Samuli Roininen. Kuva: Heikki Järvinen

Kati Eskola, teksti

Tanssiteatteri MD sijaitsee entisessä elokuvateatteri Hällässä kuudentoista portaan korkeudella Tampereen Hämeenkadusta. Paikkaan ei siis noin vain eksy, mutta kevään viimeinen Santeri Sammakon seikkailut –tanssiteos oli ilokseni loppuunmyyty. Seuranani olivat nelivuotias Max, äiti Anna ja mummi Hannele.   

Kuvittelin tulevani katsomaan nimenomaan tanssiteatteria ja istuvani mukavasti ison näyttämön pehmeissä penkeissä. Ensimmäinen hämmennys tapahtui, kun tanssija Samuli Roininen pyysi katsojia ottamaan kengät pois ja johdatteli yleisön pieneen saliin tyynyille istumaan.

Puolentunnin mittainen esitys koostui Leena Junnilan Lits läts lätäkkö! -lastenkirjan loruista, joita elävöitettiin liikkeen avulla. Lapset ja aikuiset osallistuvat innokkaasti mukaan koreografiaan. Välillä Samuli myös lauloi pieniä laulelmia, joihin olisin itse kaivannut mukaan musiikkia. Toistoa oli paljon, mutta lapset jaksoivat ihailtavasti leikkiä ja liikkua mukana koko esityksen ajan.

Muutama lapsi juoksi esiintyjän luo ja tutki innokkaasti esillä olevaa rekvisiittaa ja otti kontaktia tanssijaan. Tanssija näytti vain huvittuvan tapahtumista ja reagoi improvisoimalla tilanteisiin. Hän otti lapset vuorotellen syliinsä ja mukaan toimintaan. Kontakti ja vuorovaikutus oli luontevaa ja herkkää, vaikka tanssija saikin välillä mojovan iskun päähänsä innokkaan katsojan heittämästä palikasta. Välillä näyttämöllä piti etsiä kadonneita tavaroita tai oikaista ruohoa markkeeraava matto, johon lapsi oli kääriytyneenä, mutta kaikki sujui kuitenkin mutkattomasti ja helposti.

Olin edelleen hämmennyksissä. Mietin, oliko siis toivottavaa, että lapset osallistuvat esitykseen, varsinkin kun osa vanhemmista haki lapsensa pois ja osa antoi heidän touhuta vapaasti.

Tiedustelinkin esityksen jälkeen Samulilta, mikä ajatus esityksessä oli? Hän valotti, että tarkoituksena oli nimenomaan se, että teos on vuorovaikutteista leikittelyä ja hassuttelua, johon lapset voivat osallistua vapaasti. Jokainen esitys on siis aina hieman erilainen, mutta toiminnallisuus ja osallistuvuus on esityksessä keskeistä.

Kysyin asiasta myös parilta vanhemmalta ja he sanoivat, että jonkinlainen toimintaohjeistus esityksen alussa olisi kuitenkin ollut paikallaan.

Tämä esitys oli kotinäyttämön tällä erää viimeinen, mutta Santeri Sammakon seikkailut on tilattavissa kiertue-esityksenä esimerkiksi päiväkodeille. Niihin se sopiikin mielestäni erittäin hyvin. Päiväkodissa on turvallista aloittaa tutustuminen teatterin maailmaan. Esityksen ikäsuositus on 0–5 vuotta, mutta mielestäni se soveltuu parhaiten 1–3-vuotiaille ja aivan ihka ensimmäiseksi teatterikokemukseksi. Tanssiteos on mielestäni turhan suureellinen sana esitykselle. Pikemminkin se on pienimuotoinen, lämminhenkinen, vuorovaikutteinen, tanssillinen, lorutteleva esitys perheen pienimmille.

* *

Mummi, Max ja äiti Hällän portaissa. Kuva: Kati Eskola

No, mitä Max tykkäsi? Ennen esitystä juotu mehu, syödyt keksit ja maissinaksut olivat maistuneet hyviltä, mutta nallekarkkeja olisi saanut olla myös tarjolla. Nelivuotias leikki ja lorutteli koko esityksen ajan ja hän halusi jäädä esityksen jälkeen myös työpajaan.

Max sanoi, että hän kyllä tiesi heti, mitä esityksessä tapahtuu ja että ohjeet olivat olleet aika helpot. Häntä oli myös vähän häirinnyt, kun osa lapsista touhusi näyttämöllä ja hän olisikin tykännyt, että kaikki olisivat istuneet paikoillaan.

Max antoi esitykselle neljä tähteä ja kertoi haluavansa seuraavalla kerralla katsomaan lehmäteatteria. Missähän sellainen esitys olisi, saa vinkata.

* *

Santeri Sammakon seikkailut

• Koreografia Samuli Roininen
• Tanssi Samuli Roininen
• Lorut ja piirroskuvat Leena Junnila
• Valosuunnittelu Sari Mayer
• Visuaalinen toteutus Samuli Roininen
• Kuvat Heikki Järvinen

Lisätietoa Tanssiteatteri MD:n sivuilta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua