Runoilijat koronan katveessa # 1: Irina Javne laittoi sanat tanssimaan

Kuva Irina Javnen kotialbumista.

Anna Elina Isoaro

Koronavuosi on taide- ja kulttuurialalla tarkoittanut tavallistakin rankempaa epävarmuuden sietämistä. Vaikka kirjailijan ydintyö on yksin tekstin äärellä puurtamista, työmahdollisuuksien ja keikkojen peruuntuminen ja toimeentulon murusten menettäminen on koskettanut tänä vuonna myös kirjailijoita.

Turun kirjamessuille suunniteltu keskustelutilaisuus otsikolla Runoilijan työ koronan aikana oli yksi lukuisista tänä vuonna peruuntuneista kirjailijoiden esiintymistilaisuuksista. Kirjallisuuden läänintaiteilija Anna Elina Isoaro toteuttaa messukeskusteluun kutsuttujen runoilijoiden haastattelun Kulttuuritoimituksessa kolmiosaisena sarjana. Juttujen yhteydessä julkaistaan kultakin runoilijalta ennenjulkaisematon, tänä vuonna kirjoitettu runo. Haastattelusarja tehdään yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa.

Ensimmäisenä haastattelussa on runoilija Irina Javne, joka on tänä vuonna kirjoittanut runoja Koneen Säätiön rahoittamassa kotiresidenssissä ja opetellut pitämään kirjoittajakursseja etäopetuksena.

Tästä voit lukea juttusarjan toisen (Tommi Parkko) ja kolmannen (Aika Huusko) osan.

* *

Miten korona on vaikuttanut työhösi runoilijana?

Poikkeustilanne haukkaa osan voimavaroista. Se vaikuttaa mieleen kokonaisvaltaisesti. Se tulee uniin ja on kuin seinämä, joka rajaa pois monia valintoja. Korona-aikana eläminen tuntuu labyrintissa kulkemiselta. Sitä tietää, että on muutama reitti, joita voi kulkea, mutta aina pitää varautua siihen, että valinta vie umpikujaan.

Ajattelu kohtaa jatkuvasti lasiseinän, että noin en voi tänään toimia tai tuosta voin vain haaveilla.

Käytännössä kaikki opetustyöt ja esiintymiset peruuntuivat. Osa opetuksesta siirtyi verkkoon vähitellen, mutta vaati myös uudenlaisten opetustapojen oppimista. Kevään korona-aikaan liittyi jatkuva väsymys, kun joutui säätämään ajattelua ja toimintaa uuteen ympäristöön. Jossakin mielen pohjalla oli jatkuva pelko, kuinka pahaksi tämä tilanne voi mennä. Myös uhkakuvien hallinnassa pitäminen vie energiaa.

Korona-aika on nostanut esiin monenlaisia tuntemuksia, jotka ovat vaikuttaneet kirjoittamiseen. Toisissa runoissa näkyy pakkotilanteen dramatisointi, toisissa vapaammasta elämästä haaveilu.

Silti aika rinnastuu vahvasti muihin kieltoaikoihin, kuten tanssikieltoon jatkosodan aikana. Aloin kirjoittaa runoja, joissa tanssittiin tai pohdittiin, tanssiko Suomi jatkosodassa toisten tahdissa. Esille nousivat myös ryhmät, joiden toiminta kiellettiin itsenäisessä Suomessa tai miten tanssia voi verrata vapauteen. Onko tanssi aina vapauden symboli?

* *

Taiteen rahoittajat ovat tänä vuonna reagoineet taiteilijoiden haastavaan tilanteeseen erilaisin korona-apurahoin. Sinä sait keväällä Koneen Säätiön kotiresidenssiapurahan. Millaista kotiresidenssityöskentely oli?

Kotiresidenssityöskentelyssä olin voinut asettaa tavoitteeksi työskennellä juuri sillä tavalla kuin katsoin jaksavani työskennellä siinä hetkessä. Asetin itselleni ensin tavoitteeksi saada mielen rentoutumaan. Annoin itselleni luvan luoda ensin ilman sanoja: väreillä, kankailla, langoilla. Kuten olin työskentelyni suunnittelut, se eteni ensin väreistä, muodoista, materiaaleista, maalaamisesta, ompelemisesta kohti kirjoittamista. Se toimi loistavasti. Kaksi käsikirjoitusta lähti lentoon. Toinen on esseekäsikirjoitus, jossa ilmaisua kuljetetaan käsityön vertauskuvin kokonaisuudeksi. Toinen on runokäsikirjoitus, jossa sanat tanssivat.

Kotiresidenssityöskentelyäni tukivat keskustelut muiden kotiresidenssiläisten kanssa. Meidät jaettiin pienryhmiin, jotka tapasivat etäyhteyksien välityksellä. Kun puhuin suunnitelmani ääneen ja kerroin muille, aloin itsekin todella uskoa siihen, mitä olin tekemässä.

* *

Koko vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen. Mikä on runouden paikka tässä koronatodellisuudessa? Mitä annettavaa runoilijoilla on tähän erikoiseen aikaan?

Uskon vahvasti, että tämä on aika, jossa runoilijoita ja taiteilijoita tulisi kuulla, eikä vain taudin lääketieteellisiä asiantuntijoita. Tämä on voimakkaasti myös mieleen vaikuttava tilanne. Runoilijoilla ja taiteilijoilla voi olla visioita ja kykyä ilmaista näkemys siitä, miten tästä ajasta selvitään eteenpäin ja mitä hyvää tämä aika nostaa esille. Miten luomme tämän kokemuksen jälkeen turvallisen maailman. Onko tässä koronamaailmassa jotain sellaista, mistä ihmiset myös pitävät, mutta eivät uskalla sanoa sitä, koska kukaan ei tietenkään toivo ihmisten sairastuvan vakavasti tai kuolevan. Onko silti rauhallisempi maailma se, mitä ihmiset kaipaavat? Koronamaailma ilman koronaa.

Liian monet valinnat ahdistavat ihmistä, ja runoilijan elämäntapa on jo paremmin koronaan sopeutuva kuin monen muun ammatin luoma elämäntyyli. Yksinkertainen elämä tuo onnellisuutta, ja sitä korona-aika on myös tarjonnut.

Runoilijoilla on tärkeä merkitys siinä, että he pystyvät sanoittamaan poikkeusajan tuntemuksia, mikä auttaa ymmärtämään, miten ihmiset käsittelevät tai sietävät tätä tilannetta. Voidaan nähdä, mitä hyvää on hitaammassa elämässä, johon toiset kaipaavat ja toiset tuntevat olevansa nyt pakotettuja.

Myös kirjat ja sanat tuovat lohtua, rauhoittuminen ja hiljentyminen lukemisen äärelle vie täysin muihin maailmoihin ja saa hetkeksi unohtamaan korona-arjen rajoitukset. Lukiessa mieli on vapaa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua