Pakahduttavan paljon sanottavaa – baritoni Gabriel Kivivuori Sereno tähtää kansainväliselle uralle

Gabriel Kivivuori Sereno. Kuva: Elisaveta Rimkevitch

Kenen lauluja laulan – nuoret suomalaiset oopperan ja musiikkiteatterintekijät näyttämöllä

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille laulajista, ohjaajista ja säveltäjistä, joiden taidoilla ja intohimolla oopperaa ja musikaaleja tehdään. Sarjan jutut julkaistaan heinäkuun ja joulukuun 2025 välillä. Anne Välinoro kirjoittaa Kenen lauluja laulan -sarjaa Alfred Kordelinin säätiön työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

* *

Anne Välinoro, teksti

Kun sanottavaa on, on tartuttava haasteeseen. Siitä seurasi, että Frugårdin kartanossa kuultiin heinäkuun helteisenä lauantaina talon 250-vuotisen historian ehkä omaperäisin konsertti.

Schubertin neljän suosituimman impromptun (op.90) rinnalla soivat Joroisten musiikkipäivillä Matka rinnakkain -konsertissa Gabriel Kivivuori Serenon laulut Oscar Wilden runoihin. Kivivuori Sereno on kokonaisuudessa säveltäjä Schubertin kanssa, mutta myös laulaja, säestäjä ja pianisti.

LUE KONSERTISTA TÄSTÄ: Kaksikymppinen juttelee Schubertille – Gabriel Kivivuori-Sereno yhdisti varhaisromantiikan mestarin sävelet Oscar Wilden runoihin

Ennen kantaesitystä hän päätti pitää kotikonsertin Helsingissä ja testata kokonaisuutta muusikkoystävillään. Olihan pianistina esiintymisestäkin jo aikaa.

Siinä tuli hiki. Pisaroita valui otsalta silmille ja kosteus sumensi näköä. Nuottikuvat katosivat näkökentästä ja musisointi tuntui fyysisemmältä kuin koskaan. Ammattikuulijat, pianisti Minna Pöllänen ja Gabrielin tukena ollut Tuulikki Närhinsalo, antoivat vielä tarkkaa palautetta kuulemastaan. Siellä neljännessä impromptussa oli muuten väärä sointu.

Mutta muusikko oli oman taiteentekonsa ja esittävän taiteen ytimessä. Näin hän halusi ihmisille puhua musiikin kautta, kaikin hallitseminsa keinoin. Paitsi omalla lauluäänellään, myös rakastamansa pianon sekä Schubertin ja Oscar Wilden tunnekuvien kautta. Kun niihin liitti vielä omat laulusävellykset, hän tunsi jakavansa luovuutensa täydesti kuulijoille.

– Yleisöltä tuli siitä harjoituskonsertista lopulta tosi hyvää palautetta. Se kuulemma kantoi loppuun asti ja oli balanssissa muutenkin, Gabriel kertoo.

– Pientä meksikolaista verta voi havaita siinä, että olen tosi teatraalinen ihminen ja tykkään esiintyä. Enkä pelkästään siksi, että näyttelisin sitä tarinaa vaan sen takia, että tarinan kertominen ja tunnevälitys on itselleni taiteen ytimenä. Ja siinä on sitten oma haasteensa, ettei ylinäyttele tai ole liian dramaattinen tai sävellä liian dramaattista, erittelee Gabriel esittämisen sudenkuoppia.

Gabriel Kivivuori-Serenon äiti on edesmennyt meksikolainen sellisti Alejandra Sereno ja isä sellisti Ville Kivivuori.

Gabriel Kivivuori Serenon kesä on ollut täynnä festivaaliesiintymisiä. Yksi niistä oli oma Matka rinnakkain -konsertti Joroisten musiikkipäivillä. Kuva: Anne Välinoro

Säveltäjän hullut ajatukset

Jo Stockhausen sävelsi helikopterille konserton ja Shostakovitsh Nenä-balettioopperan, Gabriel muistuttaa.

Miksei siis 22-vuotias, pääaineenaan klassista laulua ja sivuaineena sävellystä opiskeleva nuorukainen voisi säveltää omat laulunsa Schubertin Impromptujen lomaan, jos hän kokee löytäneensä osuvat ja tunnevoimaiset runot niiden kehyksiksi? Eikö siinä ole Schubertin ystävilleen järjestämien Schubertiadienkin ydin, yllättävästi rakennetuissa uusissa teoksissa?

Niihin voi hyvin sijoittaa uuden ohella myös jotakin vanhaa ja lainattua.

– Aluksi oli hullu ideani, jossa kyselin mitähän tästä tulisi? Franz Liszt jo sanoi Schubertista, että tämä on kaikkien aikojen lyyrisin muusikko ja siitä se lähti. Kaikissa hänen melodioissaan, kaikissa harmoniakäännöksissä on jotain tarinaa, joka ei ole pelkästään säveliä, Kivivuori Sereno pohtii.

– Minusta oli tosi ihanaa ottaa nämä hänen kaikkein kuuluisimmat impromptunsa mukaan ja ymmärtää tätä musiikkia analysoimatta sitä liikaa. Nyt asetan hänen musiikkinsa omien laulujeni kautta sellaiseen kontekstiin, jossa se tarina tulee itsestään esiin.

Mutta mitä Schubertin vuonna 1827 syntyneet impromptut sitten kertovat?

– Oli mielenkiintoista seurata mihin nämä impromptut taipuvat. Ei ole niin, että duuri-sävellajissa tehty on aina se iloisin ja mollissa tehty surumielisin. Tärkeämpää oli purkaa musiikin ydintä siihen, miten se sopii erilaisiin yhteyksiin, Gabriel miettii ja on tyytyväinen varsinkin siltoihin omien laulujensa ja Schubertin välillä.

Kivivuori Serenon laulut pohjautuvat Oscar Wilden kaipuuta, rakastumista ja pettymystä kuvaaviin runoihin, joissa tunnelmia vahvistavat luontokuvaukset. Mukana ovat runot Hélas!, In the Gold Room, Magdalen Walks, Endymion, Vita nuova, The Grave of Keats, Apologia ja Her Voice.

– Luin kaikki Wilden runot ja valikoin sieltä ne, joilla pystyin rakentamaan isompaa kokonaisuutta. Lähes kaikkia myös editoin, vain Magdalen Walks sopi sellaisenaan lauluksi.

– Oscar Wilde on minulle Virginia Woolfin kanssa ehkä tärkein kirjailija. Olen todella iso englantilaisen myöhäisromanttisen kirjallisuuden fani, Gabriel kertoo.

Säveltäjä sanoo konsertin työmäärästä 70 prosenttia olevan Schubertin ja 25 prosenttia Oscar Wilden harteilla, vaikka hän on itse myös suomentanut valitsemansa runot.

Vaikka Gabriel hallitsee laulun ohella pianon ja säveltämisen, laulajana hän kokee parhaiten voivansa olla yleisön kanssa koko ilmaisullaan ja kehollaan. Kuva: Tuomas Tenkanen

Rakastetun menetys ja kaipuu

Minkälaisia uusia lauluja sitten syntyi?

– Voi sanoa, että ne ovat liedejä. Tämä on tosin postmoderni teos, joka rikkoo laulusarjan ennalta asetettua muotoa ja sikäli lauluja voi kutsua miksi nyt haluaakin. Ehkä ne toimisivat irrallisinakin lauluina, mutta kokonaisuutena en esittäisi niitä ikinä ilman Schubertia. Säveltämässäni nuottikuvassa motiivit ovat täyttä Schubertia tai uudelleen järjestämääni Schubertia.

– Oma säveltäjänääneni siellä toki myös kuuluu, Gabriel sanoo.

Hän joutui kuitenkin hieman rajoittamaan itseään, koska Schubert on täysin tonaalista musiikkia. Jos hänen oma musiikkinsa olisi liian kaukana siitä, laulut eivät kantaisi.

Schubert säesti itseään kantaesittäessään laulujaan. Romantiikan ajan säveltäjille se oli tavallista. Niin säestää myös Gabriel itseään.

Schubertin ehkä tunnetuinta laulusarjaa Winterreisea sitoo rakastetun menettäminen, siitä seuraava kaipuu, talvisessa maisemassa vaeltajan yksinäisyys ja kuoleman pelko. Romanttisen ajan kirjallisuuden yleisin aihe oli juuri rakkauden menetys ja kaipuu.

Kivivuori Serenon valitsemista Wilde-runoista 1880–1890–luvulta muodostuu kaksi aikajanaa, joista toinen kulkee nykyajassa, toinen menneisyydessä, jossa suuri rakkaus on koettu. Hélas-runossa kertoja pohtii, joutuiko hän menettämään ilonsa siksi, että uskalsi rakastaa. Heti sen jälkeen menneisyyteen sijoittuvassa runossa In the Gold Room muistellaan sensuellein sanavalinnoin fyysistä intohimoa.

Magdalen Walks kuvaa pastoraalin maiseman kautta rakastamisen huumaa. Antiikin Kreikan legendaa mukaelevassa Endymionissa rakastettu on kadonnut eikä kuihtuva kuukaan pysty antamaan vastausta tämän sijainnista.

Siitä käännytään sisäänpäin ja siirrytään tummempiin sävyihin. Vita nuova on säestyksetön laulu ja The Grave of Keats etenee hitaiden, kirkonkelloja matkivien sointujen varassa.

Wilde kirjoitti The Grave of Keatsin eniten ihailemalleen englantilaiselle runoilijalle John Keatsille ja Keatsista.

– Muokkasin tätä tekstiä hitusen niin, että se kuulostaisi siltä kuin puhuisin itsestäni haudassa ja kuolemisen motiivissa.

– Apologia puolestaan on runoista raskain ja kaunein, jota jo lukiessani olen itkenyt. Aina mietin, miten ihmeessä Wilde on kyennyt tämän kirjoittamaan.

”Mutta eikö olekin arvokasta,

että sain olla hetken/ se kaikkein rakastetuin,

 

Että kuljin käsi kädessä/

 

Rakkauden kanssa, ja näin/

 

Sen purppurasiipien väreen hymysi yllä.”

(Ote runosta Apologia, suom. Gabriel Kivivuori Sereno)

Viimeinen runo Her Voice on puhuttua tekstiä. Sitä edeltää pisin, C-duuri/c-molli -impromptu. Tässä impromptussa nro 1 on raskas alku, joka kääntyy loppupuolella kohti valoa.

– Runoon tultaessa musiikki on jo tavallaan tehnyt jotakin, joka on muuttanut tilannetta, vaikka kipua on jäljellä edelleen. Niin käy toisaalta jokaisen impromptun kohdalla.

– Joku voi kuulla tämän näytelmänä, jonka henkilöhahmo lausuu näitä runoja ja soittaa Schubertia. Ideana itselläni on kuitenkin se, että musiikki on kantavana voimana tunneilmaisussa ja tarinankehittymisessä.

Gabriel laulaa Wilden runot englanniksi.

Englanti on hänelle kielistä kaikkein läheisin. Hän syntyi Meksikossa ja englantia käytettiin perheessä ennen Suomeen muuttoa, vaikka hänen äidinkielensä on espanja. Suomen kielen hän opetteli vasta 11-vuotiaasta alkaen Suomeen tultuaan.

– Englanti on ollut mukana elämäni eri käänteissä koko ajan. Usein ajattelen ja näen jopa unia englanniksi. Wilden runot ovat niin mielettömän kauniita englanniksi, kuin Shakespearea, että niitä on ihana tulkita myös lauluina, Gabriel pohtii.

Gabriel Kivivuori Serenon Frugårdin kartanossa Joroisillakuultu konsertti on seuraavan kerran ohjelmassa Turun musiikkijuhlilla. Kuva: Anne Välinoro

Monen roolin haltija

Miten ihmeessä laulaja-säestäjä-säveltäjä-pianisti pystyy hallitsemaan neljää rooliaan kokonaisuudessa?

– Ehkä siinä on jonkinlaista automatiikkaa mukana. Ennen oopperaa lauloin pop-ja jazz-musiikkia monta vuotta ja säestin itseäni. Siinä itsensä säestäminen on luontevampaa ja helpompaakin kuin klassisessa musiikissa.

– Kun aloitin klassisen laulun, säestäminen säilyi mukana. Olihan siinä aluksi kipuilua, koska liedit ovat aukisävellettyjä ja niissä on paljon materiaalia mitä pitää harjoitella.

Gabrielille myös tiukka ajanhallinta on ollut keino oppia hallitsemaan useita rooleja. Niin laulamiselle, säestämiselle kuin pianonsoitolle pitää vain jaksottaa oma tuntimääränsä. Pianoa hän sanoo tosin rakastavansa niin paljon, että tavoitteellisen projektin kuten Matka rinnakkain kohdalla piano saattoi kahmaista harjoittelusta valtaosan.

– On ollut ihanaa jakaa omaa pianistisuutta solistin ja säestäjän kesken. Toki tässä helposti epäilee omia taitojaan ja miettii, onko mulla muka varaa kutsua itseäni pianistiksi jos en ole kulkenut sitä samaa matkaa mitä muut pianistit?

Gabriel sanoo, että piano tukee eniten hänen muita taitojaan. Säveltäjän on lähes pakko osata soittaa pianoa.

– Laulajista taas erotan, kuka soittaa pianoa, sillä silloin musiikin käsittely on erilaista. Itse keskityn eniten laulamiseen, se on pääjuttuni ja työkaluni ja laulamalla pystyn antamaan eniten. Säveltäminen on enemmän kesälomaharrastus.

– Laulajana jo pelkästään kielien ja repertuaarin hallinnassa on paljon työtä. Mutta juuri laulaessa koen antavani eniten yleisölle.

Gabrielin laulutaiteen kandiopinnoista Sibelius-Akatemissa on jäljellä vuosi. Sen jälkeen hän haluaa jatkaa opintojaan ulkomailla.

Laulajana Gabriel haluaa ennen kaikkea välittää sanomaa ja hyvää energiaa kuulijoilleen. Kuva: Elisaveta Rimkevitch

Vahvaa kunnianhimoa

Opintoja täydentää myös pääsy Mirjam Helin -akatemian parivuotiseen koulutukseen, jossa halutaan tukea nuoria laulajia kansainvälisellä uratiellä.

– Totesin hakiessani, että sinne halutaan juuri kaltaisiani ihmisiä. Minulla on vahva kunnianhimo ja tähtäin todella korkealla, eikä hävetä sanoa niin. Tavoitteenani on rakentaa maailmanlaajuista uraa ja saada hyvää vaikutusvaltaa musiikin tekemisessä. Minulla on paljon sanottavaa ja haluan myös sanoa sen musiikin kautta mahdollisimman monille ihmisille.

Gabriel tarkentaa, ettei kyse ole rahan tai kuuluisuuden hakemisesta. Hän haluaa työllään myös parantaa klassisen musiikin asemaa nykyisessä tilanteessa, jossa budjetit pienenevät isoillakin festivaaleilla ja leikkaukset kohdistuvat mielivaltaisesti kulttuurilaitoksiin. Musiikin pitää kuulua kaikille ja se voi myös auttaa meitä vaikeissa tilanteissa.

– Haluan myös taistella sitä vastaan, että klassinen musiikki olisi vain rikkaiden eurooppalaisten etuoikeus.

Gabriel Kivivuori Serenon esiintymisiin on mahtunut jo useita hyväntekeväisyyskonsertteja. Hän oli mukana myös Vain elämää -sarjan Pelastakaa lapset -jaksossa madaltamassa kynnystä klassisen ja pop-laulun välillä ja kertomassa elämästään.

Musiikki on vaikuttanut Gabrielin elämään monella tavalla, myös selittämättömänä lahjana.

– Se tapa, jolla musiikki koskettaa minua, herättää tunteita ja ajatuksia ja miten ymmärrän musiikkia, kaikki se on ollut elämässäni aina mukana. Voi sanoa, että olen poikkeuksellisen musikaalinen, mutta se ei ole itselleni kehu, koska en ole tehnyt sen eteen mitään työtä. Se on hieno lahja mikä on annettu minulle ja haluan käyttää sen hyväksi, Gabriel miettii.

Baritoni, ehkä muutakin

Laulajana Gabriel Kivivuori Sereno on tällä hetkellä baritoni, mutta fakki ei ole ikuinen. Hänen puheäänensäkin on korkea baritoniksi.

– Ääni itse näyttää, mihin suuntaan mennään. Haluaisin myös taistella sitä vastaan, että pitäisi olla tietty fakki ja lokeroitua. Toisaalta ymmärrän fakkiutumisen historian. Omalla fakilla ja kiinnitettynä oopperatalossa turvaat, että saat sitä työtä mikä on sinulle hyväksi.

Gabriel on huomannut, miten monet laulajat kärsivät siitä, että pitäisi lokeroitua johonkin. On monia rooleja, kuten vaikkapa Straussin Lepakon Gabriel von Eisenstein, jota voi esittää yhtä hyvin tenori kuin baritonikin.

– Mieluummin laulan kyllä baritoni- kuin tenorirooleja, hän naurahtaa.

Yksi herkullisimmista ja toisaalta aliarvostetuimmista baritonirooleista on Gabrielin mielestä Mozartin Taikahuilun linnustaja Papageno. Papagenon henkilökaari on kiinnostavampi kuin vaikkapa prinssi Taminon. Hahmo on myös enemmän lavalla kuin kukaan muu oopperassa.

– Papagenolle minulla olisi joskus paljon annettavaa. Mozartin baritoniroolit ovat ylipäätään äänelleni sopivia. Rakastaisin olla myös Verdi-baritoni, kuten vaikkapa Don Carloksen Rodrigo, mutta sen esittäminen on minulle ajankohtaista aikaisintaan parinkymmenen vuoden päästä ja papparoolit vieläkin etäämpänä, Gabriel huvittuu.

Juuri nyt hän kokisi sopivansa Leoncavallon Pajatso-oopperassa surmatuksi joutuvan rakastaja Silvion rooliin.

Mutta kiinnostaisiko ooppera sitten työpaikkana?

– En oikeastaan tiedä, haluaisinko olla kiinnitettynä mihinkään oopperaan. En usko, että ensemble-elämä olisi minua varten. Suurten oopperatalojen studiossa moni laulaja saa uransa alkuun ja pääsee oppimaan maailman kovimpien starojen seurassa, mutta en tiedä olisiko sekään minulle paras paikka, jos tähtään kansainvälisen solistin uralle.

VIDEO: Gabriel Kivivuori Sereno kertoo Matka rinnakkain -konsertistaan.

* *

Katse silmiin

Juuri nyt, pohtiessaan omaa taiteilijuuttaan Gabriel sanoo olevansa ehkä liiankin ekspressiivinen ja innostunut kaikessa musisoinnissa.

– Tekniikka ei sitten kuitenkaan riitä. Varsinkin laulussa sen on aina huomannut, että sitä menee siinä tunnehöyryssä ja haluaa viestittää niitä tunteita, mutta ääni ei pysy perässä, koska tekniikka ei vielä ole samalla tasolla. Haluan kuitenkin ennen kaikkea olla vahvasti läsnä, katsoa yleisöä silmiin ja tulla kuulluksi. Esiintyessä luovutan itseni ja kroppani tunneilmaisuun, joka on yleisöä varten.

– Koen että henkisen yhteyden ylläpitäminen yleisön kanssa on yhtä tärkeää kuin lääkärissäkäynti ja sitä yhteyttä ei saa millään muulla tavalla kuin taiteen kautta, Gabriel miettii.

Bayreuthin pysäkki

Vielä lukiossa Gabriel ajatteli ryhtyvänsä lääkäriksi ja pohti kirjoittavansa yksitoista ainetta. Lopulta hän kirjoitti pakolliset viisi. Hän opiskeli jo Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa, kun kuuli 18-vuotiaana päässeensä Sibelius-Akatemian solistiselle puolelle laulutaiteen opintoihin.

– Se oli yllätys. Opiskelin konservatoriolla ja lukiossa kolmoistutkintoa ja olin varautunut siihen, että jäisin vielä vuodeksi Joensuuhun. Sitten tulikin yhtä äkkiä muutto Helsinkiin ja isoon kouluun. Silloinkaan ei vielä tullut tunnetta, että okei, nyt antaudun sitten tälle alalle.

– Viime kesänä Bayreuthin festivaaleilla kävin sitten oopperakenraaleissa kuoroystäväni antamilla lipuilla. Se oli tärkeä hetki. Tajusin, miltä tuntuu tehdä tätä taidetta korkeimmalla mahdollisella tasolla, miten solistit antautuivat taiteelle ja miten koko paikka värisi tietyllä energialla. Se oli kyllä sellainen hetki ja merkkipaalu, että tajusin mitä kohti haluan kulkea.

Kahden sellistin lapsena Gabriel sai sellon kouraan jo nelivuotiaana. Sellosta hän ei kuitenkaan piitannut, mukana oli lapsen luonnollista uhmaa ja vastustusta sellomusiikin kyllästämille varhaisvuosille. Piano sen sijaan loksahti kerrasta instrumentiksi yhdeksänvuotiaana.

Pari vuotta hän opiskeli pianon ohella myös kitaraa ja kotoa löytyy nykyään huilukin, johon innosti isoveljen kihlattu, taitava huilisti.

Joensuun konservatorion kesäleirillä pianisti haastoi itsensä ja otti pop-jazz -laulun sivuaineeksi, olihan hän laulellut aina suihkussa ja autossa. Mukava opettajakin innosti.

Muutos klassiseen lauluun kävi sattumalta. Oopperalaulun opettaja käveli Gabrielin pop-jazz–laulutunnille ja pyysi tätä laulamaan jotakin. Saman tien opettaja pyysi häntä vetämänsä oopperaproduktion kuoroon.

Siinä vaiheessa Gabriel olisi halunnut liueta paikalta.

Gabrielin isä kuitenkin oopperoita tuntevana pyysi poikaa kuuntelemaan Jonas Kaufmannin tulkinnan Puccinin Toscan E lucevan le stelle -aariasta ja sanoi, että tee päätöksesi vasta, kun olet kuunnellut tämän.

– Jo heti siitä klarinettisoolosta tuli tunne että wau! Tätä haluan tehdä! Miten tämmöistä on ylipäätään olemassa?

– Isä ei ole muuten vaikuttanut uravalintoihini, mutta on mahdottoman ihana juttu pystyä juttelemaan hänen kanssaan omasta työalasta.

Myös Gabrielin isoveli on löytänyt uransa taiteessa barokkisellistinä. Nuorempi velikin on soittanut tavoitteellisesti viulua, mutta nyt tulevaisuudensuunnitelmat ovat auki.

Gabrielin loppukesään mahtuu myös opintoja Italiassa Mahler-akatemiassa. Kuva: Anne Välinoro

Hymy perinnöksi äidiltä

Gabriel Kivivuori Serenon elämässä on ehtinyt tapahtua paljon nuoreen ikään nähden. Äidin menetys vain 11-vuotiaalle pojalle on kokemus, joka saa ajattelemaan asioita syvemmin ja käsittelemään tunteita toisin kuin muuten tekisi.

Miten niin vaikeasta asiasta voi päästä yli ja löytää voimat omaan elämään?

– Ei minulla siihen ole oikeastaan mitään vastausta. Ei sellaisesta asiasta voi päästä yli pääsemällä yli. Se on semmoinen tilanne joka tapahtuu ja sille ei voi mitään. Ja sitten selviytyy siitä tilanteesta ja jatkaa eteenpäin. Ennemmin tai myöhemmin huomaa, ettei satu enää yhtä paljon, hän pohtii ja miettii, miten surun käsittely on omanlaisensa matka kaikilla menetyksen kokeneilla.

– Äitini oli todella erityinen, hymyilevä ihminen ja sai muutkin hymyilemään. Hänellä oli valtava elämisenhalu ja se jatkui myös kolme vuotta kestäneen sairastamisen aikana. Se oli tosi tietoista ja sen voisi tiivistää huomioon: miten ihanaa olla nyt tässä! Koen että se on tullut itseeni ja se on minulle todella tärkeä työkalu.

Hymyyn herkästi puhkeava Gabriel todella viestii sisäistä iloa.

– En välttämättä saanut äidiltäni konkreettisia työkaluja muusikon uralle, koska se alkoi vasta Suomessa. Tanssin kyllä Meksikossa mariachi-musiikkiin perustuvia kansantansseja koko ala-asteen kuusi vuotta ja nyt olen miettinyt, että haluan jonakin päivänä palata Meksikoon seuratakseni livenä mariachi-laulajia ja imeäkseni itseeni sitä kulttuuria.

Mariachi on meksikolaista kansanmusiikkia ja perinteisiä mariachisoittimia ovat harppu tai trumpetti, viulu, kitara, kitaraa ja luuttua muistuttava vihuela ja suuri kitara guitarrón.

Monipuolisen musisoinnin ohella Gabriel ei nykyään ehdi juuri harrastaa, mutta hänellä on toive ottaa elämänsä aikana jollakin tasolla haltuun kaikkia taiteen aloja voidakseen kertoa tarinoita paremmin.

– Tykkään kirjoittaa runoja. Maalaaminenkin kutsuu. Innostus siihen heräsi maalattuani joulukortteja ja ajattelin, että tähän täytyy palata. Näytteleminenkin kiinnostaa, vaikka minun on vaikea kuvitella sitä ilman musiikkia. Olen Shakespearen suuri ihailija ja toivon että joskus pääsisin perehtymään hänen näyttämöteoksiinsa Lontoossa.

Ura myötävirrassa

Gabriel Kivivuori Serenon muusikon polulla ei ole juuri ollut isompia kiviä tai etenemistä hankaloittavia esteitä. Ura on soljunut vaivatta eteenpäin.

Tunnustusta on tullut Timo Mustakallio -laulukilpailusta (2023) Eero Rantala -palkinnon myötä, Helsinki Lied–kilpailussa (2024) hän sijoittui kolmanneksi säestäjänsä Kiia Nordlundin kanssa ja Uuno Klami -sävellyskilpailussa (2022) tuli voitto nuorten sarjassa.

Esiintymistilaisuuksia orkesterien solistina on tarjoutunut tiuhaan ja omat konserttiehdotukset ja esiintymiset ovat menneet hyvin läpi festivaaleilla ja tapahtumissa. Hän on ollut poikkeuksellisen kysytty muusikko.

Tänä vuonna elokuun alku kuluu Mahler-akatemia Italiassa ja Mirjam Helin -akatemian koulutus alkaa kesän aikana. Opinnot Sibelius-Akatemiassa jatkuvat nekin syksyllä.

– Sitä on tässä itsekin ihmetellyt, miten jotkut asiat voivat tuntua niin helpoilta. Niitä lahjoja vain tulee lisää. Sitä rupeaa itsekin ihmettelemään, miten minä muka ansaitsen tätä helpompaa polkua, kun on joku toinen, joka joutuu ponnistelemaan lisää ja todella kamppailemaan työtilaisuuksistaan.

Kansainväliselle laulajanuralle tähtäävä baritoni Gabriel Kivivuori Sereno toivoo voivansa työssään vaikuttaa myös klassisen musiikin saavutettavuuteen kaikkien taiteena. Kuva: Tuomas Tenkanen

Ruutu on kovin vastus

Mutta se, minkä kanssa Gabriel on joutunut panemaan kovan kovaa vastaan ja käymään omat taistelunsa, on ruutuaddiktio.

Siitä hän on puhunut myös avoimesti somessa. Ja juuri siksi, ettei hän ole ongelman kanssa yksin.

– Mulla se meni niinkin pitkälle, että jo sängystä nouseminenkin oli vaikeaa. En osannut olla itseni kanssa. Se dopamiinin määrä mitä sosiaalisen median ärsykkeet antoivat oli niin paljon vahvempaa kuin mitä sai normaalista elämästä.

– Vaikka miten paljon tekisi musiikkia tai mitä muuta hyvänsä, mistään ei saa niin nopeaa ärsykettä kuin sosiaalisesta mediasta. Ja sehän on meidän apina-aivoille äärettömän addiktoivaa.

Gabriel aloittikin oman tietoisen tavan hallita sosiaalisen median käyttöään muutama vuosi sitten. Kun haluaa sanoa paljon, ei sanomistaan kannata hukata tuntitolkulla dopamiinipeliin, joka ei edes liity omaan ammattialaan.

Somen hallintaa vaikeuttaa toisaalta se, että oma taiteilijuus edellyttää sosiaalisessa mediassa oloa.

– Ruutuaddiktion kanssa kamppailu on ehkä suurin taistelu tällä hetkellä mitä käyn. Se vaikuttaa vähän kaikkeen. Ja jos tulee niitä hetkiä jolloin huomaa vaipuneensa takaisin addiktioon tai sitä tukeviin käytöstapoihin, se vaikuttaa heti myös mielialaan.

– Tätä Matka rinnakkain -teosta säveltäessä paineet ovat olleet korkealla ja on ollut väsyneenä helppo jäädä sänkyyn. Siitä kun on lähtenyt pallo pyörimään ja on vajonnut takaisin ruutukoukkuun, siitä on tullut järkyttävä syyllisyyden tunne. Mulle annetaan näitä mahdollisuuksia ja pääsen kantaesittämään teoksen näin ihanalla festivaalilla, niin miksi en pysty parempaan? Turhautuu ja alkaa inhota itseäänkin.

Gabriel haluaa puhua avoimesti ruudun aiheuttamasta riippuvuudesta ja sen käynnistämistä ajatuksista, koska tosi moni hänen ikäisensä varsinkin kärsii samoista ongelmista. Niistä ei kuitenkaan puhuta. Sosiaalisen median tiettyjä sovelluksia myös suunnitellaan varta vasten addiktoiviksi, mikä vaatisi hänen mielestään poliittisia toimia niiden kieltämiseksi laillia.

Some on hyvä renki, mutta huono isäntä. Nuorena muusikkona hänen on pidettävä se joka tapauksessa työkaluna, jotta voi kertoa ikäisilleen vaikkapa oopperan koukuttavuudesta ja työstään laulajana.

Seuraava Matka rinnakkain -konsertti Turun musiikkijuhlilla 16.8.2025 Arkkipiispan kotikonsertissa. Lue kolumni Kivivuori Serenon pitämästä Joroisten musiikkipäivien Frugårdin kartanokonsertista täältä.

#kordelininsäätiö #kordelininsäätiöntuella

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua