Kuva: Heidi Hassisen kotialbumi
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Elektroninen ääni ja sen hyödyntäminen kiinnostivat Heidi Hassista siinä määrin, että hän opiskeli vuoden Wienissä elektroakustista säveltämistä.
”Musiikin parametreista minulle tärkein on sointiväri.”
Kikka Holmberg, teksti
Säveltäjä Heidi Hassisen musiikki on tuttua monelle tamperelaiselle, sillä hänen sävellyksensä Ajan valssi soi Frenckellin kelloilla kymmeniä kertoja päivässä vuoden 2022 Tampere Biennalen aikana. Tämän vuoden Tampere Biennalen avauskonsertissa (10.4.2024) kuullaan Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin esittämänä kantaesityksenä Hassisen teos Sära.
Sävellyksellä on pitkä historia, Hassinen kertoo.
– Meillä oli Sibelius-Akatemiassa projekti, jossa muutamalta sävellysopiskelijalta pyydettiin välikkeitä Tshaikovskin Serenadiin. Päädyin valitsemaan viimeisen välikkeen, joka on kolmannen ja neljännen osan välissä. Osat on alkujaan kirjoitettu yhteen: säveltäjä on kirjoittanut ne niin, että ne liukenevat toisiinsa. Heräsi ajatus siitä, että haastan itseni hyvin minimaalisen materiaalin käyttöön ja ikään kuin venytän sitä osien välissä olevaa hetkeä kahden minuutin mittaiseksi.
Välike päätyi Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ohjelmistoon ja jäi pysyväksi osaksi sitä. Sittemmin Hassiselle ehdotettiin, että koska välikkeellä on oma vahva identiteetti, sen pohjalta voisi tehdä ihan oman kappaleen.
Siitä sai alkunsa Sära.
– Välike on ajatuksena siellä taustalla. Ihan sellaisenaan se ei tullut teokseen, vaan lähinnä se tunne, joka minulla siinä välikkeessä oli. Siinä on hyvin haurasta jousimateriaalia, josta joku sanoi, että se kuulostaa kirkkaalta ja herkältä, Hassinen kuvailee.
– Korona-aikana keväällä 2021 kuuntelin uudestaan välikkeen konserttiesitystä. Oli kaunis keväinen päivä ja aurinko paistoi. Jotenkin herkistyin välikkeen kuuntelusta, kun alla oli koronalockdown ja sen tuomat rajoitukset kulttuuritoimintaan. Kappale toi minulle lohtua, ajatusta kirkkaammasta tulevaisuudesta. Se yhdistyi voimakkaasti siihen valoon, jota näin katsoessani ikkunasta ulos. Syntyi ajatus Sära-nimisestä (sära: loiste, paiste) teoksesta, joka tutkii valon taittumista ja erilaisia valonsäteitä. Kappaleen lopussa tulee hetki, jossa auringonnousu on päässyt viimeiseen vaiheeseen ja kaikki valo lävähtää kasvoille.
Heidi Hassisen juuret ovat Pohjois-Savon maisemissa. Kuva: Heidi Hassisen kotialbumi
Säveltämisen juuret ovat syvällä Heidi Hassisen lapsuudessa.
– Kun olin pieni, asuin Iisalmessa, Pohjois-Savossa. Minulla oli viiden kilometrin kotimatka koulusta, se oli sellainen tunnin kävelymatka. Ei siinä hirveästi ollut muuta viihdykettä kuin se, että kävin jossain keskustassa ostamassa irtokarkit matkalle ja kävelin kotiin, kehittelin omia sävelmiä ja lauleskelin niitä omaksi ilokseni, Hassinen muistelee.
Hassinen tähtäsi alun perin ammattipianistiksi. Pianon ohessa hän opiskeli muun muassa saksofoninsoittoa ja klassista laulua.
– Olin kiinnostunut musiikista kokonaisvaltaisesti yli genrerajojen ja oman muusikkouteni ohella halusin syventää ymmärrystäni järjestyksestä nuottien takana. Kiinnostuin säveltämisestä.
– Varsinaisesti sävellystunneille päädyin Vantaan musiikkiopistossa musiikin teorian opettajani kannustamana. Olin samaan aikaan myös Sibelius-lukiossa ja opiskelin siellä sävellykseen liittyviä oppiaineita.
Heidi Hassinen opiskeluaikoinaan Sibelius-Akatemian studiossa. Työn alla teos klarinetille, sellolle ja kahdeksalle kaiuttimelle. Kuva: Heidi Hassisen kotialbumi
Hassisen sävellysopinnot jatkuivat ensin Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksella Harri Vuoren opissa ja sittemmin Sibelius-Akatemiassa, jossa hänen opettajiaan olivat Lauri Kilpiö ja Veli-Matti Puumala. Säveltäjäksi Hassinen valmistui vuonna 2022.
Hassinen on myös opiskellut Helsingin yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä ja valmistunut Aalto-yliopistosta diplomi-insinööriksi vuonna 2023. Säveltämisen lisäksi hän työskentelee ohjelmoijana akustiikan parissa.
Pohjois-Savon luontoympäristössä varttunut Hassinen on puoliksi virolainen.
– Virossa tanssi ja laulu ovat aina olleet kansaa yhdistävä tekijä, minkä voi erityisesti aistia joka viides vuosi järjestettävillä Tallinnan laulujuhlilla. Olen kasvanut sellaisessa kodissa, jossa musiikki nimenomaan tämän taustan vuoksi on ollut tosi vahvasti läsnä.
* *
Hassinen kertoo säveltävänsä voimakkaasti tunne-, idea- ja mielikuvapohjalla.
– Minulla on aina vähintään yksi mielikuva siitä, mistä teos kertoo. Voi olla, että se alkuperäinen idea ei suoraan välity lopputuloksesta, mutta koen, että jos minulla itselläni on selkeä visio siitä, mitä haluan teoksella kertoa, se tuottaa koherentin sävellyksen, jossa on selkeä punainen lanka.
– Särassa esimerkiksi on auringonsäteet. Minulla on myös puhallinorkesteriteos, jossa tausta-ajatuksena on fysikaalinen ilmiö siitä, miten ilmassa olevat vesipisarat härmistyvät ja muuttuvat jääkiteiksi lasin pinnalle.
Vokaalimusiikissa teemoja voi sanojen myötä nostaa esiin konkreettisemmin, Hassinen huomauttaa.
– Sibelius-Akatemian alkuvuosilta minulla on kolmiosainen laulusarja suomalaisten runoilijoiden teksteihin. Sarjan nimi on Vaietut sanat. Halusin kuvata puhumattomuutta ja sitä, mihin se parisuhteessa johtaa. Valitsin tekstin sen pohjalta. Säveltäessäni lausuin tekstiä ja tein piirrosta siitä, miten intonaationi meni sen mukaan, mitä koin. Se ohjasi sävellysprosessiani.
Virossa tanssi ja laulu ovat aina olleet kansaa yhdistävä tekijä, minkä voi erityisesti aistia Tallinnan laulujuhlilla, Hassinen kertoo. Kuva: Heidi Hassisen kotialbumi
Säveltäessään Hassinen miettii tarkkaan rakennetta, sillä se pitää teoksen pystyssä.
– Kun minulla on taustalla vaikka joku luonnonilmiö, jota mallinnan musiikissani ja sen rakenteessa, se saattaa johtaa epätavallisiinkin rakenneratkaisuihin. Se, että rakenne ei ole ennalta arvattavissa, tuo omanlaistaan mielenkiintoa musiikkiin.
Hassinen myös luonnostelee paljon käsin.
– Tykkään piirtää ja hahmottaa ajatuksia paperilla, missä niitä voi sommitella eri tavoin. Kun lähden säveltämään auki musiikkia ja etenkin, jos on isompi yhtye, aloitan myös koneella kirjoittamisen. Silloin pystyy näkemään kätevästi sen isomman kuvan ja kokonaisuus konkretisoituu paremmin.
– Luonnosteluvaiheessa mietin tosi tarkkaan, minkälaista materiaalia minulla on teoksen eri kohdissa ja mihin teos huipentuu. Teen myös aikajanoja, joissa saatan jakaa sekunnilleen, minkälaista teen ja kuinka kauan. Suunnitelmani ovat aina hyvin eläviä ja ne muuttuvat monesti matkan varrella. Tykkään siitä, että on selkeä visio siitä, mitä olen tekemässä, ja sen sisällä voi olla luova.
– Varsinainen suunnittelu lähtee siitä, että pohdin, millaisia tekstuureja ja sointeja haluan teoksessa olevan. Jos minulla on joku mielikuva teoksen taustana, lähden miettimään, millaisilla soinneilla ilmaisen tätä mielikuvaa.
Musiikin parametreista Hassiselle tärkein on sointiväri.
– Myös tunteiden ilmaisu on minulle tärkeää, koska minulle musiikki merkitsee tosi voimakkaasti tunnetiloja, hän kertoo.
– Pianomusiikin esittämisessä minulle on aina ollut tärkeää se, miten koen sen teoksen ja mitä tunnetta koen sinä teoksessa. Musiikkia kuunnellessani minulla ei ole väliä sillä, kuka teosta on esittämässä tai kuka säveltäjä on, vaan nimenomaan se, mitä tunteita se herättää minussa. Tunne on minulle voimakas musiikin kuuntelussa, ymmärtämisessä ja tekemisessä. Se on sinänsä mielenkiintoista, kun toisaalta toimin luonnontiedepuolella.
Valmistautumista kanteleelle ja live-elektroniikalle sävelletyn teoksen kantaesitykseen. Kuva: Heidi Hassisen kotialbumi
Elektroniikka on Hassiselle tärkeä ilmaisukeino.
– Elektroniikka kulkee minulla omana instrumenttinaan. Erityisesti pidän tilaäänestä, jossa yleisö ympäröidään kaiuttimilla, eli siitä, että pystyn tuomaan tilantuntua ja musiikin aistillisuutta eri tavalla kuin perinteisessä asetelmassa, jossa orkesteri tai yhtye soittaa lavalla kuulijoiden edessä. Pidän tilaäänessä juuri siitä, että sitä kautta musiikki ja ääni tulee enemmän iholle.
Elektroniikan käytöllä on Hassiselle muutakin konkreettista merkitystä.
– Tilausteokset ovat usein pienemmälle yhtyeelle, orkesteriteoksia on harvoin. Elektroniikan kautta saa täyteläisempää ääntä, se toimii ikään kuin orkesterina siellä taustalla. Se myös mahdollistaa paljon sellaista, mitä ei muutoin pystyisi tekemään.
Elektroninen ääni ja sen hyödyntäminen kiinnostivat Hassista siinä määrin, että hän oli vuoden Wienissä vaihdossa ja opiskeli siellä elektroakustista säveltämistä.
– Se oli minulle tärkeä irtiottovuosi: lähdin tekemään jotain sellaista, mitä Suomessa ei pysty opiskelemaan. Sinä vuonna taisi olla jopa niin, etten säveltänyt yhtään täysin akustista teosta.
* *
Hassinen kertoo tekevänsä paljon yhteistyötä muusikoiden kanssa.
– Pidän siitä, että jo ihan alkuvaiheissa voin keskustella muusikoiden kanssa, käydä materiaalia läpi ja kysyä suoraan. Esittäjän ja minun välillä on keskusteluyhteys, ja otan vastaan kaiken sen palautteen, mitä muusikolta tulee, sillä muusikothan tuovat sen teoksen eloon! Olen hyvin avoin tällaisille keskusteluille ja pidän siitä, että voin antaa vapauksia soittajille. Kaikilla ammattimuusikoilla on jokin näkemys siitä, mitä he voivat tuoda teokseen. On vain hedelmällistä, että annan heille vapauksia ilmaista itseään teoksissa.
Tällä hetkellä Hassinen tekeekin lähinnä tilaussävellyksiä.
– Koska minulla on ohessa myös toinen ura, voin vapaammin valita minua kiinnostavia sävellysprojekteja ilman, että rahoitus on määräävässä roolissa.
Itse soittava disklavier-flyygeli ja Hassisen sille rakentama tietokoneohjelma. Esityksessä tietokone kytketään pianoon ja tietokoneohjelma antaa ohjeita soittimelle siitä, mitä se itse soittaa ilman pianistia. Kuva: Heidi Hassisen kotialbumi
Taiteista myös kirjallisuus on Hassiselle tärkeää. Hän on aina kirjoittanut paljon, ja nuorempana hän harkitsi vakavasti myös uraa kirjailijana.
– Koin, että jo nuorena opin ilmaisemaan itseäni tekstillä vapaasti, juuri haluamallani tavalla. Kun olin kokenut sen prosessin kirjoittamisen osalta, pyrin säveltäjäopintojen aikana samaan myös musiikintekemisessä. Minulle säveltäjäkoulutuksen merkitys on ollut oppia ilmaisemaan itseäni sillä tavoin kuin haluan musiikkia kirjoittaa.
Hassinen kertoo pohtineensa viime vuosina paljon kulttuurin merkitystä.
– Olen miettinyt ihmisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja kulttuurin symbolista merkitystä. Se, että pystytään toteuttamaan säveltäjäkoulutusta, on hyvin merkityksellistä. Sillä luodaan puitteet sille, että sekä vaalitaan olemassa olevaa omaa kulttuuriperintöä että luodaan uutta. Tulee jatkuvuutta kulttuurille ja sille, mikä tuo ihmisiä yhteen.
Kuuntele Heidi Hassisen musiikkia täältä.
”Kun minulla on taustalla vaikka joku luonnonilmiö, jota mallinnan musiikissani ja sen rakenteessa, se saattaa johtaa epätavallisiinkin rakenneratkaisuihin”, Heidi Hassinen luonnehtii. Kuva: Heidi Hassisen kotialbumi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kirill Karabits ja Tampere Filharmonia osoittivat, että Ukrainan kulttuuria ei niin vain nujerreta
KONSERTTI | Tampere ja Kiova ovat olleet ystävyyskaupunkeja 70 vuotta. Tampere-talon perjantaisessa konsertissa juhlittiin sitä ja itsenäisen Ukrainan selviämistä.
Sairaaloiden taideteokset Taidehallissa – Markku Valkosen kuratoimassa näyttelyssä yli 200 teosta
KUVATAIDE | Helsingin yliopistollisen sairaalalla HUSilla on lähes 6 000 taideteoksen kokoelma, joka karttuu koko ajan.
Porilainen Rakastajat-teatteri on sovittanut Rosa Liksomin Everstinnasta vahvan ja omaäänisen monologin
TEATTERI | Rosa Liksomin tekstistä on sovitettu porilaisteatterissa omaääninen monologi, joka pitää vakuuttavalla näyttelyllä otteessaan kaksi tuntia.
Mikko Sarvanteen Atte Koskisen runoteokseen säveltämä Silmittömyys soi kantaesityksenä Tampere-talossa
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”Menen mielelläni kohti sellaista, etten tiedä, mitä teen. Koen, että se on hyvää kaksisuuntaista liikettä: uskaltaa mennä kohti sitä, ettei tiedä, mitä tekee, mutta olla myös kurinalainen.”
