhdynnän tarkoituksesta ihmislajin säilymisessä.

Sen jälkeen kukaan ei tirskunut. Meitä vain kiinnosti.

Sari Havas, Aija Pahkala ja Raisa Vattulainen. Kuva: Kari Sunnari

* *

Toisella puoliskolla jo päästään irrottelemaan ja Sari Havaksen komediennentaidot aidosti naurattavat ja koskettavat.

Hän on vanhahko nainen hunningolla ja salasuhteessa. Kun rakastaja kuolee, päättää tämä leidi osallistua yhdyntäbileisiin, joissa naidaan kaikkea liikkuvaa.

Liike on lääke.

Entä nuori, identiteettiään etsivä lapsi.

Ei siis tyttö tai poika, pliis!

Siis oletettu. Äläkä mutsi vaahtoa, jos päällä on läpinäkyvää pitsiä.

Maksetut naiset ovat tuolla jossain, me ollaan vaan omia itsejämme.

Aija Pahkala tekee ytimiään ja solisluitaan myöten tunnistettavan teinin.

Raisa Vattulainen, Valto Kuuluvaisen kanssa näytelmän käsikirjoittanut näyttelijä, pitää palettia kasassa työmaallaan koronan jälkeen punkkaavana äitinä.

* *

Esitys on vähän tuuliajolla, jos tarkoitus on viihtyä. Tuntuu, että olen jälleen koulunpenkillä.

Mutta tällä kertaa opettaja ei antaudu vuoropuheluun kanssani, vaan selittää kaaviokuvasta viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtuneet muutokset sukupuolinormatiivisuudessa ja seksuaalipolitiikassa.

Gender, sex, seksuaalivähemmistöt, identiteetin määritys, sukupuolten väliset eroavuudet – näitä tullaan puimaan seuraavat kymmenen vuotta.

Eikä se ole viimeinen taisto. Hyvä, että teatteri näihin puuttuu ja tulkintoja hakee.

Taas kerran, hallituksen saksien käydessä kuumana, voi vain toivoa, että teatterin merkitys keskustelun avaajana ymmärretään.

Leikkuri vaimentaa meiltä yleissivistävän kulttuurilaitoksen kaikille tarkoitettuja sanomia.

Kliks allekirjoittamaan Sakset seis -adressia. Se on helppo tehdä somessa ja varsinkin Facebookissa.

Tavoitteena on vuoden vaihteeseen mennessä puoli miljoonaa nimeä.

Viime viikolla niitä oli kertynyt vajaat 40 000.

Anne Välinoro

Sex – sukupolvia ja sukupuolia

• Käsikirjoitus Valto Kuuluvainen ja Raisa Vattulainen
• Musiikki Petra Lampinen
• Ohjaus ja dramaturgia Minna Koskela
• Lavastus- ja pukusuunnittelu Tiina Hauta-aho
• Valo-, ääni- ja videosuunnittelu Jussi Virkki
• Näyttelijät Sari Havas, Raisa Vattulainen ja Aija Pahkala
• Yhteistuotanto Lahden ja Kotkan kaupunginteatteri sekä Tampereen Työväen Teatteri ja Teatteri Siperia

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 7.11.2024. Esityksiä 11.12. asti. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua