Kuin kuvastimessa #17: Little Malcolm and His Struggle Against the Eunuchs (1974)

Kuvat kuvakaappauksia elokuvasta.

Kuin kuvastimessa -artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.

* *

Little Malcolm and His Struggle Against the Eunuchs. Iso-Britannia, 1974. Ohjaus: Stuart Cooper. Käsikirjoitus: Derek Woodward David Halliwellin näytelmään pohjautuen. Pääosissa: John Hurt, Rosalind Ayres, John McEnery, David Warner, Raymond Platt.

Ääriliikkeet ovat kuplineet länsimaisen todellisuuden alla jo kauan. Toisen maailmansodan jälkeen kehitettiin narratiivi ”fasismin voitosta”, jonka lopullinen voitonlaukaus ammuttiin Hitler-bunkkerissa suoraan Führerin kalloon. Länsimaat saisivat keskittyä seuraavat vuosikymmenet kommunismin uhkaan.

Teoria ei pitänyt vettä. Fasismi on seuraus mielentilasta, ei tyhjästä ilmestynyt poliittinen liike. Tämä mielentila on autoritäärinen ja ottanut erilaisia muotoja läpi historian. Välillä se ilmenee feodalismina, teokratiana tai stalinistisena diktatuurina. Ytimessä on vakaa usko ihmisille määrättyihin paikkoihin elämässä ja näiden paikkojen perimmäiseen joustamattomuuteen. Alistamisen syyt vaihtuvat verenperinnöstä uskontoon, rotupuhtaudesta luokkatietoisuuteen.

Takana hohkaa järkähtämätön luotto äärimmäiseen järjestelmällisyyteen. Kaaosta pelätään niin paljon, että paradoksaalisesti ollaan valmiita tuhoamaan ja aiheuttamaan loputonta kaaosta järjestelmän olemassaolon takaamiseksi tai luomiseksi. Siinä sivussa varmistetaan oma paikka järjestelmässä. Tarvittaessa tehdään vaikka vallankumous.

Nämä pyrkimykset purkautuvat milloin mitenkin, ennen kaikkea sadismina, joka kohdistuu doktriinien sanelemalla tavalla vääränlaisiin henkilöihin.

* *

On huvittavaa ja merkittävää, kuinka ääripoliittiset liikkeet onnistuvat radikalisoimaan myös katkeroituneita sieluja, jotka haluavat nousta elämässä ja olla kerrankin jotain, vaikka uuden järjestelmän sisällä heillä on edelleen lahtiporsaan asema. Radikalismi vetoaa erityisesti nuoriin miehiin, jotka kokevat jääneensä jotain luvattua vaille.

Little Malcolm and His Struggle Against the Eunuchs (1974) kertoo yhden tarinan tällaisista miehistä. John Hurtin esittämä Malcolm on taidekoulu-dropout, joutomies, omasta älystään ja kyvystään vakuuttunut mutta yhteiskunnallisesti mitätön.

Koska muutakaan ei ole, Malcolm perustaa poliittisen puolueen. Tai kultin. Puoleen nimi: Dynaamisen erektion puole. Puolueen logo: valtava kyrpä. Tavoite: murskata eunukit. Eunukkeja ovat tietysti kaikki he, jotka haluavat pitää viriilit, potenssia täynnä olevat nuoret miehet aisoissa. Päävihollinen on Malcolmin erottamisesta vastuussa oleva professori, koko elokuvan mitan näkymättömissä lymyilevä Phillip Allard.

Kolme muuta oman elämänsä ormonnekasta joutuu Malcolmin narsistiseen vaikutuspiiriin, sopivia uhrejahan löytyy aina. Yhdessä tyypit fantasioivat vallankumouksesta. Ennen pitkää Malcolm vihjailee tovereilleen terrori-iskun mahdollisuudesta.

* *

Elokuvan taustalla ollut David Halliwellin näytelmä oli inspiroitunut muun muassa vasemmistoterrorismista ja ajan opiskelijanuorison radikalisoitumisesta. Esitettynä kuusituntinen (!) alkuperäisteos on tislattu alle kaksituntiseksi elokuvaksi. Tekstiä kiinnostaakin enemmän radikalismin logiikka kuin osoitella sormella mihinkään poliittiseen ilmansuuntaan. Britanniassa tapahtuva tarina kuvaa fasismia, sillä tämä oli saarivaltiossa jo 1970-luvulla isompi ongelma kuin englantilainen äärivasemmistolaisuus.

Genre on musta komedia, kunnes se ei enää ole. Koomiselta vaikuttavan fasadin takana on kyky pelottavaan väkivaltaan. Malcolm on suuruudenhullu ja alati suuna-päänä, absurdiudessaan hauska katsella. Siinä mielessä hän ei eroa kotimaamme pienpuolueiden radikalisoituneista sankareista, jotka papattavat elämästään videopalveluissa. Yhteistä pienpuolueille on sekin, että edes neljän miehen porukka ei osaa olla yhtä mieltä mistään. Joukossa on oma Trotskinsa, kirjailijaksi haikaileva Dennis Nipple (David Warner), jolla on alati nokkapokkaa Malcolmin kanssa.

Komiikan naamion takana on kylmäsilmäinen totuus. Malcolmin turhautuminen purkautuu karmealla tavalla, kun hänen ihastuksensa Ann (Rosalind Ayres) kertoo viriilistä supermiehestä ja hänen lakeijoistaan totuuden. Katsojan huumorintaju ja vähäkin empatia kuoriutuvat pois. Jäljelle jää ikuinen kysymys: mitä sivistyneessä yhteiskunnassa pitäisi tehdä tällaisille tyypeille?

Samalla elokuva kuvaa opiskelijaradikalismin tyhjyyttä. Nuoruuden paskantärkeys mutatoituu ideologiseksi ohjenuoraksi. Väärien ihmisten käsissä poliittinen toiminta on pelkkää hyvesignalointia. Tässä tapauksessa pahesignalointia. Harvat oikeasti valtaa saavat hamuavat sitä vain oma etu mielessään.

* *

Mielestäni Malcolm on John Hurtin uran hienoimpiin kuuluva roolisuoritus, rekisteriltään aivan muuta kuin esimerkiksi Elefanttimiehen (1980) hienovireinen nimiosa, mutta vakuuttava kaikessa säälittävyydessään.

Juuri kukaan ei silti ole kuullut Hurtin roolista, kuten ei Little Malcolmistakaan. Kenties se johtuu teoksen peribrittiläisyydestä. Elokuva tapahtuu nuhjuisissa asunnoissa loskan keskellä. Hallitsevat värit ovat musta, ruskea ja harmaanvihreä. Huumori on tummanpuhuvaa ja sarkastista.

Teokset teemat ovat sen sijaan suoraan tästä päivästä. Sanoma siitä, että liian moni mies tekee poliittisia päätöksiä peniksellään päänsä sijasta, ei ole hienovarainen mutta osuu tarkasti turhautuneesta maskuliinisuudesta voimansa ammentavaan kohteeseen.

Teoksen ohjannut Stuart Cooper, Briteissä työskennellyt amerikkalainen, on jäänyt valitettavaan paitsioon elokuvahistoriassa. Hänen Little Malcolmia seurannut teoksensa Overlord (1975) on yksi hienoimmista toista maailmansotaa kuvaavista elokuvista. Sekin on varsin unohdettu, vaikka Criterion Collection on julkaissut elokuvan DVD:nä ja Blu-rayna.

Kerrottakoon lopuksi, että Little Malcolm on ensimmäinen The Beatlesin George Harrisonin omalla rahallaan tuottama elokuva. Harrison auttoi elokuvaa myös säveltämällä musiikkia sitä varten.

Mikko Lamberg

Elokuva on saatavilla British Film Instituten Blu-rayna, jonka voi tilata vaikka Amazonista tai tulevana talvena avautuvasta BFI:n uudesta verkkokaupasta. Filmihullun leffakaupastakin luvataan toimitusta. Elokuvan voi katsoa myös YouTubessa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua