Hanna Pielikko. Kuva: Arto Jalonen
ARKKITEHTUURI | Projektipäällikkö Hanna Pielikko vetää kierroksia Pispalan vanhojen talojen luokse. Hän myös kirjoittaa niistä ja valokuvaa rakennuksia.
”Arkkitehtuuri on taiteista perustavanlaatuisin.”
Päivi Vasara, teksti
Ympäristö, paikat, rakennukset ja tilat vaikuttavat kaikkiin vauvasta vanhukseen. Siksi ei ole samantekevää, millaisissa ympäristöissä me elämme. Eri aikakausien kerroksia sisältävä ympäristö tuottaa hyvinvointia.
Hanna Pielikko toimii projektipäällikkönä Rakennuskulttuurikeskus Piirun Pispalan vanhat talot -hankkeessa. Piirun ydintehtävä on rakennuskulttuurin vaaliminen. Sen tukikohta on Ala-Pispalassa Uittajankadulla, rakennus on entinen Uittoyhdistyksen talo.
Hanna Pielikko koordinoi hanketta, tuottaa mobiiliopastuksia ja vetää Pispalan vanhat talot -kierroksia. Niitä on tätä kirjoittaessa jäljellä neljä yleisölle tarkoitettua (12. ja 26.7.2024). Lisäksi on joitain yksityisten tilaamia.
Tietoa on tarjolla omatoimisesti
Tietoa Pispalan vanhoista taloista ja niiden kantamasta historiasta on saatavissa myös omatoimisesti. Kohteiden seinässä, portinpielessä tai aidassa on taulu, jossa on lyhyesti rakennusten historiaa.
Taulu sisältää QR-koodin, jonka voi lukea älypuhelimella tai tabletilla. Koodi avaa kohteen Citynomadi-sovelluksessa. Sillä pääsee laajempiin historiatietoihin kuva-, teksti-, audio- ja videosisältöjen kautta. Näin voi ohi kulkiessaan ottaa selville, mikä on vanhan talon historia.
Toki tämän voi tehdä kotoa käsin eli QR-koodin mobiiliopastus on löydettävissä nettiselaimella. Taulun QR-koodi on tarkoitettu ohikulkijoille. Talojen tietoihin voi tutustua Citynomadissa Pispalan vanhat talot -reitillä.
Talokierros kestää puolitoista tuntia. Esimerkiksi Pispalan karnevaalien aikana järjestetty opastus veti sata ihmistä. Palaute on ollut hyvää.
Kierroksille osallistuminen on suosittua, ja ne tarjoavat mahdollisuuden kyselemiseen ja keskusteluun. Tänä kesänä kierroksia on kahdella teemalla: yhteisöllinen Pispala ja Pispalan rakennushistoria.
Erikseen tilattavilla kierroksilla on erilaisia teemoja, kuten vaikkapa vanhimmat talot, perinteiset korjaustekniikat ja kauneimmat ikkunat.
Ennen vuotta 1937
Hankkeeseen osallistuvat vanhat talot ovat ennen vuotta 1937 rakennettuja. Tuona vuonna Pispala liitettiin Tampereeseen.
Hanna Pielikolle Pispala on kiinnostava paikka. Hän muutti Tampereelle seitsemän vuotta sitten, ja elämä on asettunut Koivistonkylään. Ehkä jonain päivänä koti on Pispalassa, niin vahva side sinne on syntynyt hankkeen myötä.
Kierroksen talot ovat sekä yksityisiä että julkisia rakennuksia, kuten Lauri Viita -museo, jonka sisätiloihinkin pääsee kurkistamaan. Ne ovat kodikkaat ja saavat ihmettelemään, kuinka suurimmillaan kahdeksan hengen perhe mahtui nukkumaan ja ruokailemaan huoneen ja keittiön tiloissa. Ja silti uusi koti oli Viidan perheelle iso parannus entisiin oloihin.
Mukana on yksityisten ihmisten taloja. Hankkeen ydintarkoitus on osallistaa nykyisiä ja tulevia pispalalaisia oman asuinalueen historiaan. Opastuksella on mahdollisuus kiertää joidenkin yksityiskotien pihoissa, mitä ei normaalisti voisi tehdä.
Hanna Pielikon edeltäjä Virpi Kailanto on tehnyt pohjatöitä hankkeen perusteiden luomisessa. Piirun lisäksi hanketta olivat valmistelemassa Pispalan eri yhdistykset.
Lisäksi hanke hyödyntää Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkijan Miia Hinnerichsenin tekemää Pispalan rakennusinventointiraporttia. Näin hyödynnetään olemassa olevaa tietopohjaa. Tämä tekee samalla maakuntamuseon tutkimusta näkyväksi muillekin kuin kaavoittajille, joille raportti on ensisijaisesti koottu.
Ensin omat, sitten matkailijat
Näin ensimmäisenä vuonna opastukset on suunnattu pispalalaisille ja tamperelaisille sekä kaikille kiinnostuneille. Mitä parhainta kotiseutumatkailua tämä onkin.
Hankkeen jatkorahoitus on vielä auki. Jos se saadaan, on tarkoitus laajentaa projektia. Somessa markkinointi toki toimii niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti.
Hankkeen perusmuoto, seinätaulujen ja mobiilioppaan esittelyjen teko on perusjuttua, joka säilyy, mutta uusien talojen osallistamisen tahti riippuu rahoituksesta. Myös hankkeen tulevat ulottuvuudet riippuvat rahoituksesta.
Hannalle Pispala oli jo ennen Tampereelle muuttoa paikka, jossa piti käydä ja joka piti kokea kävellen.
Kysyin, onko kunto noussut Pispalan rinteitä ja portaita kivutessa. Kuulemma on, vaikka Hanna vaikuttaa ennestäänkin hyväkuntoiselta. Valokuvaaja Arto Jalonen on itsekin Pispalan poikia ja hän menee rinteessä kuin kauris. Jalonen on myös Lauri Viita -museon vetäjä.
Yhdistää kokemusta
Pispalassa yhdistyvät työväentausta, yhteisöllisyys ja se, että kaikki voivat olla mukana.
Hanna Pielikko näkee kauneutta vanhojen talojen yksityiskohdissa, kuten ikkunoissa, ja ihailee sitä luovuutta, millä jyrkkiin rinteisiin rakentamisessa on ratkaistu ongelmia.
Vuorenmaan valtakunta on hänen mielestään ihmeellinen. Kuinka rakennuskelvottomalle rinnetontille on tehty alun perin viisi taloa. Jokaiseen kerrokseen on oma sisäänkäynti ja niissä on ollut kaksi asuntoa. Portaat mutkittelevat ympäristön muotoja myöten ja rinne on pengerretty. Sisäpihalla on ainutlaatuinen, nykyrakentamisessa tavoittamaton tunnelma.
Hänestä on hienoa sekin, että Vuorenmaan puretun viidennen talon paikalla on ympäristöön sointuva uudehko rakennus.
– Ihailen juuri vähien resurssien aikana toisista huolen pitämisen kulttuuria, joka edelleen elää. Ja kuinka nämä vanhat talot ovat nykyisen yhteisöllisyyden juuri ja mahdollistaja.
Jokainen tönö on tärkeä
Työläiskaupunginosassa on paljon taloja, joiden arvoa ei ole aiemmin tunnustettu.
– Rakennuskanta on tiivis. Yksinkertaista tönöä myöten jokainen rakennus on tärkeä. Yhteisöllisyys on ollut tärkeää. Rakennusmääräyksiä ei ennen ollut. Kuitenkin tekijöillä on ollut taitoja, jotka ovat paikanneet rahan ja ajan puutetta. Pispala on ollut villi länsi, josta on rakentunut ainutlaatuinen alue, joka on tekijöidensä näköinen.
Hanna Pielikko ihailee sitä, että Vuorenmaan valtakunta on säilynyt korjauksen ansiosta. Vuorenmaassa on kuvattu elokuva Klaani sekä televisiosarja Mustat ja punaiset vuodet. Ne saattavat olla yksi vaikuttava tekijä siinä, että Timo Vuorenmaa on päättänyt purkamisen sijasta säilyttää.
Usein vallitsee harhaluulo, että peruskorjauksessa pitää hävittää kaikki vanha ja että korjaaminen on julman kallista.
Yksi rakennuskulttuurikeskus Piirun tehtävistä on näyttää, että korjata voi myös huokeasti ja säästäen vanhaa. Aivan kuten ihmisen jokainen solu uusiutuu, tulisi korjausrakentaminenkin tehdä talon sielu säilyttäen, pala kerrallaan, akuutein edellä.
– Perinnetietoisesti korjattuja taloja ovat esimerkiksi Päärynämäki, Rauhala/Moreenikartano, Tornikuusi, Satu Hassin talo sekä Lauri Viita -museon julkisivu ja ikkunat. Museon remontin toteutti Piiru.
– Pispala on täynnä kansanomaista tyyliä. Se kertoo kauneuden tajusta ja sivistyksestä. Tämä kauneus on käytännöllistä.
Pelkoja on edelleen
Kurpitsatalo on nyt suljettu. Se on ollut 1990-luvun lopulla perustetun Kurpitsaliikkeen päämaja. Silloin oli pelko, että ranta ja palstat rakennetaan ja talo puretaan.
Taitekattoinen talo on ollut aluksi paljon pienempi. Sittemmin sitä on laajennettu ja tehty vielä lisää yläkerta. Laajennukset on tehty alkuperäistä ilmettä mukaillen. Tyyli on jugendvaikutteinen.
Tontti on ostettu Pispan suvulta. Kurpitsatalon viereisen talon rakensi Leppänen vuosina 1900–1910 ja Kurpitsatalon hän teki pojalleen.
Talo on kaupungin omistuksessa, mutta Kurpitsaliikkeen hallinnoima. Piirun idea on, että yhden paikan korjaamalla voisi talon taas palauttaa käyttöön, eikä koko taloa tarvitsisi purkaa rungolle asti.
– Jos se siirtyy yksityiseen omistukseen, se on pois yhteisöltä. Siellä eivät sitten enää voi kokoontua palsta-alueen viljelijät, yhdistysten jäsenet, ohikulkijat, paikalliset, ja pois on paikka, jossa voi ylläpitää ympäristön historiaa.
Suojelukaava suojelee pikku hiljaa vanhoja taloja, mutta ehtiikö muutos ensin.
Satu Hassin hieno teko
Kun kävelemme etelärinteessä, Hanna Pielikko pysähtyy Mäkikadun ja Kannaksenkadun risteykseen. Siinä on huomionarvoista ehjä kokonaisuus. Kaikki ympärillä on vanhaa rakennuskantaa eli katunäkymä on kulttuurihistorialtaan arvokas kokonaisuus.
Tie mutkittelee luontevasti alamäkeen. Myös tiet ja polut ovat ympäristössä tärkeitä. Tahmelan viertotien kehittämissuunnitelmien vuoksi vanhoja taloja pakkolunastettiin 1950–1970-luvuilla.
Pispalan vanhat vuokratalot ovat olleet monen perheen koteja. Monesti viime vuosikymmeninä on käynyt niin, että ne on muutettu yhden perheen kodeiksi.
– Kun talosta puretaan vanha rakenne pois, se hapertaa elävää perintöä. On hieno teko pitää vanha talo yhteisöasumisena. Esimerkiksi Satu Hassi on tehnyt näin. Jos tämä olisi mahdollista meidän perheellemme, tekisimme samoin, Hanna Pielikko sanoo.
Mikä on tilanne vuonna 2030?
Leikitään ajatusleikkiä, miltä näyttää Pispala vuonna 2030, joka muuten on sangen pian.
– Pispalan säilymisessä Piirulla on oleellinen tehtävä. Se tekee rakennusperinnön merkityksellisyyden näkyväksi ja kannustaa kunnostamaan. Pispala on kansallisestikin merkittävä alue. Tänne kytkeytyy työväenasumisen historiaa, tukinuitto ja teollisuuden historia.
– Yksi asia, mikä arveluttaa monia paikallisia, joiden kanssa olen jutellut, on asemakaava, jossa korostetaan ajanmukaista rakentamista. Pispala on täynnä kertaustyylejä, joten tätä modernia painotusta ei hyväksytä helposti.
Lauri Viita -museon osalta Pielikko pitää merkittävänä sisätilan säilyttämisestä. Päärynämäki on myös hieno kokonaisuus.
Tahmelan lähteen tuhoutuminen on järkyttävä asia. Sen tuhoutuminen kertoo nyt tarinaa ihmisen toiminnan tuhoavista vaikutuksista.
Arkkitehtuuri on taiteista puhuttelevin
Pispalan vanhat talot -hankkeen vetäminen kokoaa Hanna Pielikon opinnot ja työkokemuksen pakettiin.
Hän oli kiinnostunut kuvataiteista ja maantiedosta. Molemmat kiinnostuksen kohteet yhdistyivät Taideteollisen korkeakoulun (nykyisin Aalto-yliopisto) taidekasvattajan opinnoissa. Hanna on taiteen maisteri, joka on erikoistunut ympäristö- ja kulttuuriperintökasvatukseen. Hän on opiskellut myös museologiaa avoimessa yliopistossa.
– Ympäristö, paikat, rakennukset ja tilat ovat merkityksellisiä ihmiselle. Taide on tärkeä viestinnän ja ilmaisun väline, ja minulle taiteista puhuttelevin on arkkitehtuuri, hän kiteyttää.
Arkkitehtuuri on se, missä eletään. Arkkitehtuuri on kulttuuria, joka vaikuttaa ihmiseen tiedostetuin ja tiedostamattomin tavoin, ja mahdollistaa muun kulttuurin ja elämän.
– Toivon, että tämä hanke auttaa nykyisiä ja tulevia paikallisia näkemään ympäristön moninaisuutta ja kulttuuriperinnön merkityksellisyyden hyvinvoinnille ja juurtumiselle.
Oma tapa viestiä löytyi
Hanna Pielikko on kotoisin Lieksasta. Hän on tehnyt omien juurten kylästään kirjan. Sen kautta hänelle kiteytyi, että hänen taiteelliset ilmaisutapansa ovat kuvaaminen ja kirjoittaminen. Hän on kuvannut arkkitehtuurin oppikirjan. Tietenkin hän on kiertänyt sadat asunnot, talot ja pihat.
– Koen, että minulla on velvollisuus ja vahva ammattitaito vaikuttaa osaamisellani ympäristön suojeluun ja kehittämiseen. Minua kiinnostaa, miten välittää arkkitehtuuria. Se ei ole monumentti, vaan eletty ja aistittu asia.
Tärkeitä etappeja työelämässä ovat olleet Laila Pullisen veistosmuseon ja kotimuseon museoitumisvaiheen koordinaattorina toimiminen sekä Helsingin Sörnäisissä sijaitsevan Lastentarhamuseon Wivin puistikko -hankeen yhteissuunnitteluvaiheen koordinointi. Lastentarhamuseon rakennus on arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema Ebeneser-talo. Pielikko koordinoi Ebeneser-talon pihan suunnittelua erilaisten yhteisöjen kanssa.
– Lönn on tukenut heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämää suunnittelemalla vaikuttavia ja toimivia ympäristöjä esimerkiksi lapsille ja naisille. Lapsille suunnitellut ympäristöt ovat erityisen tärkeitä kasvun kannalta. Se, miten lapsi kokee ympäristönsä on kuitenkin sovellettavissa aikuisiin. Moninainen ympäristö taas muistuttaa erilaisista arvoista.
Suojelu on tärkeää
Ympäristön suojelu on tärkeä arvo.
– Kun jotakin on suojeltu, se on asiantila, joka on asiantuntijoiden harkitsema, eikä ymmärrys siitä riipu esimerkiksi poliitikkojen sivistyksen tasosta. Tämä on tulevaisuuden perinnön tekemistä. Pispalan opinkappale voi olla se, täällä yhteisöt ja yhdistykset ovat onnistuneet monilta osin suojelemaan omaa kulttuuriperintöään ja heikoimmassa olevien asemaa, vaikkei kaikessa ole voitu onnistua.
Pispalan vanhat talot -hankkeeseen Hanna Pielikko osui, kun hän etsi äitiysloman jälkeen työtä, jossa yhdistyvät hänen työkokemuksensa, arkkitehtuuri ja ympäristön kehittäminen. Työ yhdistää hänen mielenkiintonsa kohteet ja mahdollistaa syvemmän juurtumisen Tampereelle. Samalla hän auttaa muita juurtumaan.
Projektipäällikkönä hän käyttää itselleen ominaisia tapoja viestiä eli valokuvaa, kirjoittaa ja tekee podcasteja.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Reissu vihreän kullan maahan – Maarit Saarelaisen matkareportaasi Irlannista
MATKAILU | ”Ymmärrän, etten saa koko Irlantia haltuun 10 päivässä, mutta ehkä kuitenkin vähän maistiaisia. Seuraavalla kerralla sitten lisää”, Maarit Saarelainen kirjoittaa.
Galway International Arts Festival – immersiivisyyttä ja performanssia kaduilla ja kortteleissa
FESTIVAALI | Vuosittain järjestettävällä parin viikon mittaisella monitaiteisella festivaalilla luovuus ja innovatiivisuus kukoistavat. Maarit Saarelainen raportoi.
Parasta juuri nyt: Pakomatka pitkin Pohjanmaata Peräpohjolan perukoille!
Kari Heinon mielessä ovat olleet auton ratti ja Pohjanmaan lakeudet, sen rannikon puukaupungit, vierailunarvoiset taidemuseot, rantaruotsalaisuus ja meänmaalaisuus.
Parasta juuri nyt: Narva!
Pasi Huttunen meni Narvaan vähillä tiedoilla ja vähäisemmillä ennakko-odotuksilla, mutta ihastui.