
Kuva: Like
SARJAKUVA | Aimée de Jongh tekee hienon tulkinnan kirjallisen jätin harteilta kepeästi ponnistaen.
”Kärpästen herran ensimmäinen sarjakuvatulkinta tilattiin juhlistamaan kirjan seitsemättäkymmenettä syntymäpäivää.”
ARVOSTELU
Aimée de Jongh: Kärpästen herra
- Suomentanut Jouko Ruokosenmäki.
- Like, 2025.
- 352 sivua.
Alankomaalainen sarjakuvataiteilija Aimée de Jongh luki William Goldingin Kärpästen herran ensimmäisen kerran koululaisena englannin kielen tunnilla. Hän kuvaa kokemusta henkeäsalpaavaksi ja kertoo teoksen olleen tärkeä läpi elämän.
Itse luin kirjan aikuisuuden kynnyksellä. Poikajoukon villieläinelämän riemu ja yhtä lailla alkukantainen kauhu koskettivat myös minua. Hyllystä löytyvä taskukirjapainos lähtisi taatusti reppuun, jos olisi aihetta epäillä haaksirikkoutuvansa autiolle saarelle.
Kertomuksen runko on varsin yksipuinen. Brittiläinen poikajoukko rysähtää lentokoneella asumattomalle korallisaarelle. Ensin esitelty poika, Ralph, päätyy heittämään kärrynpyöriä, kun hoksaa, että lentäjät ovat menehtyneet. Haaksirikosta voisi tulla kaikkien aikojen leikki metsässä ja rannalla. Kerrankin saisi uida niin kauan kuin huvittaa, ilman päältä katsovia aikuisia.
Pian käy selväksi, että parhaankin leikin olisi parasta päättyä turvallisesti kotiruoan ääreen ja pojan päästä äidin peittelemänä omaan sänkyyn.
Tarinan suorasta varresta versoo vankkoja oksia, joissa tuhon silmut itävät heti ensimmäisestä kahden välisestä kontaktista lähtien. Paljon jätetään myös kertomatta. Lukijaa houkutellaan tarttumaan allegorian liaaniin.
Saarelle syntyy kulttuuri kuin varkain. Ralph kutsuu viidakossa harhailevat pojat rannalle puhaltamalla löytämäänsä kotiloon. Luonnollisesta kappaleesta tulee talismani, puheenjohtajan nuija ja valtikka. Ihmislapset ovat parhaimmillaankin ajattelemattomia ja kiusaaminen käy heiltä kuin luonnostaan. Orastava yhteiskuntajärjestys vaientaa heikommat heti.
Kotilon kutsun kuulee myös valmiiksi parijonoon järjestetty kuoropoikien ryhmä, jonka kärjessä marssii punapää Jack Merridew. Pian jakaannutaan jo kahdeksi heimoksi. Jackin johtamat lihaa syövät keihäänomistajat haastavat Ralphin edustaman järkiperäisen pelastumisen eteen työskentelyn. Metsästäjät ottavat populistisin konstein vallan, joka käden käänteessä muuttuu väkivaltaa juhlivaksi tyranniaksi. Murha on osa luontoa siinä missä ukonilmakin.
Lopulta sivuun sysätty Ralph päätyy ihmismetsästyksen kohteeksi. Takaa-ajon huumassa saari sytytetään tuleen. Iso nuotio tuottaa nurinkurisesti pelastuksen. Savua taivaanrannassa havainnut laivasto saapuu noukkimaan pojat, mutta maailmaan joka on yhtä lailla tulessa.

Pelko pannaan kuriin veririitein.
Kärpästen herran ensimmäinen sarjakuvatulkinta (Like, 2025) tilattiin juhlistamaan kirjan seitsemättäkymmenettä syntymäpäivää vuonna 2024. Tehtävä annettiin paljon palkitulle sarjakuvan ja animaation taitajalle Aimée de Jonghille, joka työsti Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen Goldingin klassikon uuteen muotoon omaan osaamiseensa luottaen.
De Jongh kertoo tarinan kuva edellä. Ruudut ovat ennemmin isoja kuin pieniä. Sivutaitto on ilmava. Kirjan yli 300 sivua antaa tilanteille tilaa kehittyä.
Kuavakerronta hengittää trooppisen luonnon mukana. Rannatomana näyttäytyvän valtameren ympäröimä irrallinen saari on oma maailma lapsen mittakaavassa. Pikkupoikakin jaksaa päivässä tutkimusmatkailla sen kaikkiin kolkkiin. Aurinko paahtaa avoimelle rannalle. Valo puhkoo lehvästön terävinä kiiloina. Metsän peittoon se siroutuu pehmeän vihreänä hämynä. Viidakkoon mahtuu elämän kuhiseva paljous.Varjoissa on päivälläkin paikka pelottavan oleilla. Yö on kaiken kauhean musta kita.
Samaan tapaan kuin Terrence Malick vuonna 1998 ohjaamassaan sotaelokuvassa Thin Red Line, Aimée de Jongh kuvaa saaren tapahtumien häikäisevän kauniina ympäristönä, jonka luonto käy ihmisen kohelluksesta huolimatta läpi kaikkien lajien omaa yhtä lailla tärkeää tai merkityksetöntä elonkehää.
Tekstiä on verrattain niukasti. Englanninkielisessä kirjassa jokainen lause on poimittu Goldingin alkuteoksesta. Maailmankirjallisuuden kärkijoukkoon arvostettu kirjallinen lähde yhdistyy sellaisenaan toisin työkaluin luotuun tulkintaan. Meikäläisen laitoksessa kuplat on onnistuneesti suomentanut Jouko Ruokosenmäki.
Aimée de Jonghin Kärpästen herra on kerta kaikkiaan kaunis esimerkiksi siitä, miten sarjakuvittaa kuuluisa ja korkealle korokkeelle nostettu kirja ilman valkoisia rystysiä. Jättiläisen harteilta ponnistava teos käy kertomuksen läpi kunnioittaen, mutta tulee toimeen omillaan.
Hyvää syntymäpäivää, Kärpästen herra. Kovaan pakettiin on kääritty hieno lahja.
Kimmo Ylönen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tampereen oma maagikko kohtaa savimiehen – arviossa Kapteeni Kuolio ja Kalevan Golem
SARJAKUVA | P. A. Mannisen Kapteeni Kuolion kohteena on tällä kertaa Kaleva ja siellä herännyt golem.
Joonas Sildre luo säveltäjä Arvo Pärtin tarinaa sarjakuvan keinoin – arviossa Kahden sävelen välissä
SARJAKUVA | Kahden sävelen välissä on kronologinen kuvaus Arvo Pärtin elämän vaiheista ja säveltäjyydestä tämän lapsuudesta 1980-luvun alkuun, jolloin Pärt karkotettiin Neuvosto-Virosta.
Itkeäkö vai huutonauraa? Arviossa Ville Pirisen Yhesti yhes kahennesstoista paikassa
SARJAKUVA | Överitarinoita, absurdeja tositapahtumia ja urbaanilegendoja sarjakuvallisesti läpikäyvä Yhesti yhessä paikassa on täällä jälleen.
Narri palaa markkinoille – arviossa Brian Azzarellon Jokerin kovakantinen uudelleenjulkaisu
SARJAKUVA | Brian Azzarellon ja Lee Bermejon turboahdettu rikosdraama on parhaimmillaan sydäntä raastavan synkkä.