Tuula Martikaisen kirjasto on kirjastossa, mutta niin vaan kotona on 2 500 kirjaa

Tuula Martikainen. Kuva: Mikko Vattulainen 

Päivi Vasara, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat 

Tuula Martikainen on ollut jo hyvän aikaa eläkkeellä. Silti hän on edelleen intohimoinen kirjastonhoitaja sielultaan.  

Erinäisten sattumusten johdosta haastattelu tehtiin Tampereen pääkirjaston Metson kahvilassa, eikä kirjahyllyjen äärellä Lempäälässä. Tuttu henkilö hän on pääkirjastossa edelleen; Metsossa moni henkilökunnasta tervehti Tuulaa. 

Tuulan periaate on ollut, että hänen kirjastonsa on kirjastossa, mutta niin vain Lempäälän kodissa on kirjoja joka paikassa. Hyllyjen päällisetkin on hyödynnetty. Kirjoja on yläkerrassa, vintillä, alakerrassa, tyttären entisessä huoneessa, isoisän tekemässä isossa kirjakaapissa ja tietenkin yöpöydällä. 

Nämä kirjat olivat karsintalistalla, mutta se projekti jäi lähtötelineisiin. Kuva: Mikko Vattulainen

Tässä äskettäin oli menossa kirjojen karsimisprojekti, mutta se tyssäsi alkuunsa. 

– Olin ajatellut pistää poistoihin erinäisiä tietokirjoja. Mieheni Masa piti tässä omat elokuvafestivaalit ja kertoi, mitkä kaikki kirjat ovat hänelle huipputärkeitä. Juuri ne, mitkä olin ajatellut karsia. Niitä olivat esimerkiksi Näin tehdään hyviä Single-8 elokuvia, Super Memory, Use Both Sides of Your Brain, Black Swan, Pikaluku ja siihen liittyvä lukuikkunakortti, The Millionaire Next Door ja niin edelleen. Sarasvuon Sisäinen sankari oli oikein alleviivattu, mutta se ei edes ollut karsinnan uhan alla. 

Tuula Martikainen on edelleen sielultaan kirjastonhoitaja, jonka kirjasto on kirjastossa, mutta niin vain kotihyllyihinkin on kertynyt mittava kokoelma. Kuva: Mikko Vattulainen

Nuoret eivät jaksa lukea 

Summittaisesti laskien hyllyissä on 2 500 kirjaa. Määrää selittää se, että kokoelmaan kuuluu Tuulan isän ja äidin kirjoja sekä äidin vanhempien teoksia. 

– Olen kiitollinen siitä, että synnyin perheeseen, jossa luettiin kirjoja. Nykypäivän suuri ongelma on se, kuinka saada lapset ja nuoret keskittymään lukemiseen, Martikainen sanoo.

– Harva enää jaksaa lukea kirjan loppuun, kun voi googlata, miten juoni kulkee ja mikä on ratkaisu. On eri asia lukea puhelimen ruudulta lyhyitä tekstin pätkiä kuin lukea kirja kokonaan. 

Lastenkulttuuri on kiinnostanut 

Tuula Martikainen aloitti kirjastonhoitajan uransa Huittisissa. Siellä on juuret myös rakkaaseen harrastukseen nukketeatteriin, Nirunaruun, joka on jo 50-vuotias. 

– Nirunarun ensimmäinen esitys oli Huittisten varavankilassa, koska saimme tukea kirjaston ja vankilan yhteistyöhön. Vankilaesitys oli menestys, iltamissa esitettiin Susi kirjastonhoitajana. Saimme vankilaan toisenkin keikan, hän keroo.

– Lastenkulttuurista olen aina ollut kiinnostunut. Olen ollut hyvin pitkään myös Lastenkirjainstituutin hallituksessa. 

Lastenkirjoista Tuula on säilyttänyt sellaisia, joita hän on lukenut itse lapsena, joita hänen äitinsä luki hänelle ja joita hän luki omalle lapselleen. Tytär on vienyt osan kotiinsa. 

Yksi lapsuuden lempikirjoista, suloisesti repaleinen. Kuva: Mikko Vattulainen

Aapinen on ehkä se kaikkein tärkein kirja. Kuva: Mikko Vattulainen

Iloinen aapinen ehkä tärkein

Tuula Martikainen kertoo oppineensa lukemaan viisivuotiaana.

– Minulla oli kaksi vuotta vanhempi sisar ja hän oli koulussa, siitä innostuin. Iloinen aapinen on ehkä kaikkein tärkein kirjani. Osaan siitä pitkiä pätkiä ulkoa ja se on luettu repaleiseksi. Tärkeitä olivat myös Martti Haavion kuvakirja Suuri palkinto, Brumbo ja tähdet, repaleiseksi luettu Laura Soinnen Varjojen linnan prinssit, Lindgrenin Melukylän lapset ja Hipsuvarvas-kirjasarja. Hipsuvarpaat olivat ensimmäiset kirjastosta lainatut kirjani. 

Annukka-tyttären mieluisia kirjoja olivat Minä ja pikkusiskoni Kukkakaali, Voittamaton leppäkerttu, Oi ihana Panama ja Ida Maria, Pohjoisen tyttö. 

Muumeja ja Anni Swania 

Kuten huomaatte, Tuula Martikainen tietää, mitä hänen hyllyissään on, eikä varmaan koskaan erehdy hankkimaan kaksoiskappaleita, kuten meille maallikoille voi käydä. 

Gradunsa Tuula Martikainen teki vertaillen Paavo Rintalan romaanin Jumala on kauneus rakennetta Marko Tapion romaaniin Aapo Heiskasen viikatetanssi. 

Hän on tehnyt kirjahyllyistään vuonna 2004 Kirjan ja ruusun päiväksi esitelmän, joka on edelleen pätevä ja joka sattui olemaan printtinä käsilaukussa. 

Tuulan kirjastonhoitajan järjestelmällisyyden ansiosta kotihyllytkin on luokiteltu, joten siirrymme seuraavaksi hänelle tärkeisiin lasten ja nuorten kirjoihin. 

– Nuorten kirjoja on osittain äitini Annikki Toivion lapsuudesta, esimerkiksi Alcotit ja Anni Swanit. Swaneista etenkin Pauli on koditon merkitsee paljon. Päivikin satu on lempikirjoja.

– Aikuisuuteen asti olen pitänyt muumikirjoista, etenkin Vaarallisesta juhannuksesta ja Näkymättömästä lapsesta. Vaarallista juhannusta siteeraan usein puheissa. 

Näytelmät ovat innostavaa luettavaa. Kuva: Mikko Vattulainen

Kirjekokoelmat odottavat järjestämistään. Kuva: Mikko Vattulainen

Elämäkerrat ovat merkittäviä 

Kirjojen ostamista Tuula Martikainen välttelee, mutta sääntöön on poikkeuksia, kuten elämäkerrat. 

– Rakkaita ovat muun muassa Kirsi Kunnas, Tove Jansson ja Astrid Lindgren. Elämäkerrat ovat ikuisesti merkittäviä. Niihin voi palata aina uudelleen. Seuraava hankinta taitaa olla Volter Kilven elämäkerta. 

Kirjoja Tuula lainaa säännöllisesti sekä Tampereen kirjastoista että Lempäälän kirjastosta. Hänestä seutuvaraus on kätevä. 

– Meillä on ollut 20 vuotta viiden naisen lukupiiri, joista kolme on entisiä kirjastonhoitajia. Sovimme jokaiselle kuukaudelle kirjan, josta kaikki teemme kuun viidenteen päivään mennessä arvion sähköpostiin. Kirjaan keskittyy ihan eri tavalla, kun se pitää raportoida. Lukupiirin kautta saan loistavia ehdotuksia luettavaksi, ehdolla on vanhoja ja uusia kirjoja. Me emme ikinä lopeta tätä lukupiiriä. 

Ensimmäinen lukupiirin kirja vuonna 2001 oli Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, aivan mainio kuvaus ajastaan. 

Lukupiiri on avartanut kirjamaailmaa. Sen kautta on tutustuttu monien maiden ja kulttuurien kirjallisuuteen. Viime aikojen kirjoja ovat muun muassa Hertta Müllerin Tänään en halunnut tavata itsenäni sekä kirja Laululinnut, joka kertoo Sri Lankasta Kyprokselle kotiapulaiseksi lähteneiden naisten kurjasta kohtalosta. 

Lukupiirillä on kerran vuodessa oma seminaari, jossa ollaan livenä, muuten toimitaan sähköpostitse. 

Luettavan suhteen Tuulalla on laaja maku. Ilmari Rantamalan Harhama löytyi poistomyynnistä. Kuva: Mikko Vattulainen

Romaaneja yläkerrassa ja alakerrassa 

– Meillä on yläkerrassa Amurissa asuneiden isovanhempieni Kalle ja Gustava Toivion kiinnostava kirjakokoelma. He menivät naimisiin vuonna 1904. He olivat kovia ostamaan kirjoja. Kirjat ovat pääosin pehmeäkantisia. Ensin nämä kirjat olivat vintillä laatikoissa, mutta remontissa saimme lisää tilaa kirjahyllyihin, joten nyt ne ovat hyllyssä kahdessa rivissä. Se on hieno ja kiinnostava kokoelma, Martikainen kertoo.

– Gustava tuntui pitäneen kevyistä naistenkirjoista. Kummityttöni sai tästä kokoelmasta äskettäin 50-vuotislahjaksi kirjan, jossa oli kaunis naishahmo kannessa. Isovanhempien ja vanhempieni kokoelmien hohto on siinä, kun miettii, mistä syystä mikäkin kirja on ostettu. 

Anna Karenina sykähdyttää aina 

Tuula Martikainen pitää paljon klassikoista. 

– Tolstoin Anna Karenina tekee ikuisesti sävähdyksen. Yksi rakas harrastukseni on teatteri, ja Pia Piltzin roolisuoritus Anna Kareninana Tampereen Teatterissa pari vuotta sitten oli hieno. Tolstoin Avio-onni taas on pieni ohut kirja, mutta sisältää komeasti tolstoilaista ajattelua ja perusteluja. 

Kirjahyllynsä merkittäviksi kirjoiksi hän nostaa myös Tsehovin näytelmät, erityisesti Kolme sisarta. Minna Canthin näytelmät hän on sekä lukenut että kuunnellut.  

– Kun ajattelee minä aikana Canth on näytelmänsä tehnyt, niin olen niiden edessä ihan myyty. 

Kirjahyllyjä on kodissa monessa paikassa. Kuva: Mikko Vattulainen

Katrinan molemmat suomennokset 

Dostojevskin Idiootti on tehnyt suuren vaikutuksen. Se tuli kerrattua taannoin lukupiirin ansiosta. Heinrich Böll on tärkeä kirjailija, etenkin teos Ei sanonut sanaakaan. Tässä kirjassa eronnut aviopari haahuilee ja tapailee edelleen toisiaan, tunnelma on tiheä, Martikainen kertoo.

– Vaikutuksen on tehnyt myös Böllin Tri Murken kootut tauot. Saman kirjailijan hieno novelli Ois joulu ainainen osuu lukijaansa, koska myös Tuulalle joulusta luopuminen on työn takana. 

– Äitini hyllyssä oli Sally Salmisen Katrina vanhana suomennoksena. Minä sain vinkin, että kannattaa lukea myös Juha Hurmeen suomennos. Kyllä se kannatti. Katrina on hieno teos. Ihmettelen, miksi se ei ole saanut suurempaa huomiota. 

Uudemmista romaaneista Martikainen mainitsee Knausgårdin Taisteluni, Rosa Liksomin Everstinnan ja Väylän sekä Reko Lundanin teoksen Aina joku eksyy. 

Tuula lukee paljon runoja 

– Runoteoksia ostankin, koska ne ovat käyttökirjallisuutta. Luen niitä usein uudelleen ja runoja siteeraan eri tilaisuuksissa. Yöpöydällä on uusin Kirsi Kunnas, Puut kantavat valoa, ja Kari Aronpuron koko tuotantoa esittelevä Rouheimmat. 

Kirsi Kunnas on rakas, myös Tiitiäisen runokirjat. Aronpurosta Tuula on pitänyt aina. Nina Hakalahdelta etenkin kokoelma Jotkut ja toiset on merkityksellinen. 

– Risto Ahti on kääntänyt Runebergia kokoelmaan Idyllejä ja epigrammeja. Kerrassaan hienoja suomennoksia. 

Yöpöydällä on nyt myös tietokirja: Ville-Juhani Sutisen teos Vaivan arvoista, joka sai tänä vuonna Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. 

Laura Soinnen Varjojen linnan prinssit on luettu repaleiseksi. Kuva: Mikko Vattulainen

Laaja kirjallinen maku 

Tuula Martikainen lukee erilaisia kirjoja. Näytelmien lukeminen on hyvin mieluisaa.  

Hän lukee, tai siis kuuntelee, äänikirjoja, muun muassa Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Siihen meni kaksi vuotta. Marjapuskat on tyhjennetty kuulokkeet korvissa ja kävelymatkat pitenevät, kun voi samalla keskittyä kuuntelemiseen.  

Kuuntelu ei ole hänen mielestään samanveroinen kokemus kuin lukeminen, koska siinä ei ole yhtä hyvää mahdollisuutta palata ja selata kuin paperikirjassa. 

Ostoslistalla on teatterialan kirjoja, elämäkertoja ja nukketeatteriin liittyviä teoksia. Taidealan kirjoja hän hankkii, samoin näyttelyluetteloita, koska niiden kautta voi nautiskella uudelleen taidemuseokokemuksista. 

Tuula Martikainen kantaa huolta siitä, että lapset ja nuoret eivät enää lue kirjoja loppuun asti. Kuva: Mikko Vattulainen

Hurmaavat Metson rakentamisen vuodet 

Arkkitehti Reima Pietilää käsitteleviin kirjoihin Martikainen palaa usein.

– Hänen ajatuksensa ovat niin hienoja. Metson rakentaminen oli elämässäni hurmaava ajanjakso. Olin juuri muuttanut Tampereelle vuonna 1979 ja sain viran Tampereen kaupunginkirjaston aikuisten osaston osastonhoitajana. Uin sisään Metso-projektiin ja sain olla henkilökunnan äänenä keskusteltaessa Pietilöiden ja muiden suunnittelijoiden kanssa. Vuodet Metso-projektissa ja yhteistyö Railin ja Reiman kanssa oli työurani parasta aikaa. 

Vuonna 1986 Tuula Martikainen nimitettiin kirjastonjohtajaksi. Kirjastossa hän ajatteli jatkaa eläkkeelle asti, mutta tulikin temmatuksi kulttuurihallintoon. Antoisia vuosia olivat nekin. 

Vuodet 2002–2006 hän oli Tampereen kulttuuritoimenjohtajana, vuodet 2006–2010 sivistys- ja elämänlaatupalvelujen tilaajapäällikkönä konsernihallinnossa.  Eläkkeelle hän jäi vuonna 2010.

– Eläkkeelle jäädessäni otin vastaan monia yhdistysten ja laitosten hallituspaikkoja, koska ajattelin, että pitää täyttää työn jättämää tyhjyyttä. Pitkään on ollut tavoitteena näiden menojen vähentäminen. Kulttuuritilaisuuksia, menemisiä ja tulemisia riittää. Lastenlasten kanssa haluan olla paljon. Ja entä nämä monet odottavat ja keskeneräiset projektit: valokuvien digitointi, kirjekokoelmien järjestäminen, sukujuurien tutkiminen, arkistojen järjestäminen, pienten historiajuttujen ja tarinoiden kirjoittaminen…

* *

Tämä juttu on toinen osa kiinnostavien ihmisten kirjahyllyjen sisältöä esittelevästi artikkelisarjasta. Monihan meistä tutkii kylään päästessään, mitä kirjahyllystä löytyy, onko samoja kirjoja ja onko ylipäätään kirjoja. Kirjahyllyn valinnat kertovat ihmisen persoonallisuudesta ja eletystä elämästä. Idea juttusarjaan lähti Juicen kirjastoa esittelevästä jutusta. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua