Maria Kallionpään ura on vienyt Salzburgin ja Lontoon kautta Hongkongiin luennoimaan nais- ja queer-säveltäjistä

15.12.2021

Säveltäjä Maria Kallionpää. Kuva: Pia Rauhalammi

KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Hongkongissa apulaisprofessorina työskentelevä säveltäjä Maria Kallionpää opettaa sävellystä ja esittämistä, luennoi elokuvamusiikista ja nais- ja queer-säveltäjistä sekä laittaa pianistin soittamaan konetta vastaan.

”Moniäänisyys klassisessa musiikissa ja sitä kautta uudenlaisen yleisön saaminen konserttisaleihin on minulle tärkeää.”

Kikka Holmberg, teksti

Säveltäjä Maria Kallionpää vastaa Zoom-puheluun Hongkongissa, jossa hän on toiminut säveltämisen ja uuden musiikin esittämisen apulaisprofessorina. Pian puhelun jälkeen hän suuntaa lennolle kohti toista kotimaatansa Itävaltaa.

– Opiskelin Sibelius-Akatemiassa 2004–2007 ja menin sieltä Erasmus-opiskelijaksi Salzburgiin vuonna 2007. Koin Mozarteumin olevan minulle luovuuden koti ja olisin halunnut jäädä sinne opiskelemaan, mutta sain stipendin Lontooseen tekemään maisteriopintoja Royal Academy of Musiciin. Se oli tietysti sen verran hyvä tarjous, ettei siihen voinut olla tarttumatta, kertaa Maria Kallionpää kansainvälisen uransa alkuvaiheita.

Valmistuttuaan maisteriksi Lontoossa Kallionpää palasi Itävaltaan ja teki Wienissä Karlheinz Esslin johdolla jatkotutkinnon elektroakustisessa säveltämisessä. Sitten oli taas Englannin vuoro. Oxfordin yliopistolta ja paikalliselta tutkimuskomissiolta saamansa apurahan turvin Kallionpää teki väitöskirjan pianosta superinstrumenttina sävellyksessä.

Englannin jälkeen kutsui Aalborgin yliopisto Tanskassa.

– Post doc -tutkijana Aalborgin yliopistossa aiheeni oli pelillistäminen sävellyksen muotona. Sen kulmakivenä sävelsin virtuaalisen pianoteoksen Climb!, jonka muoto perustuu modernien tietokonepelien rakenteisiin. Pianisti soittaa sekä koneen kanssa että konetta vastaan, ja kaikki, mitä kone tuottaa, triggeröi erilaisia asioita siinä pianolla. Koskettimet painuvat alas myös silloin, kun tietokone soittaa. Tein teoksen yhteistyössä Nottinghamin yliopiston Mixed Reality Laboratoryn kanssa.

Maria Kallionpää 2 Climb teoksen alkuperäinen rakennesuunnitelma fläppitaululla Kuva Maria Kallionpää

Kallionpään virtuaalisen pianoteoksen Climb! muoto perustuu modernien tietokonepelien rakenteisiin. Kuvassa teoksen alkuperäinen rakennesuunnitelma fläppitaululla. Kuva: Maria Kallionpää

Kaikenlaiset koskettimistojen evoluutiot kiehtovat Kallionpäätä. Pelisävellys Climb! on sävelletty Yamaha Disclavierille, konserttipianolle, jota voidaan hallita ulkopuolelta tietokoneen avulla. She-oopperassaan Kallionpää käytti – ja myös soitti oopperan kantaesityksessä – magnetic resonator -pianoa, jossa kieliä magneeteilla resonoimalla saadaan pianosta aikaiseksi sellaisia soitintehoja, joita tavallisessa pianossa ei ole. Soittimen paino on noin 30 kiloa ja sen voi asentaa mihin tahansa konserttiflyygeliin.

She-ooppera sai ensi-iltansa Roomassa vuonna 2017 ja toinen ooppera Croak Porin oopperassa 2018. Nyt on työn alla kolmas ooppera, jota säveltäjä tekee yhteistyössä Nottinghamin yliopiston Mixed Reality Laboratoryn kanssa.

* *

Kallionpää päätti ryhtyä säveltäjäksi ”ihan kakarana”, 9-vuotiaana.

– Ihailin Beethovenia valtavasti ja kuuntelin hänen musiikkiaan. Olin tutkinut kaikki hänen sinfoniansa ja minulla oli huone täynnä niiden partituureja. Rakastin jo silloin myös kirjallisuutta ja luin paljon muun muassa Kiplingiä ja Londonia.

Ollessaan 12-vuotias Kallionpää pääsi sattumalta kosketuksiin modernin musiikin kanssa, kun Fluxus-liikkeen johtohahmo Dick Higgins tuli Porin taidemuseoon esiintymään.

– Isäni oli Porin taidemuseon kutsuvieraslistalla ja otti minut mukaansa tilaisuuteen. Se oli jännittävää ja mieltä avaavaa. Olin aikaisemmin ollut mukana vain klassisessa musiikissa, joten happening oli minulle aika sokeeraava tilanne.

– Yhdessä näistä performansseista kaikille annettiin nokkahuilut ja kaikkien piti puhaltaa siihen yhtä aikaa mitä tahansa niin kovaa kuin jaksoi. Vieläkin muistan myös Clouds-niminen teoksen, jossa Higgins soitti klustereita koko koskettimiston ylöspäin ja alaspäin.

Maria Kallionpää 1 Kuva Pia Rauhalammi

Maria Kallionpää on pianistina keskittynyt moderniin musiikkiin, jonka esittämistä hän myös opettaa. Kuva: Patrick Brundell

– Lapsena sävelsin itsenäisesti, mutta se oli vähän sellaista hybridiä – siinä oli vähän kaikenlaista, klassista muotoa ja vapaatonaalista menoa. Koin, etten pääse siitä eteenpäin enkä kehity ennen kuin pääsen opiskelemaan sävellystä. 14-vuotiaana olin säveltänyt ensimmäisen pianosonaatin, joka oli ihan ookoo, mutta siinä ei oikein ollut punaista lankaa. Sitten pääsin Jyväskylään Kai Niemisen oppilaaksi, ja aloin päästä eteenpäin. Kai auttoi minua hahmottamaan, miten sävelletään. Se oli minulle tärkeä etappi.

Lukion jälkeen Kallionpää haki opiskelemaan Tampereelle, Jouni Kaipaisen sävellysluokalle.

– Kirjallisuus on aina ollut minulle tärkeää ja pääsykokeen aikoihin olin tehnyt runokokoelman. Pääsykoehaastattelussa Kaipainen oli samalla aaltopituudella kanssani siinä, että pitää olla kiinnostunut eri taidemuodoista ja poikkitaiteellisuudesta, ei pelkästään säveltämisestä.

– Opiskelin Tampereella vuoden. Se toimi minulle rohkaisuna ja näin, mitä säveltäminen järjestelmällisessä mielessä ylipäätään on.

Sibelius-Akatemiassa Kallionpää opiskeli Tapio Nevanlinnan johdolla. Tärkeimpänä opettajanaan hän pitää edelleen Kai Niemistä.

– Nyt kun itse opetan säveltämistä, teen sen oikeastaan aika lailla samalla tavalla kuin Kai silloin.

Myöhemmistä opettajista tärkeitä ovat olleet professori Reinhard Febel Saltzburgissa ja elektroakustisen musiikin professori Karlheinz Essl Wienissä.

– Hänen kanssaan teen edelleen yhteistyötä ja myös esitän hänen teoksiaan.

Maria Kallionpää 4 kuva Patrick Brundell

Koskettimistojen erilaiset evoluutiot kiehtovat Kallionpäätä. Kuva: Patrick Brundell

Kallionpään mukaan nykysäveltäjän pitää keksiä muoto, ilmaisu ja idea joka kerta uudelleen.

– Kaikki ponnistavat omista lähtökohdistaan. Jokaisen säveltäjän täytyy luoda oma kielensä ja oma äänensä. Siihen vaikuttaa tietysti kaikki, mitä henkilön elämässä on, esimerkiksi kulttuuri ja etninen tausta ja missä on viettänyt aikaa ja myös vaikkapa se, minkälaista kirjallisuutta ja runoutta on lukenut. Nykyisin myös yhteiskunnalliset asiat tulevat sävellyksiin.

– On mielestäni hyvä, että taiteella voi ilmaista sitä, mikä itselle on tärkeää. Taiteilijalla on yhteiskunnallista vastuuta, mutta pelkästään sille ei tietenkään kannata rakentaa sävellysuraansa. Sanomasta riippumatta musiikin täytyy ensisijaisesti olla taiteellisesti arvokasta.

– Sanon aina sävellysoppilailleni, että säveltämään ryhtyessä on tärkeintä, että on vahva, kattava idea. Sen ei tarvitse välttämättä olla sävellystekninen tai rakenteellinen idea, vaan joku sellainen, mitä joku ehkä voisi sanoa inspiraatioksi. Täytyy olla jotain, mitä haluat sanoa, ja sen jälkeen keksitään, miten, luonnehtii Kallionpää sävellysprosessin käynnistymistä.

– Esimerkiksi kun Tampere Biennale tilasi minulta teoksen ja festivaalin kantavana teemana oli luonnonsuojelu, rupesin miettimään, miten voisin tuoreella tavalla ottaa kantaa aiheeseen. Minulle meri ja merien suojeleminen saastumiselta on todella tärkeää ja halusin ottaa sen huomioon, mutta koska Debussy on kirjoittanut La Merin paljon paremmin jo yli sata vuotta sitten, piti löytää tuore tulokulma.

– Päätin ottaa vedenalaisia ääniä ja veden yläpuolella olevia ääniä ja tein niistä tietokoneanalyysin. Niistä tuli raakamateriaali tähän sävellykseen. Se, mitä tietokoneesta tulee, on tosiaan vain raakamateriaalia, ja sen kanssa täytyy työskennellä paljon ennen kuin se päätyy sävellykseen.

– Annan osan El Canto del Mar Infinito -teoksen tekijyydestä merelle, koska käytin sen ääniä lähtiessäni tekemään sävellystä.

Maria Kallionpää 5 Climb Kuva H.P. Gasselseder

Climb!-teoksessa pianisti soittaa sekä koneen kanssa että konetta vastaan, Kallionpää teki teoksen yhteistyössä Nottinghamin yliopiston Mixed Reality Laboratoryn kanssa. Kuva: Hans-Peter Gasselseder

Hongkongiin Kallionpää kertoo päätyneensä ”sattumalta”.

– Puoli vuotta ennen tänne päätymistäni ei minulla ollut hajuakaan tästä. Eräs kollegani ja kaverini Oxfordista oli tullut tänne jo pari vuotta aiemmin ja kertoi ihan muista asioista jutellessa, että tänne haetaan apulaisprofessoria ja kysyi, haluaisinko hakea. Lähetin sitten hakemuksen ja tulin valituksi.

Apulaisprofessuuri Hongkong Baptist Universityssa on määräaikainen ja Kallionpään käytännön kotipaikka on edelleen Itävallassa. Itävaltalainen puoliso Hans-Peter Gasselseder on Kallionpään yhteistyökumppani säveltämisessä ja yhdessä pariskunta on julkaissut myös useita artikkeleja.

– Opetan sävellyksen lisäksi uuden musiikin esittämistä ja luennoin esimerkiksi elokuvamusiikista ja sen sävellystekniikoista sekä nais- ja queer-säveltäjistä. Gender studies on vahvasti läsnä opetustyössäni. Moniäänisyys klassisessa musiikissa ja sitä kautta uudenlaisen yleisön saaminen konserttisaleihin on minulle tärkeää.

Säveltämisen, opettamisen, julkaisutoiminnan ja tutkimustyön lisäksi Kallionpää keskittyy harjoitteluun pianistina. Pianistina hän on keskittynyt moderniin musiikkiin, jonka esittämistä hän myös opettaa. Oman tuotantonsa lisäksi hän esittää myös kollegoiden teoksia.

Monipuolisen taiteilijan ura on painottunut Keski-Eurooppaan, Englantiin ja Hongkongiin, mutta Suomessakin Kallionpää esiintyy silloin tällöin. Lähitulevaisuuden projekteihin kuuluu oopperan kantaesityksen lisäksi kantelekonsertto Hedi Viismalle.

Muut Kuukauden säveltäjä -sarjan jutut täällä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua