Paulina Ahokkaalla on kaksi tasavahvaa lempitaulua – Kuvataide on hänelle vapauden valtakunta, jossa päätä eivät rasita ammatilliset ajatukset

Paulina Ahokas, Mari Sunnan taulu. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat

Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas remontoi pala kerrallaan omakotitaloaan. Yläkerta on paremmassa mallissa. Siellä on avarassa oleskelutilassa pianon päällä kuvataiteilija, maalari Mari Sunnan taulu, joka on ollut Paulinan aarre vuodesta 2001. Makuuhuoneessa on toinen lempitaulu, Jani Rättyän teos, joka on tuoreempi hankinta.

Koska äiti ei voi valita, kuka lapsista on se rakkain, ei Paulina Ahokkaankaan tarvitse asettaa näitä kahta toisiaan vastaan, vaan ne voivat olla rinnakkain ykköspaikalla.

Totta kai hän pitää kaikista tauluistaan, joista osa on vielä entisessä kodissa. Oma sijansa sydämessä on lasten maalauksilla ja piirustuksilla, jotka saavat kehystyksen.

Makuuhuoneessa on toinen lempitaulu, sillä tällä kertaa niitä on kaksi. Tämä on Jani Rättyän teos. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Yllä sinistä, muuten muuta väriä

Pukeutumisessa Paulina Ahokkaan lempiväri on sininen, mutta muissa asioissa kaikki värit käyvät.

Tyttären toivomuksesta nykyinen koti on pohjoismaisen vaalea. Entinen koti oli väriä täynnä kuin Peppi Pitkätossun satumaailma, ja keittiökin oli Etiopian lipun väreissä.

Koti on kesken, sillä remontti on valtava. Yläkerrasta heitettiin siirtolavalla 15 000 kiloa purkujätettä, esimerkiksi kaikki väliseinät ja pinnat.

Ruokapöydän luona olevasta ikkunasta avautuu maisema, jossa näkyvät kaikki Tampereen maamerkit. Sama upeus toistuu myös Tampere-talon työpisteeltä avautuvassa näkymässä.

Kuvataide on vapautta

Paulina Ahokas on luotsannut Tampere-taloa vuoden 2012 alusta.

– Kuvataide on minulle omaa aikaa. Kuvataiteita minun ei tarvitse miettiä ammatillisesti. Jos katson balettia, keikkaa, konserttia tai oopperaa, alan herkästi miettiä, mitkä olivat tuotteen kustannukset ja miten esitys olisi kaupallistettavissa. Ammatillisuus iskee väkisin päälle, vaikka toki osaan ihan jokaisesta myös nauttia.

Lasten maalauksia ja piirustuksia on tarkoitus kehystyttää. Tämä on tyttären käsialaa. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Tamperelaisista taidemuseoista Sara Hildén on tarjonnut suuria elämyksiä. Samoin hän arvostaa Tampereen taidemuseota sekä Mältinrantaa. Tamperelaisissa gallerioissa on monia, joissa hän käy säännöllisesti.

Taidesuunnistus on hänen mielestään mahtava tapa tutustua taiteilijoiden työhuoneisiin. Hannamari Matikaisen ateljeessa vierailu johti myös taidehankintaan.

Taidemuseo kuuluu matkaan

Ulkomaisista museoista vaikutuksen ovat tehneet muun muassa Tukholman ja Tallinnan Fotografiska, Tokion Mori-museo ja Lontoon Tate Modern.

Mielimuseoita on maailma täynnä. Hän arvelee, ettei ole tehnyt ehkä yhtään ulkomaan matkaa käymättä taidemuseossa.

Kultaiseen Cheekiin liittyvän tarinansa Paulina Ahokas kertoi vain taiteilijalle. Teos puhutteli häntä heti. Kuva: Ulla-Maija Svärd

– Olen opiskellut yliopistossa todella laajan kirjon eri aineita kahdesta viiteen opintopisteen verran, 14 eri ainetta, mutta itse asiassa en taidehistoriaa. Minulla on ystävinä taidehistorioitsijoita ja kuvataiteilijoita.

– Kaija Saariahon kanssa olimme Venetsiassa ja siellähän on koko kaupunki yhtä taidegalleriaa.

Imamin keinutuoli oli tärkeä paikka

Opiskeluista hän mainitsee, että kauppakorkean opinnot tuntuivat helpoilta verrattuna humanistisiin aineisiin.

Opiskelijaelämän tärkeä kiintopiste oli Turussa Imamin keinutuoli. Imamin keinutuoli oli vuosina 1990–1999 Turussa Hämeenkadulla toiminut opiskelijoiden suosima kapakka. Siellä kävivät kaikki ja siellä tarttui poikkitieteellistä tietoa ja sivistystä.

– Aalto-yliopiston Executive MBA-tutkintoa saan kiittää paitsi siitä saaduista opeista myös yhteisöstä, jonka sitä kautta oppi tuntemaan. Sen ansiosta olen koko koronakriisin ajan saanut poikkeuksellisen korkean tason lääketeollisuuden ja lääketieteen asiantuntijoiden tietoa, mistä on todella ollut hyötyä kaikille edustamilleni yrityksille ja organisaatioille.

– Koronapassin ansioksi on sanottava, että näinä viikkoina meillä on ollut eniten asiakkaita koko pandemian aikana, passi toimii juuri niin kuin pitää.

Muumimuseo on ylpeyden aihe

Tampere-talon puolesta hän on ylpeä ja tyytyväinen siitä, että taloon saatiin yhteistyössä taidemuseon kanssa Muumimuseo, koska se on kirkkainta suomalaista taidehistoriaa. Taidemuseon omistuksessa oleva Tove Janssonin originaalitaideteosten kokoelma on todellinen kansallisaarre.

Tämä valokuva on Paulina Ahokkaalle merkityksellinen. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Omakotitalon korjaaminen edistyy sitä mukaan, kun on rahaa. Toistaiseksi alakerran isoin huone on täynnä remonttitavaraa, mutta on sielläkin yksi taulu. Jussi Jokisen teos on nimeltään Finlaysonin Jesus-lakanaan ilmestynyt kultainen Cheek.

Tämä taulu liittyy sikäli Paulina Ahokkaan työhön, että se sijoittui kakkoseksi Tampere-talossa pidettyyn Andy Warhol -julistenäyttelyyn liittyneessä Pinnallinen Suomi 2019 -taidekilpailussa.

Tarinat ovat henkilökohtaisia

– Kultainen Cheek puhutteli minua heti. Kerroin siihen liittyvän tarinani vain taiteilijalle, ja vannotin, että hän pitää sen salaisuutena.

Yksityisenä hän pitää myös makuuhuoneensa Jani Rättyän tauluun liittyvän tarinansa.

– Sen teoksen bongasin netistä. Minulle siitä avautuva tarina on vahva. Samaan aikaan Rättyällä oli näyttely Mältinrannassa, ja teos oli kaupan. Sain kuljetuksen kaupan päälle. Tytär oli silloin pieni, seitsemänvuotias, ja hän näki siinä lähes saman tarinan kuin minä. Tyttärelläni on nopea visuaalinen hahmotuskyky. Tämä taulu oli myös entisessä kodissa sängyn päädyssä.

Mari Sunnan teos on peräisin Lontoon vuosilta. Pauliina Ahokas teki siitä vaihtokaupan tekemällä Sunnalle laadukkaan ceeveen.

Tärkeä valokuva on esillä

Oleskelutilassa on myös yksi merkityksellinen valokuva. Kuvassa ovat Tero Saarinen ja Kimmo Pohjonen, joiden kanssa Ahokas on tehnyt yhteistyötä jo vuosikymmeniä.

Seuraavaksi Ahokas suunnittelee hankkivansa Mikki Kuntun valokuvateoksen. Valosuunnittelijan ja visualistin 50-vuotisjuhlan kunniaksi Tampere-talossa järjestetään kansainvälinen festivaali syksyllä 2022. Paulina Ahokas arvostaa Kuntun ammattia ja hänen ammattitaitoaan, josta hän on saanut kansainvälisiä palkintoja.

Mari Erävaaran teos on herkkä. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Ensimmäinen taidehankinta on Mari Erävaaran herkkä vesivärityö.

Yksi tuoreimmista on Outi Heiskasen ja Janne Laineen grafiikka. Ahokas etsi heiltä sopivaa teosta pitkään, kunnes juuri oikea sattui silmään Pori Jazzin ja Suomi Areena -vierailun yhteydessä Porissa.

Teoksessa on merihevosia ja todella suloisia lapsia niiden selässä. Ahokkaasta lapset näyttävät samalta kuin hänen omat lapsensa ultraäänikuvissa. Merihevonen on kiinnostava poikkeuslaji: uros kantaa poikaset.

Isä ja äiti taiteen ystäviä

Paulina Ahokkaan äiti ja isä ovat taiteen ystäviä, vaikka he eivät olleet varakkaita, he hankkivat taidetta kotiin. Lapsuudenkodin seinät olivat täynnä teoksia, joista äiti ei ymmärrettävästi halua luopua. Äiti on sotaorpo ja kummatkin vanhemmat ovat maalaistalon lapsia, ja he molemmat ovat olleet suuria koulutuksen ja sivistyksen arvostajia.

Prahan vuosina Paulina Ahokkaan lähimmässä ystäväpiirissä oli paljon kuvataiteilijoita lukuisista eri maista: Bosniasta. Amerikasta ja Australiasta. Hän hankki australialaistaitelija Georgia Shallerilta upean työn, mutta lukuisten muuttojen keskellä se katosi. Se oli harmin paikka.

– Lontoossa asuessani himoitsin Minna Haukan, David Crawfordin ja lukuisien muiden taiteilijoiden teoksia, mutta rahan tuntuivat aina menevän matkustamiseen. Jäi harmittamaan, etten silloin sijoittanut taiteeseen enemmän. Molemmille lapsille olen myöhemmin hankkinut taidetta sijoitusmielessä. Pojan kummitäti antoi pojalleni ristiäislahjaksi taidelahjan.

Hannamari Matikaisen työssä on samanlainen, kaunis moottoripyörä kuin Paulina Ahokkaalla. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Yhdessä pienessä Hannamari Matikaisen grafiikassa on aivan samanlainen moottoripyörä kuin Paulina Ahokkaalla. Maailman kaunein moottoripyörä on Triumph Bonneville.

Kirjat ja taide heti eteisessä

Paulina Ahokas miettii taulujensa ripustusta tarkkaan. Se osoittaa arvostusta taiteilijan työtä kohtaan. Kun talon remontti etenee, hänellä on mielessään tarkat paikat teoksille.

Tämä Rauhankyyhky-taulu on lahja ystävältä, tekijä on Paul Guiramand. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Sadat kirjat ovat vielä entisessä kodissa.

– Olen suunnitellut, että eteiseen tulee koko seinänkokoinen kirjahylly. Haluan, että heti kotiin tullessa minua tervehtivät kirjat ja taideteokset.

Käyntimme jälkeen Paulina Ahokas oli menossa ”savolaismafian tapaamiseen”, näin hän nimittää alun perin Siilinjärveltä ja muualta Savosta kotoisin olevaa ystäväjoukkoaan, joka musisoi yhdessä.

Pääset kaikkiin Lempitauluni-sarjan juttuihin täältä.

Paulina Ahokas

• Paulina Ahokas (s. 17. kesäkuuta 1972 Siilinjärvi) on suomalainen musiikki- ja kulttuurivaikuttaja.
• Hän on soittanut rockyhtyeissä ja klassista musiikkia. Koulutukseltaan Paulina Ahokas on Executive MBA ja filosofian maisteri, pääaineenaan musiikkitiede ja sivuaineina tiedotusoppi, englantilainen filologia ja palveluiden markkinointi. Äidinkielensä lisäksi hän puhuu englantia, ruotsia ja ranskaa – tarvittaessa jonkin verran myös tšekkiä ja japania.
• Ahokas työskenteli vuodesta 2002 vuoteen 2011 Music Export Finlandin toiminnanjohtajana. Vuoden 2012 alusta hän aloitti työnsä Tampere-talon toimitusjohtajana.
• Aiemmin Ahokas on työskennellyt Suomen Lontoon-instituutin arts managerina, Joensuun yliopiston musiikkitieteen lehtorina, Down by the Laituri -festivaalin markkinointi- ja tiedotuspäällikkönä sekä Cafe Nouveau -jazzklubin promoottorina Prahassa.
• Luottamustehtävät muun muassa LiveX Oy:n hallituksen puheenjohtaja, Ylen ja Musiikki & Media Tapahtumat Oy:n hallituksen jäsen ja Ruotsin kunniakonsuli Tampereella.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua