Lukupäiväkirja 2024 – osa 3: Eeva Kilpi ja aasialaiset kirjat

Kuva: Mikko Saari

Mikko Saari, teksti

Olen kirjoittanut jokaisesta lukemastani teoksesta pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten arvioihin, sikäli kun niitä on jo julkaistu. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne huhtikuun aikana. Jutut ovat tällä hetkellä iloisesti rästissä; monia näistä en ole vielä edes kirjoittanut.

Kuukauden teemoista nousevat esiin ainakin Aasia ja Eeva Kilpi. Innostuimme vaimoni kanssa kumpikin Kilven teoksista. Minä ehdin lukea maaliskuun aikana Kilven kolmivärisen muistikirjasarjan; huhtikuun aikana sitten lisää Kilpeä. Olisiko runoja vai romaaneja? Se jää nähtäväksi! Aasiaa tuli vastaan parin taiwanilaisen ja yhden japanilaisen romaanin ja yhden japanilaisen runokokoelman verran.

Kesän ja syksyn kuvastot ovat alkaneet saapua, joten käyn lopuksi läpi myös poimintojani tähän mennessä ilmestyneistä kuvastoista.

* *

Romaanit

Hanna Bervoets: Tervetuloa sairaiden valtakuntaan (Gummerus 2024, suom. Sanna van Leeuwen) – Bervoets teki vaikutuksen pari vuotta sitten ilmestyneellä somen sisältömoderointia käsittelevällä Sopimatonta sisältöä -kirjalla. Nyt Bervoets vie lukijat kroonisesti sairaan ihmisen maailmaan. Kolmikymppinen Clay sairastuu vakavasti ja sen seurauksena elämänpiiri kapenee olemattomiin. Jatkuva väsymys ja kivut vievät jaksamisen. Realistisen kerronnan ohessa vaelletaan Susan Sontagin kanssa sairaiden valtakunnassa, jossa byrokratia ja kummalliset säännöt piinaavat potilasta. Kummallinen kirja kuvaa hyvin kroonisen ja näkymättömän sairauden kanssa elämisen vaikeutta. Arvioni löytyy Kulttuuritoimituksesta.

Kevin Chen: Aavekaupunki (Aula & Co 2024, suom. Rauno Sainio) – Kuukauden loppuun vielä toinen taiwanilainen kirja. Rauno Sainion Taiwan-harrastuneisuus kantaa tosiaan hedelmää. Aavekaupunki on sukuromaani ja kasvukertomus, jossa taposta vankilassa istunut seitsenlapsisen perheen kuopus palaa Berliinistä kotiin taiwanilaiseen pikkukylään. Kotipaikkakunta ei ole entisellään ja viiden siskon ja isoveljen elämät ovat nekin mullin mallin. Aavekaupunki on vähän sekava, moniääninen ja mystinen, täynnä henkimaailman hommia, ja kaikkiaan varsin omituinen kirja. Perhekertomus avautuu hienosti edetessään ja kertoo hienosti yhteiskunnan ja perheen normien raskaudesta.

Chi Ta-wei: Kalvot (Hertta 2024, suom. Rauno Sainio) – 1990-luvun puolivälissä ilmestynyt taiwanilainen queer-henkinen scifiromaani on saanut uutta nostetta, kun siitä on viime vuosina ilmestynyt käännöksiä. Romaanissa on varsin kummallinen asetelma, merenpohjaan otsonikadon seurauksia paennut ihmiskunta ja päähenkilönä eristäytyvä ihonhoitospesialisti Momo. Erilaiset kalvot toistuvat teoksessa moneen kertaan, mutta pikku hiljaa kalvojen alta löytyy tarinan kummallisille käänteille selityksiä. Osa tulevaisuuskuvitelmista huvittaa 1990-lukuisuudessaan, mutta tarinan avautuminen saa ymmärtämään, miksi tämä on pidetty kirja. Arvioni löytyy Kirjavinkeistä.

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy (Bazar 2024, suom. Markus Juslin) – Alun perin näytelmänä ilmestynyt tarina kertoo tokiolaisesta pikkukahvilasta, jonka asiakkailla on mahdollisuus matkustaa ajassa taaksepäin. Aikamatkailuun liittyy pitkä lista sääntöjä, jotka tekevät siitä tavallaan melko hyödytöntä käytännöllisessä mielessä. Episodimainen romaani koostuu neljästä toisiinsa linkittyvästä aikamatkasta, joissa kahvilan asiakkaat setvivät keskeneräisiä asioitaan. Kerronnassa on toisteisuutta ja suhtaudun vähän epäluuloisesti ajatukseen neljästä jatko-osasta (joista ensimmäinen on tulossa suomeksi jo syksyllä). Kahvilan asiakkaiden halut ja tarpeet ovat kuitenkin inhimillisiä ja jos kaipaa kepeää, mutta koskettavaa ja tunteisiinkäyvää luettavaa, sitä Ennen kuin kahvi jäähtyy tarjoaa. Mutta ei kissoja, vaikka kirjan monissa kansikuvissa kissa esiintyykin! Arvioin tämän Kulttuuritoimitukseen.

Georges Perec: W eli lapsuudenmuisto (Like 2004, suom. Päivi Kosonen) – Tämä teos tuntuu jotenkin ilmeiseltä jatkolta Perecin loisteliaan Häviämisen päälle. Häviämisen taustalla on vahvasti Perecin lapsuudenkokemukset: äidin häviäminen keskitysleireille. Tässä kirjassa Perec – jolla ei ole lapsuudenmuistoja – kirjoittaa lapsuudenmuistoistaan ja kaikesta siitä, mitä todellisten muistojen päälle on rakentunut. Rinnalla kulkee fiktiivinen tarina, joka ajautuu olympiaurheilun päälle rakentuvaan fasistiseen, ihmisvihaiseen yhteiskuntaan. Kirja on kummallinen yhdistelmä muistamisen pohdiskelua ja jatkuvasti oudommaksi käyvää dystopiakuvausta.

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 3  – Kukkaan puhkeavien tyttöjen varjossa I: Rouva Swannin ympärillä (Otava 1979, suom. Inkeri Tuomikoski) – Kuukauden Proustissa jatketaan luontevasti siitä, mitä edellisessä osassa käsiteltiin. Viimeisen alanimen mukaisesti tapahtumat pyörivät pitkälti rouva Swannin eli Odetten ympärillä. Hänen salongissaan kirjan kertojakin vierailee, kun suhde Swannien tyttäreen Gilberteen kehittyy. Aiemmin niin etäiset Swannien seurapiirit tulevatkin läheisemmiksi, kunnes suhde Gilberteen alkaa viilentyä. Kiinnostavaa on kohtaaminen kertojan ihaileman kirjailija Bergotten kanssa ja Bontempsien sisarentytär Albertinekin mainitaan, joskin ohitetaan muuten vielä tyystin. Kaikki tämä Proustin tutun ylitsepursuavalla tyylillä, tietysti!

* *

Runous

Yumi Fuzuki: Kirjoitusmerkkien meri (Aviador 2016, suom. Mayu Saaritsa) – Tästä nuoren japanilaisen runoilijan kokoelmasta tuli juuri uusi painos, joten se osui minunkin silmiini. Vain 14–17-vuotiaana kirjoitetut runot sijoittuvat paljolti koulumaailmaan. Ei tästä muuten välttämättä ajattelisi kirjoittajan olevan niinkin nuori. Japanilaisesta runoudesta tulee tietysti ensimmäisenä mieleen haikujen minimalismi, mutta tässä on runsaampaa, enemmän proosarunon puolelle kallellaan olevaa tekstiä. Mukava siis nähdä tätäkin – suomentajan jälkipuheiden mukaan Japanissa jopa tavallista – tyyliä ja siten laajentaa näkemystä japanilaisesta runoudesta. Arvio löytyy Kirjavinkeistä.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Omantunnon asioita (Siltala 2020) – Tämä on kirjastosta noukittuja vähän vanhempia runokokoelmia. Huotariselta olen tähän asti lukenut lasten kuvakirjan, nuortenkirjan, aikuisten romaanin ja suomennoksen. Saisikohan tällä runokokoelmalla sarjan täyteen? Omantunnon asioita on sympaattinen proosarunokokoelma, jossa oli mukava törmätä tuttuun tekstiin, jota viime keväänä kirjallisuustieteen opinnoissa analysoimme. Oikein mainiota tarinankerronnallista runoutta.

Raisa Jäntti: Vaarallisen eläimen tilanne (Puru-kollektiivi 2022) – Mistäköhän tämäkin tuhti runokokoelma lukulistalleni eksyi? Tiedäpä tuota, mutta kiinnostava tämä kirja kuitenkin on, sillä se yhdistelee runouteen urheilua ja ääriolosuhteita. Jo kansikuva viittaa snookeriin, josta kokoelmassa puhutaan paljon; kirja ja sen luvut taas on nimetty golfin sääntöjen mukaan. Vuorikiipeilystä ja äärioloissa selviämisestä Jäntti kirjoittaa myös paljon. Lähes 300 sivua on runokokoelmalle paljon, mutta rekisterien ja kielenkäytön rikkaus tekee Vaarallisen eläimen tilanteesta kiinnostavaa luettavaa.

Sirpa Kyyrönen: Talviunia (Otava 2024) – Kyyrönen on niitä runoilijoita, joihin tutustuin Tanssiva karhu -palkinnon voittajia lukiessani; Ilmajuuria-kokoelman ekofeministinen pohjavire miellytti. Aika samoilla linjoilla jatkaa Talviunia, jossa pyöritellään unettomuutta ja sijoiltaan mennyttä vuodenkiertoa. Ilmastonmuutoksen tuomat sään ääri-ilmiöt näkyvät kokoelman sivuilla. Kyyrösen säkeenylityksiin nojaava tyyli miellyttää, tekstissä on hyvää vimmaisuutta ja hyvää kuvallisuutta. Lumivyöryjen lukeminen univyöryiksi ilahdutti. Arvioni on Kirjavinkeissä.

Carlos Lievonen: Vain heteitä (Otava 2024) – Nyt on runsasta ja kukkaisaa! Romanttista, jopa eroottista runoutta, ja nimi antaa ymmärtää, että kyse on kahden miehen välisestä rakkaudesta. Romantiikka nyt sinänsä on romantiikkaa, eikä sukupuolella ole niin merkitystä. Teksti on yhtä kaikki ilahduttavan ryöppyävää ja aistillista. Lievosen kielenkäytöstä sopii nautiskella.

Milka Luhtaniemi: Tauoton (Gummerus 2024) – Luhtaniemen esikoiskokoelma Kirnu oli minulle vaikea, mutta oivalluksia tarjoava runokokoelma. Vaikka en varauksetta ihastunut, poimin uuden kokoelman kuitenkin luettavaksi. Lukukokemus osoittautui samanoloiseksi: myös Tauoton on yhtä aikaa kiehtova, ajattelua ruokkiva ja vaikeaselkoinen. Kuvaston toistuvat yksityiskohdat houkuttelevat pyörittelemään Luhtaniemen runoja ja pohtimaan, millaisia avaimia sen merkitysten avaamiseen oikein tarvitaankaan.

Tuukka Pietarinen: Sitruunahappokierto (WSOY 2024) – Taittonsa puolesta tästä tulee mieleen Poesian runokirjat, ja Pietarisen aforistisuus sopisi kyllä hyvin Poesiankin julkaisuohjelmaan, ei tässä kaukana vaikka Tennilästä olla. Luonnon ja ihmisen rajapinnalla liikutaan: paljon ollaan meren ja maan välissä, mutta myös kaupungissa ja teknologian äärellä. Sitruunahappokierto on solujen mitokondrioissa tapahtuva prosessi, eli sikälikin ollaan tiedettä lähellä. Nimi on kuitenkin runoja tieteellisempi. Miellyttäviä runoja. Tästäkin on arvio Kirjavinkeissä.

* *

Tietokirjallisuus

Teemu Ikonen (toim.): Menetelmällisen kirjallisuuden antologia (Mahdollisen Kirjallisuuden Seura 2018) – Menetelmällinen kirjallisuus on kirjallisuutta, joka perustuu jonkun tietyn menetelmän seuraamiseen. Tunnetuimpia tekijöitä ovat ranskalaiset Oulipo-kirjailijat, kuten Georges Perec, joka kirjoitti romaanin ilman yhtään e-kirjainta. Tämä antologia taustoittaa ilmiötä, esittelee menetelmiä ja tarjoaa esimerkkejä. Jarkko Tontin Suomukärsäkkään peruukintekijä on ratkiriemukas, Markku Eskelisen ja Jaakko Yli-Juonikkaan 200 578 509 309 952 talvimatkaa puolestaan huikea menetelmällisyyden työmaa. Ilmiön kiehtovuudesta ja oulipolaisen menetelmällisyyden mielekkyydestä voi keskustella, mutta jos aihe kiinnostaa, tämä antologia on hyvä perusteos. Arvioni löytyy Kirjavinkeistä.

Elina Nikulainen: Haluatko? – Pieni kirja suostumuksesta (S&S 2024) – Jos jotakuta vielä mietityttää suostumusasiat mitä seksiin tulee, Elina Nikulainen avaa tässä pienessä kirjassa suostumusta perinpohjaisesti. Esimerkit on kaiveltu suosituista tv-sarjoista ja elokuvista, joten sikälikin tekstin pitäisi olla helposti lähestyttävää, etenkin jos Marvelit on katsottu. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja esittää asiat yksinkertaisesti. Suostumus ei ole mikään seksintappajamörkö, vaan tärkeä osa toimivaa ja kaikille miellyttävää seksielämää.

* *

Muistelmat

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja (WSOY 2019) – Eeva Kilpi on leijunut kirjallisen näköpiirini laitamilla jo jonkun aikaa. Tarvittiin näemmä Koko Hubara tuuppaamaan Kilpi vaimoni tietoisuuteen ja sitä kautta minunkin lukulistalleni. Ajattelin aloittaa tästä muistikirjatrilogiasta, joten ensimmäinen osa Sininen muistikirja on luonteva paikka lähteä. Mummoni ikäinen Kilpi on näitä muistiinpanoja tehdessään jo päälle seitsemänkymppinen, joten aiheet pyörivät paljon vanhuuden, ikävöinnin ja yksinäisyyden ympärillä. Vaan kannattaa nämä muistiinmerkinnät lukea, vaikkei itse vielä vanha olisikaan, sen verran mainiosti Kilpi kirjoittaa; Sininen muistikirja on oikein kelpo välipala.

Eeva Kilpi: Punainen muistikirja (WSOY 2019) – 86-vuotiaan kirjailijan kesänviettoa mökillä, yksinäisyydestä nauttien, ympäröivää luontoa tarkastellen ja omaa vanhenemista pohtien. Onko tämä viimeinen yksinäinen kesä mökillä? Siltä näyttää. Pohdiskelu on mielenkiintoista näin puolet nuoremman lukijan näkökulmasta. Ikävää on, miten Kilven kauhistelu Ukrainan ja Gazan tilanteesta vuonna 2014 on julman ajankohtaista kymmenen vuotta myöhemminkin. Ei muutu maailma parempaan, ei, vaikka Kilpi kuinka toivoo ihmiskunnan löytävän rauhan tielle.

Eeva Kilpi: Valkoinen muistikirja (WSOY 2019) – Vielä viimeinen Eeva Kilven päiväkirjoista. Kuulin, että näistä on tulossa joku yhteisjulkaisu, mikä onkin täysin järkeenkäypää. Itsessään tämä kolmas on kovin pikkuinen ja nopeasti luettu, tekstiä on vähän, koska moni merkinnöistä on ihan lause tai pari. Vuodelta 1999 olevat pohdiskelut ovat milloin syvällisiä, milloin latteita, mutta kokonaisuus on viehättävä. Pohdinnat suhteista läheisiin ja surusta ovat ajattomia, valitus siitä miten jollekulle ei voi soittaa, koska joku varaa puhelinta internetin käytöllä ja kännykän numero on liian pitkä eikä sitä muista ulkoa on taas hurmaavasti vanhentunutta.

* *

Sarjakuvat

Avi Heikkinen & Aapo Kukko: Ethän kuole ennen minua (Pokuto 2023) – Isyysteemaista kauhusarjakuvaa? No mikä ettei! Avi Heikkisen Valotusaika oli kiinnostava scifisarjakuva, joten kun tämä tuli Kirjavinkeissä vastaan, kiinnostuin. Kirjassa on neljä sarjakuvanovellia, joissa isyyden pelot saavat yliluonnollista käsittelyä. Itkuhälytin, josta kuuluu huolestuttavia ääniä, tytär, joka nukahtaessaan katoaa jonnekin, isä, joka saa poikansa tuskat kantaakseen ja adoptiolapsi, joka ikääntyy kymmenen kertaa vanhempiaan nopeammin. Aapo Kukon piirrostyyli ei ihan täysin osu minun makuuni, mutta parhaimmillaan nämä novellit olivat silti erinomaisia.

* *

Lukematta palautetut

Edith Arkko & Magdalena Hai (toim.): Sydänten salonki – Queer-romanttisia tarinoita (Osuuskumma 2023) – Tämä romanttisten novellien kokoelma ei ehtinyt lukulistalle, koska siihen oli varaus. Täytynee varata se uudestaan, queer-romantiikka kiinnostaa kyllä yhä.

* *

Kuvastot

Siltala ehti tällä kertaa ensin. Antti Arnkilin uusi esseekokoelma Seurauksia menee lukuun, koska aikaisemmistakin olen pitänyt. Vilja-Tuulia Huotarisen runokokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä kiinnostaa. Vehka Kurjenmiekka hehkutti ystävänsä Salli Karin esikoisromaania Vedestä ja surusta, sen voi vilkaista, samoin Pirkko Saision uutuusromaanin Suliko.

Kustannus-Mäkelän kuvaston anti on tällä kertaa laihempaa. Hanna Kökön Rocky-nuortenkirjasarjan uusin osa Rocky, Rauha ja Surmalammen yö lupailee nuortenkirjan puitteissa cozy crimeä; se kiinnostaa jonkin verran, mutta vaatisi ehkä aikaisemmista osista aloittamista.

WSOY:ltä tulee uusi Olga Tokarczuk -suomennos, romaani Empusion. Se on viittaus Thomas Mannin Taikavuoreen, josta tulee myös romaanin satavuotisjuhlan kunniaksi uusi painos (ei kuitenkaan uutta suomennosta). Pitäisiköhän siis lukea molemmat? Ainakin Tokarczuk pääsee lukulistalleni. Kiina kiinnostaa, joten Yan Linken Neljä kirjaa – vaihteeksi Riina Vuokon suomennoksena – päässee listalle.

WSOY:n nuortenkirjalistoilta löytyy Annukka Salaman uusi YA-kirja Asioita joista en tiennyt pitäväni, Leena Paasion uutuus Meren koskettamat ja Liisa Ihmemaassa -teemainen Tästä Ihmemaahan -novellikokoelma, jonka tekijöinä on pitkä lista kovia kirjailijoita. Lastenkirjapuolella on Salla Savolaisen työmaasarjan uusin osa Kiveä!, sarja on ollut tähän asti hieno.

Tammelta tulee uusi painos Sirkka Turkan Runot 1973–2004 -kokoelmasta, jota olen jo parin vuoden ajan etsiskellyt turhaan. Tarpeellinen uusintapainos! Siri Kolun nuortenkirja Hohtavat kuulostaa myös kiehtovalta. Annamari Huovisen Hankala eläin -esseekokoelma käsittelee vaikeita eläinkysymyksiä. Satu Erran uusi runokokoelma Tämä kaikki on liikaa kiinnostaa.

Crime Timen dekkarilistalta kiinnostaa Anneli Kannon Kaivatut eli Näkijä-sarjan kolmas osa. Sarja on ollut tähän asti tarpeeksi vetävä. Bazarilta taas nappaan jatkoa suosikkidekkareilleni eli Louise Pennyn uuden Salaisuuksien hinta -kirjan.

Into tarjoaa Riina Tanskaselta uuden osan Tympeät tytöt -sarjakuvaa. Se on pakollista luettavaa, sen verran loistelias oli ensimmäinen osa. Anna Kontulan uusi esseeteos Kadonneen järjen metsästys kiinnostaa myös, Kontula on yksi parhaista yhteiskunnallisista ajattelijoista Suomessa.

SKS:n tietokirjapainotteisesta kuvastosta löytyy yksi kaunokirjallinen teos ja se onkin minulle kuvaston ainoa poimittava helmi: Juha Hurmeen Sampo käsittelee sammon selittämisen pitkällistä historiaa.

Hertan valikoimista löytyy tietysti uusi osa Martha Wellsin Murhabotin päiväkirja -sarjaa; Taktinen vetäytyminen pääsee varmasti lukulistalle. Uutena scifiavauksena alkaa Becky Chambersin Munkki ja robotti -sarja. Olen lukenut Chambersilta yhden kirjan englanniksi ja lisääkin on pitänyt, joten tähän Kaisa Rannan suomennokseen Veisu luonnonkoneille tartun ilomielin.

Aviadorin kuvastosta löytyy Georges Perecin esikoisteos Tavarat. Kiinnostaa! Latvialaisen Māris Bērziņšin Lyijyn maku on sota-aikaan sijoittuva kirja, aiheensa puolesta ei ehkä niin houkutteleva, mutta maahaastelistaltani puuttuu vielä Latvia, joten tästähän sen kuittaisi. Aviadorin runokokoelmatkin kiinnostavat.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua