Yli sadan vuoden jälkeen – Satumetsä kulkee perinteisten satulehtien jalanjäljissä

Kirsi Haapamatti, teksti

Kun Elina Huttunen noin puoli vuotta sitten julkaisi LinkedIn-profiilinsa kautta ilmoituksen, jossa haettiin tekijöitä satulehdelle, hän yllättyi. Kiinnostuneita oli yli pari sataa.

– Tuntui hienolta, että kiinnostusta oli. Ajatus satulehdestä siis innostaa. Sain yhteydenottoja myös ulkomailta. Aika nopeasti päätin, että tahdon, että kaikki nämä halukkaat saavat mahdollisuuden kirjoittaa tai tehdä kuvituksia lehteen.

Satulehden ensimmäinen numero on nyt ilmestynyt. Siinä on tekijöinä kymmenen kirjoittajaa tai kuvittajaa. Työsarkaa riittää jatkossa monelle tekijälle, sillä uunituoreella lehdellä on tavoitteena ilmestyä neljä kertaa vuodessa.

Satumetsä syntyi muun muassa kustannustoimittajan töitä tehneen ja sosiaalialaa opiskelleen Elina Huttusen ideasta. Ajatus virisi, kun hän löysi vanhoja satulehtiä Helsingin kirjamessujen divari-osastolta. Huttunen näki aikuisille ja lapsille sopivalle satulehdelle olevan taas yhteiskunnallista tilausta.

– Maailmassa on meneillään kaikenlaista. Ajattelen, että tässä ajassa tarvitaan jotain kivaa.

Satumetsä-lehden esikuvia julkaistiin sotaisina vuosikymmeninä. Satumaailmaan vieneet lehdet olivat tavattoman suosittuja. Niiden avulla saattoi hetkeksi sukeltaa fiktioon ja mukavaan, mikä auttoi raskaasta arjesta selviytymisessä. Jotain samaa selviytymisapua ja keveyttä elämään Huttunen toivoo myös Satumetsän nykyihmiselle tarjoavan.

Satuihin sukeltaminen tarjoaa vanhoja viisauksia, lisää luonnon kunnioittamista ja tarjoaa riemullisia hetkiä. Kaiken sen Huttunen ajattelee olevan perustana, kun maailmasta halutaan tehdä parempi paikka.

* *

Matti Mantila. Kuva: Teemu Hakanen

Matti Mantila on yksi lehden ensimmäisen numeron kirjoittajista. Mantila työskentelee sosiaalialalla, ja hän päätyi kirjoittajaksi yhteisten tuttavien kautta. Myös hän näkee Satumetsän arvon ihmisten hyvinvointia lisäävänä.

– Tämä lehti on sellainen, jota vanhemmat ja lapset voivat lukea yhdessä. Satujen ja lorujen äärelle rauhoittuu. Ne tarjoavat rauhallisempaa virikettä ja viihdettä kuin vauhdikkaat, välkkyvät ja kovaääniset piirretyt ja älypuhelinten tarjonta. Perheet tarvitsevat sellaista yhteistä, rauhoittavaa koettavaa, Mantila sanoo.

Satumetsä-lehti maksaa tekijöilleen palkkioita, mutta toistaiseksi ne ovat pieniä.

– Sitten kun tilausmäärä saadaan nousuun, myös palkkiot nousevat. Tällä hetkellä kyse on melkeinpä vapaaehtoistyöstä, Elina Huttunen sanoo.

Hän julkaisee lehteä oman toiminimensä kautta. Hän haki lehden ensimmäiseen toimintavuoteen apurahaa, siinä onnistumatta. Julkaisun rahoituskuviot Huttunen kertoo lehden nettisivuilla avoimesti. Tämän jutun kirjoittamisen aikaan ensimmäisen numeron rahoitus oli vielä miinuksella, mikä ei kenellekään uutta kulttuurilehteä perustavalle toki yllätys olisikaan.

– Toivon kuitenkin, että lehti saisi pian uusia tilauksia.

Päätoimittajana Elina Huttunen hoitaa kaiken avustajayhteydenpidon ja tekstien editoinnin ja lehden taiton. Seuraavaan numeroon tulee kansainvälistä sisältöä, eli mukaan ilmoittautuneiden ei-suomalaisten kirjoittajien tekstejä ja kuvituksia. Tekstit Huttunen kääntää englannista suomeksi.

Ensimmäisessä numerossa julkaistiin myös lehden historiallisten esikuvien tarinoitsijoiden tekstejä – Sakari Topeliusta ja Anni Swania. Vanhoja satuja on jatkossakin tarkoitus sisällyttää lehteen.

– Haluan panostaa myös lehden ulkoasuun niin, että se olisi tätä ensimmäistä numeroa vielä koristeellisempi ja näyttävämpi isoine anfangeineen, vinjetteineen ja laadukkaine kuvituksineen. Tarkoitus on, että lehti pääsee kodissa kirjahyllyyn tai muuten talteen. Ja tietenkin, että sitä luettaisiin perheissä ahkerasti.

Satumetsästä julkaistaan painettu ja e-versio. Myös kuunneltava versio on suunnitteilla. Lisätietoa lehden verkkosivuilta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua