Pohjoisen Venetsia ja Sadan sillan kaupunki. Puolan Ala-Sleesiassa, Oder-joen rannalla sijaitsevalla Wrocławilla on monta nimeä. ”Kun näin Ostrów Tumskin ensimmäisen kerran auringon noustessa kirkontornien takaa, näky oli niin kaunis että selässä vilisti kylmät väreet ja kyyneleet nousivat silmiin”, kirjoittaa Petri Hänninen.
Puola on satunnaiselle matkailijalle edullinen matkakohde, jossa kulttuuri ja historia ovat alati läsnä. Lennot saa parhaimmillaan parilla sadalla, ja Suomesta pääsee suorin lennoin Varsovaan, Krakovaan ja Gdanskiin. Wrocławiin pääsee kätevästi yhdellä vaihdolla.
Puolassa ruokaa ja juomaa saa vain murto-osalla Suomen hinnoista, eikä hyväkään asuminen maksa kuin muutaman kympin per yö. Puola on siisti maa, ja suurimmissa kaupungeissa asiakaspalvelijat puhuvat hyvää englantia. Matkailu Puolassa on turvallista, joskin järki on hyvä pitää kädessä meni minne hyvänsä.
Kirkkojen saari
Wrocławista ei voi puhua mainitsematta Ostrów Tumskia, Kirkkosaarta.
Matkaillessa pidän varhaisista aamukävelyistä. On mukava seurata, kun ihmiset kiirehtivät kouluun ja töihin, kauppiaat availevat liikkeitään ja kadunlakaisijat siivoilevat roskia edellisöisen infernon jäljiltä, kun viimeiset humalaiset törttöilevät vielä kotia kohti.
Kun näin Ostrów Tumskin ensimmäisen kerran auringon noustessa kirkontornien takaa, näky oli niin kaunis että selässä vilisti kylmät väreet ja kyyneleet nousivat silmiin.
Kirkkosaaren edustalla aikuiselta mieheltä pääsi märy.
Kirkkosaarta hallitsee Pyhän Maria Magdalenan kirkko. Kirkon kuuluisin osa on kaksoistornit yhdistävä Noitien silta, minne ei kuitenkaan juuri nyt ollut pääsyä. Sen sijaan toisen tornin näköalatasanteelle pääsi pientä 8 zlotyn maksua vastaan.
Tuuppasin ystäväni lähimmälle terassille ryystämään Mojitoa ja painelin kirkkoon. Tornista avautui huikaiseva näkymä kaupungin keskeisiin nähtävyyksiin. Sen jälkeen ei oikeastaan ollut mitään tarvetta kiivetä kaupungin muihin torneihin, kuten Sky Toweriin, Pyhän Johannes Kastajan katedraalin torniin tai yliopiston torniin.
Arkkitehtuurin aarreaitta
Wrocław sai kaupunkioikeudet vuonna 1261 ja sen keskus on Rynek, tori. Torin keskellä seisoo gootti- ja renessanssityylinen Raatihuone.
Wrocław pommitettiin tuusan nuuskaksi toisessa maailmansodassa, mutta kun meillä palkattiin modernistit suunnittelemaan tuhoutuneet talot ja kaupungit uusiksi, Keski-Euroopassa kaikki haluttiin palauttaa entiseen uskoonsa aivan kuin mitään sotaa ei olisi koskaan ollutkaan. Voisi sanoa, että meillä katsottiin eteenpäin ja Euroopassa taaksepäin, mutta jos matkailijamääristä voi jotain päätellä, ei jälkimmäinen päätös ollut ainakaan huono.
Arkkitehtuurista kiinnostuneelle Wrocław on aarreaitta. Sieltä voi löytää erikoisuuksia satojen vuosien aikaperiodilla, meidän aikaamme unohtamatta. Vanhassa kaupungissa on vieri vieressä karkinvärisiä, koristeellisia rakennuksia, mutta halutessaan sieltä löytää myös todella rumia betonisia neukkukuutioita.
Karamellitalot kiertävät Rynekiä. Jos talossa ei ole ravintolaa, siinä on apteekki.
Yksi pöyristyttävimmistä rakennuksista on Panorama, joka näyttää ylensyöneeltä viljasiilolta, mutta joka itse asiassa pitää sisällään 15 x 114 metrin kokoisen panoraamamaalauksen Racławicen taistelusta. Hökötyksen katsomiseen oppaan seurassa menee puolisen tuntia.
Toinen kiinnostava rakennus on Trzonolinowiec, köysien varassa seisova kerrostalo. 1967 rakennettu pytinki ei ole ilo silmälle muutoin kuin erikoisuutensa puolesta. Väitetään, että talossa olisi huonekaluillekin painoraja.
Patsaita, patsaita, patsaita!
Wrocław on täynnä patsaita, onhan niitä pystytetty jo vuosisadat milloin minkäkin muistoksi. Niiden lisäksi erikoisia, pieniä tonttupatsaita voi bongailla sieltä täältä ympäri kaupunkia. Ja niitä on paljon. Todella paljon.
Huomiota herättävin veistos (jos sitä veistokseksi voi kutsua) on kenties Andrzeja Jarodzkiegon Pociąg do nieba, ”Juna taivaaseen”. Se esittää luonnollisen kokoista, kiskoilla kulkevaa veturia, joka nimensä mukaisesti sojottaa kohti taivasta.
”Anteeksi, meneeköhän tämä juna Rääkkylään?”
Suosittelen kävelemään vanhan kaupungin ympäri vallihautaa myötäillen. Vanhan kaupungin muurit on purettu aikaa sitten, tiilimuureilla kun on taipumus löytää tiensä uusien rakennusten seiniin. Vallihaudan vierellä kulkee romanttinen puistikkotie. Wrocławissa saa kävellä kadulla puiden alla, nautinto mikä Tampereelta on nyt liki kokonaan hävitetty. Ja siltoja piisaa, niistähän kaupunki on kuuluisa (niitä on muuten 118 kappaletta).
Kierros vanhan kaupungin ympäri vie pari tuntia rauhallisesti käyskennellen, mutta aikaa kannattaa varata enemmänkin, jotta matkan varrella voi pysähdellä ihanissa puistoissa, kahviloissa ja museoissa. Itse olin liian varhain liikkeellä ja Bar Domekin veden päälle rakennettu terassi oli vielä suljettu.
”Ja jellona sanoo aaa.” ”Aaa.”
Wrocławin ravintolaparatiisi
Wrocławin Vanhakaupunki on valtava gastronominen keskittymä. En muista nähneeni missään niin paljon ravintoloita ja kahviloita vieri vieressä. Niitä on joka kujalla, sisäpihalla ja kellarissa. Wrocławissa ei nälkä pääse yllättämään, ja verinen kilpailu on jalostanut tason korkeaksi ja takaa sen ettei huonoa saa missään.
Whiskey in the Jar on Hard Rock Cafen puolalainen kilpailija, jonka haarat ulottuvat toistaiseksi vain Wrocławiin, Poznańiin ja Łódźiin. Tirisevien jättipihvien ystävälle tarjolla on tusina eri vaihtoehtoa, eikä hinnat nouse liian korkeiksi. Itse tyydyin kuitenkin kanahampurilaiseen, ja täytyy sanoa että se oli paras kanahampurilainen ikinä. Tästä ketjusta kuullaan vielä!
Maistoimme myös intialaista paikallisessa Masalassa. Paras testikappale on tietysti perusannos Tikka Masalaa valkosipuli-naanleivällä ryyditettynä. Annoksen ei tarvinnut yhtään hävetä tamperelaisen Nanda Devin annosten edessä, ja tarjoilija lupasi kertoa sen myös kokille. Toki myös hinta nousi lähelle Nanda Devin tasoa, mikä on puolalaisittain aika korkea.
Suurin pettymys oli, ettei vanhan kaupungin torilla ollut torikauppiaita. Pierogeja, tahtoo pierogeja! Hala Targowasta, eli Kauppahallista, löytyi lihatäytteisiä pelmenejä, mutta ei pieniä, suolaisia pierogeja, joita syödään hillon kanssa.
Kaksikerroksinen, betonirunkoinen Hala Targowa on jo itsessään nähtävyys. Kauppiaita riittää, ja jos on tarve ostaa jollekulle kimppu kukkia ja köntti lihaa niin Hala Targowasta varmasti löytyy. Tuoretta, käsintehtyä halvaa on myös tarjolla, ja pakkohan sitä oli ostaa. Sokeri vain ratisi hampaissa.
Testaamatta jäi monta houkuttelevaa vaihtoehtoa, ja puolalaiseen keittiöön emme tällä kertaa tutustuneet lainkaan. Kotimatkalla lounastin nahkeaa lohimedaljongia Tikkurilan asemalla ja totesin, että suomalaiset syövät keskimäärin aika huonoa ruokaa.
Puolassa pitää juoda kaakaota
Puola on kaakaonystävän paratiisi. Puolassa kaakao ei tarkoita jauhepusseja, eikä siellä varsinkaan saa Tazzaa tai mitään muutakaan muovinmakuista automaattikaakaota. Puolassa kaakaot tehdään niin paksuun suklaamassaan että lusikka melkein seisoo kupissa.
Chocoffeen kaakao ja omenapiirakka pienen jätskipallon ja kastikkeen kera olivat suorastaan taivaallisia, ja esillepanokin oli viimeisteltyä.
Chocoffeen kaakaossa lusikka seisoo kupissa. Ainakin melkein.
Eräällä aamukävelyllä ohitin pikkuruisen kioskin kattoon asti täynnä pullaa ja leipää kadulla, jolla ei oikeastaan ollut mitään muuta. Mietin miten tuokin muka kannattaa. Palatessani pari tuntia myöhemmin huomasin, että mummon kioski oli raidattu tyhjäksi liki viimeiseen pullapitkoon asti. Ihmiset olivat käyneet noutamassa tuoreita leivonnaisia aamiaispöytään.
Puolassa ei tarvitse tyytyä hotellin aamupaloihin, jos ei välttämättä halua, vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole. Puolan hotelliaamiaiset kunnioittavat paikallisia perinteitä ja ovat hyvin erilaisia kuin lännessä. Suosittelen kuitenkin jalkautumaan johonkin lähikahvilaan, jotka tarjoilevat mainioita munakkaita, makkaroita ja salaatteja. Eikä Puolassa ole synti kulauttaa tuopillista aamiaisen kera.
Wrocławin oluttarjonta on hyvin monipuolista. Koko maa on Heinekenin omistaman Żywiec-ketjun miinoittama, ja useissa ravintoloissa Żywiec on ainoa vaihtoehto. Mutta Wrocławissa pienpanimokulttuuri rehottaa vapaana, ja tarjolla on useita paikallisia vaihtoehtoja imperialeista vehnäoluisiin.
Pitäähän nyt kauppahallissa oma panimo olla.
Eikä Żywiecissäkään mitään vikaa ole. Sphinx on puolalainen ravintolaketju jossa vierailen aina ollessani Puolassa. Ruoka on hyvää, palvelu hoituu aina erinomaisella englannilla ja sieltä saa Żywiec Białe -vehnäolutta juuri oikeassa lämpötilassa.
Kielitaitoiselle Puola aukeaa varmasti aivan eri tavalla. Lukuisat teatterit, museot ja galleriat tarjoavat paljon nähtävää, enkä ole vielä yhdelläkään reissullani joutunut pettymään. Jos Krakova on jo nähtynä, suosittelen suuntaamaan katseen Wrocławiin.
Petri Hänninen, teksti ja kuvat
