Matkalla pohjoiseen – Polkupyöräseikkailu Sodankylän elokuvajuhlille, osa 2

Syvinkisalmen sillalla. Kuvat: Juho Hakkarainen

Pääset sarjan edelliseen eli ensimmäiseen osaan tästä. Seuraavaan osaan pääset tästä.

* *

Juho Hakkarainen, teksti

3.6.2024 – Ruovesi–Ähtäri, 111 km.

Heräsin peipon lauluun jo viideltä. Sen jälkeen kiskoin vielä hajanaista unta puoli yhdeksään. Kirjakauppa Vinhan rauhallinen Kammari antoi siis lopulta aivan hyvät unet.

Ylös noustuani putsasin hampaat, kastelin kasvot ja astelin portaat alas saliin, jossa aamiainen oli jo tarjottimelle katettuna. Se oli juuri niin kuin pitää: runsas ja ravitseva.

Kunnon aamiainen matkamiehen tiellä pitää.

Toisen erinomaisen kahvikupposen nautin syventyen Vinhan kirjatarjontaan. Etenkin antikvariaattipuolelta löytyi paljon mielenkiintoista, mutta hillitsin itseäni käyttämästä matkakassaani kirjoihin. Varmaankin tarjoutuisi kätevämpiäkin tilaisuuksia hankkia kirjahyllyntäytettä kuin nyt, kun kapsäkit ovat jo valmiiksi täydet, enkä erityisemmin kaipaa lisäpainoa seuraaville sadoille kilometreille, jotka kaikki johtavat poispäin kotoa.

Sen verran annoin mieliteoille myöden, että mukaan tarttui Jerome K. Jeromen Kolme miestä veneessä ja Pentti Haanpään Maantietä pitkin, vuoden 1925 esikoisnovellikokoelma, joka ilmestyi kolme vuotta ennen Haanpään ensimmäistä suurta pyöräreissua.

Pentti Haanpään Jauhot-romaanin välistä löytyy tärkeä muistutus.

Ostosten jälkeen palasin ylös Kammariini tekemään lähtöä. Luin loppuun illalla aloittamani William Faulknerin novellin Ruusu Emilylle. Siivosin, pakkasin ja nousin polkimille vähän ennen yhtätoista.

Vinhan kirjakaupassa on esillä kirjoja moneen lähtöön.

Retkipyörä taas asemissa valmiina lähtöön.

Alkumatka tuntui harvinaisen nihkeältä, vaikkei esimerkiksi säässä ollut mitään valittamisen aiheita: aurinko paistoi, eikä ajoa vastustelevaa tuultakaan tuntunut. Arvelin polkemisen siitä vertyvän kilometrien taituttua, ja niin tapahtuikin. Tieltä 66 käännyin Syvinkisalmentielle, joka on saanut numerokseen 3481. Sillä mukavalla tiellä alkoi meno taas maistua.

Ajoin pitkät pätkät yhtä kyytiä pysähtymättä, mitä nyt jossakin kulmin hörpin vettä ja räpsin muutamat kuvat. Hieman huolestuin, kun olin kuulevinani Pelagostani jonkinlaisia sivuääniä, mutta huojennuin, kun huomasin ylimääräisen narinan kantautuvan juomatellingistä, joita ennen lähtöä kiinnitin pyöräni runkoon peräti kaksi. Toisessa kulkee mukana litrainen vissy, toisessa vedellä täytetty teräksinen juomapullo. Pyörässä ei sinänsä ilmennyt mitään vikaa: tänne saakka oli nyt pikakulkurini kuljetellut minua ja runsaita matkatavaroitani moitteettoman hienosti. Vaihteet toimivat, renkaissa oli hyvät paineet, ja miksei olisikin kaikki kunnossa: ennen matkaa huollettiin pyörä osaavissa käsissä priimakuntoon Pelagon Tampereen kesäkaupassa Aleksanterinkadulla.

Syvinkisalmen sillan maisemissa.

Matka eteni suotuisissa merkeissä, ja varsin upea ilmestys avautui silmieni eteen Syvinkisalmen muutenkin maukkaasti poljettavalla tiellä: Salussärkkä, parin kilometrin mittainen jääkaudella syntynyt harjumuodostelma, joka on valtaosiltaan luonnonsuojelualuetta. Kuin olisi jokin Punkaharju tai Pulkkilanharju muodostettu hieman pienemmässä mittakaavassa pirkanmaalais-keskisuomalaiseen maastoon! Sitä ihaillessani sain selville, että tämä kuluttamani Mustajärveltä Syvingin kautta Keuruun rajoille kulkeva Haapamäen tie valmistui nälkävuosien aikaan hätäaputöinä, ja Salussärkästä muodostui jo ennenvarhain säätyläisten suosima virkistäytymis- ja retkikohde.

Pienois-Punkaharjunakin tunnettu Salussärkkä on luonnonkaunis maisemakohde.

Haapamäellä pysähdyin aikeenani perusteellisesti aterioida jossakin, mutta kun olin Höyryveturipuistossa tarjottavasta lounaasta auttamattomasti myöhässä ja kun ei muitakaan ruokapaikkoja osunut eteen, otin pikaisen pystysyömisen Salen pihan pyörätelineellä. Ajoi semmoinenkin asiansa mainiosti.

Myöhäinen lounas kaupan pihassa.

Haapamäen jälkeen posottelin tietä numero 6007 kohti Pihlajavettä. Poikkesin katsomaan komeaa erämaakirkkoa, joka rakennettiin kymmenen talon ja neljän torpan voimin vuonna 1780. Kirkko nousi paikalleen seitsemänkymmentä vuotta ennen kuin koko seutukunnalle saatiin ensimmäistäkään kunnollista tietä. Rakennustöissä tiedetään yhden miehen kuolleen pudottuaan kirkon katolta. Hänet on haudattu putoamispaikalle pääoven eteen, jossa paikalla kohoilee yhä kumpu.

Oma omituinen erikoisuutensa löytyy kirkon sisältä: seinässä on nähtävillä kirkkokansan muinaisia hahmoja, jotka ovat sisällä istuneet ja seinään nojanneet. Kirkon eteisessä tönöttää pieni vaivaispoika, jonka paikallinen nuoriso rusikoi huonoon kuntoon heinäkuussa 2018 yritellessään anastaa sen sisällä olevia rahoja. 1800-luvulla rakennetun vaivaisukon erikoisuutena oli mekanismi, jonka myötä pojan silmät liikkuivat, kun rahaa työnnettiin sisään kolikkoaukosta. 

Erämaakirkon vaivaispoika.

Tasan vuonna 1900 poikkesi taiteilija Akseli Gallen-Kallela polkupyöräretkellään – niissä puuhissa siis viihtyi hänkin – Pihlajavedellä ja oli siellä pakotettuna viipymään, koska pyörään oli tullut jotakin vikaa, ja varaosia piti odotella Helsingistä asti. Aikaa kun oli, kävi taiteilija hylätyssä ja autioituneessa erämaakirkossa ja ihastui näkemäänsä.

Sunnuntai-lehteen Gallen-Kallela kirjoitti piikikkään pakinan, jossa haukkui Pönttöputaaksi nimittämänsä Pihlajaveden uutta kirkkoa ”kirkkohökkeliksi”. Vanhaa, hylättyä ja laiminlyötyä erämaakirkkoa taiteilija luonnehti ”jyrkkäharjaksi taideteokseksi”. Ehkä pakina osaltaan edesauttoi kirkon myöhempiä suojelu- ja kunnostustoimia.

Pihlajaveden erämaakirkko aurinkoisena päivänä.

Kirkon sisätiloissa on käytetty puuta taitavasti.

Hiekkateitä – aivan hyviä sellaisia – seurailin kohti Ähtäriä, jota aiemmin ”Ätsäriksi” kutsuttiin, kunnes savolaisten uudisasukkaiden suissa Ätsä muuttui Ähtäksi. Hyvä oli muutenkin ajella, paitsi että aina kun pysähdyin ottamaan vesihuikkaa, pyrkivät nyrkin kokoiset paarmat iholle. Verenhimoiset seuralaiset saivat aikaan sen, että yhden vesirinkelin tulin syöneeksi polkiessani. Toisinaan näkyi tien reunoilla komeaakin metsää, jota oli ilo katsella, ja kaiken aikaa kuului ympärillä runsaana lintujen laulu: merkittävä, miellyttävä ero verrattuna aiempiin, reilusti juhannusajan jälkeen ajettuihin pyöräretkiini, jolloin on ollut hiljaisempaa.

Ennen Ähtäriä poikkesin ihmettelemään Myllymäen vuonna 1882 avattua rautatieasemaa, jonka mennyttä loistoa korostaa Knut Nylanderin suunnittelema hulppean kokoinen asemarakennus. Myllymäen asemasta suunniteltiin alun pitäen risteysasemaa, jollaista siitä ei kuitenkaan tullut. Muuttuneista suunnitelmista ja syrjäisestä sijainnistaan huolimatta asema oli pitkään merkittävä paikka aika tarkkaan Vaasan ja Tampereen puolivälissä. Joskus 1920- ja 1930-luvuilla se oli Suomen suurimpia puutavaran kuormauspaikkoja, ja näkyi siellä yhäkin olevan katkottua puuta kyljellään runsain määrin.

Myllymäen rautatieasema.

Myllymäen lisäksi Ähtäristä löytyy peräti kolme muutakin rautatieliikennepaikkaa, joista Inhan aseman ohi päästelin kovaa kyytiä. Muutoinkin tuli tämänpäiväisellä matkalla ajeltua runsaasti rautateiden vieriä ja ylitettyäkin raiteet useassa kohdin. Nyt kaartelin eläinpuiston laitamilta kohti toiveissani siintävää kauppaa, mitä vain: niin oli jano, että näköä haittasi. Kun viimein tuli eteen S-Market, ostin iltapalatarpeiden lisäksi keltaisen Jaffan, jonka kulautin sisuksiini heti kassamuodollisuuksista päästyäni. Limsa tuntui nousevan päähän.

Yöpaikka löytyi Ähtärinsalmen laavulta, jonne kuljin venesataman kautta. Työntelin pyörän tavaroineen perille pientä polkua pitkin. Tein tulet ja kokkailin kevyttä kenttäiltapalaa: pilkoin paistettuja kasvinakkeja pussipastan sekaan.

Kesken syömisen antoi yhtäkkiä yllättävän sateen. Tuli kiire koota kimpsut ja kampsut kasaan laavun suojiin. Siinä pidin sadetta, joka ei sentään sammuttanut nuotiota. Hyttysiä leijui liepeillä sen verran, ettei ollenkaan innostanut nukkua laavussa. Niinpä nostin teltan laavun lähelle sateen mentyä.

Komeat leirimaisemat Ähtärinjärven rannalla, Väliveden ulkoilureitin varrella.

Leiri on korjattu laavuun sisälle suojaan sateelta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua