Aseina neulepuikko ja villalanka – Kotilieden sotapropagandasta kertova radio-ohjelmasarja leviää liian moneen suuntaan

Kuva: Yle

Seija Aunilan viime syksynä ilmestyneen väitöskirjan mukaan Kotiliesi koki sotien aikana muodonmuutoksen. Ennen sotia se kannusti naisia kehittämään itseään ja vaikuttamaan asioihin. Sota muutti sen julkaisuksi, joka kehotti naisia synnyttämään mahdollisimman monta lasta ja unohtamaan itsensä ja esimerkiksi omat urahaaveensa kotimaan parhaaksi. Lehteä ei mitenkään pakotettu tähän muotiin; pitkäaikainen päätoimittaja Alli Wiherheimo johti lehteä tietoisesti tähän suuntaan.

Aunilan mukaan Kotiliesi tuki sodan oikeutusta, korosti kansakunnan säilymisen vaatimia uhrauksia sekä sitä, että sota oli kaikille yhteinen kokemus, josta voitiin yhdessä myös selvitä.

Talvisodan alkaessa Suomessa ilmestyi vain kolme kaupallista naistenlehteä. Eeva ja Hopeapeili keskittyivät seikkailijattariin siinä missä Kotiliesi hehkutti maansa puolesta uhrautuvaa kuuden lapsen äitiä.

Kotiliedellä oli suosittuja ja arvovaltaisia kolumnisteja, esimerkiksi maatalon emäntä Impi Aronaho sekä kirjailija ja kääntäjä Tyyni Tuulio, joka kirjoitti nimimerkillä Tuulia. Muun muassa heidän tekstiensä kautta Suomen naisille kerrottiin, että sankarivainaja teki vaimosta tai äidistäkin sankarin ja että suruun ei ollut sen paremmin aikaa kuin syytäkään. Yhteisen kokemuksen tunnetta lisäsi se, että molemmat kolumnistit menettivät talvisodassa poikansa.

* *

Seija Aunila on rakentanut radio-ohjelmasarjansa matkalla olemisen ympärille. Reissuillaan Kreikassa, Virossa, Turkissa, Saksassa, ja Japanissa hän kantoi mukanaan Kotilieden numeroita ja kirjoitti väitöskirjaansa. Tutkimuksen teossa tämä saattoi olla hyvä metodi, mutta radio-ohjelman kannalta ratkaisu oli jokseenkin onneton.

Kuuntelijana olin varsinkin alussa ymmälläni siitä, onko kyseessä matkaohjelma vaiko ohjelmasarja Kotilieden sotapropagandasta. Olisin mieluummin keskittynyt väitöskirjan löydöksiin, sillä siihen keskittyvät väläykset vain runsaan vartin mittaisissa ohjelmissa olivat sarjan ehdotonta aatelia.

Matkakohteet olisivat saattaneet historian valossa tarjota mielenkiintoisia vertailukohteita sille sotapropagandalle, jota Kotiliesi Suomen naisille tarjoili, mutta niin pitkälle ei lyhyissä jaksoissa päästä. Sen sijaan niissä kerrotaan esimerkiksi kulloisenkin majapaikan muista asukeista ja miltä kohteessa näyttää. Liikaa aikaa menee myös näyteltyihin puhelinkeskusteluihin väitösohjaajan kanssa. Niissä Aunila joka jaksossa kertoo, ettei pääse tutkijaseminaariin, kun mielenkiintoinen matka on edelleen kesken.

Hienoa sarjassa on runsas ääniefektien käyttö, kuten kunnon radio-ohjelmassa pitäisi ollakin. Ne ruokkivat kuulijan mielikuvitusta ja saavat kuvittelemaan ympäristöä, missä Aunio Kotiliesineen kulloinkin on. Valitettavasti toimittajan tapa painottaa sanoja ja pyrkiä lukemaan spiikkiä kuin näytelmää käy nopeasti raskaaksi kuunnella.

Aihe on joka hyvin mielenkiintoinen. Valitettavan ohueksi jäänyt ohjelmasarja voikin toimia myös innoittajana itse tutkimuksen lukemiselle!

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua