Inga Santandreun dialogimuotoinen kertomus Purokarma voitti jaetun ykkössijan Kulttuuritoimituksen lyhytnovellikilpailun aikuisten sarjassa. Tarina onnistuu kiepsauttamaan yhdessä ja samassa lauseessa ajatuksen uuteen suuntaan. Lue tästä novelli ja kirjoittajan haastattelu.
Lisää kilpailusta voit lukea täältä. Kaikki tähän mennessä julkaistut lyhytnovellit voit lukea täältä.
* *
Purokarma
– Älä nyt jumalauta potki siinä! Ei olla edes purokarman alkuun päästy!
– Mikä tääl haisee?
– Tää on tää viilentävä Rauha hoitoöljy. Mikä nyt mättää? Täs on piharatamoa esimerkiks. Mee nyt hei oikeesti siihen makaamaan.
– Vähän vaikeeta, kun toi yks valuttaa tota mehujäätä mun niskaan.
– Tän hieronnan pitää noudattaa tätä rytmiä. Onks sen Xboxin nyt pakko olla päällä?
– Mikset sä hiero isiä?
– No siitähän isi tykkäis, mut mun ayurveda-opettajakin sanoi, et se ei ota miesasiakkaita hierontaan.
– Miks?
– Noh… Miten mä nyt sulle tän selittäisin? Älkää nyt saatana ottako niitä kaikkia nakkeja!
– Okei, ragepelle!
– Joo no anteeks, tyhmää multa. Ajattelin nyt verestää näitä kurssimuistojakin, kun tässä on tää vitun tilaisuus tutustua toisiimme paremmin, vai mikä se Väestöliiton hieno ajatus oli.
– Äiti, sä oot niin rude.
– Mihin aikaan huomenna sulla se hangouts meet? Tietääks teistä kukaan?
– Mulla ne minipavlovat köksässä huomenna.
– Opettaja olettaa, et haette ainekset kaupasta tässä tilanteessa?
– Niin, äiti rakkain.
– Joo no laita lista, mä haen. Mut nyt tää hieronta, sen jälkeen meillä on kaikilla kasvot kuin tyyni lampi.
Inga Santandreu
* *
Seitsemän lapsen äidin teksti syntyy nopeasti
Anne Välinoro, teksti
Kuka olet ja mistä tulet, Inga Santandreu?
– Kotiäiti Vantaan Korsosta rintamamiestalosta. Meillä on seitsemän lasta, joista nuorin vuoden ja vanhin 22 vuotta. Puoliso tekee valtionhallinnon hommia etätyönä olkkarissa. Itse olen sosionomi koulutukseltani. Nyt olen tehnyt kirjallisuuden opintoja Mari Mörön verkkokurssilla.
– Olen syntyjäni vantaalainen ja täällä ikäni viihtynyt, vaikka muualla välillä piipahtanut.
Miten ja miksi innostuit ottamaan osaa Kulttuuritoimituksen kilpailuun?
– Sattuman kaupalla bongasin kisan netistä Facebook-päivityksestä ja se nappasi heti. Hauduttelen mielessäni tekstiä ja sitten kirjoitan ja se on siinä.
Miten kauan olet kirjoittanut?
– Useita vuosia. Tekstejäni ei ole vielä julkaistu vaikka olen kurssilla tehnyt paljon tekstiä. Joitakin kirjoituksiani on julkaistu järjestöjulkaisuissa.
Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?
– Kaikkea. Se on tapa selvitä kaikesta. Se on sydämen asia minulle. En voi kuvitella, etten kirjoittaisi. Nousen ensimmäisenä ja menen levolle viimeisenä ja päiväni alan ja päätän kirjoittamalla. Nyt on syntymässä yksi runo. Se kertoo lumesta. Se syntyi yhden haasteen tuloksena. Siinä on taustalla Mari Mörön kirjoittajakurssin osallistujien haaste toisillemme.
Onko sinulla esikuvia?
– On. He ovat pääosin englantilaisia klassisia kirjoittajia. Alejandro Amenábarin elokuva Meri sisälläni on yksi vaikuttavimpia tarinoita.
Minkälaisia suunnitelmia sinulla on kirjoittamisen suhteen?
– Jatkan omaa projektiani. Toivottavasti saan rakentavaa tukea kirjalle, jota olen parhaillaan tekemässä. Se on proosatekstiä ja työstän tekstiä ohjauksessa jo toiseen kertaan.
Miten oma korona-aikasi on sujunut?
– Meitä on monta henkeä pienissä tiloissa ja mies huutaa palaveria puolen tunnin välein, hänellä on vaativa työ. Mutta on ihanaa, kun pääsee omaan pihaan hengittämään, ei kun rytkyt ylle ja pihalle.
– Kun Uudenmaan sulku on nyt ohi, pääsemme tapaamaan myös Turussa asuvaan tytärtämme.
Mitä teet, kun eristys lakkaa?
– Arki jatkuu aika lailla samanlaisena. Mutta ehkä sitten päästään taas Kake Randelinin keikalle.
* *
VIDEO: Tampereen Teatterin näyttelijä Ola Tuominen lukee Kulttuuritoimituksen lyhytnovellikilpailussa palkittuja tekstejä.
