Joel Järventausta. Kuva: Anne Välinoro
KENEN LAULUJA LAULAN | Säveltäjä Joel Järventaustalle tärkeintä on suora yleisön palaute ja keskustelut esitysten jälkeen. Hän siirsi keskoslapsen syntymän herättämät tunteet pianokonserttoonsa.
”Johtuen synestesiasta näen teokseni värillisinä hahmotelmina, en niinkään maalauksina, vaan ehkä värikkäänä savuna.”
Kenen lauluja laulan – nuoret suomalaiset oopperan ja musiikkiteatterin tekijät näyttämöllä
Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille laulajista, ohjaajista ja säveltäjistä, joiden taidoilla ja intohimolla oopperaa ja musikaaleja tehdään. Sarjan jutut julkaistaan heinäkuun ja joulukuun 2025 välillä. Anne Välinoro kirjoittaa Kenen lauluja laulan -sarjaa Alfred Kordelinin säätiön työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.
* *
Säveltäjä Joel Järventaustan, 30, ura käynnistyi Englannista ja Keski-Euroopasta ennen kuin hänestä kiinnostuttiin laajemmin Suomessa. Tampereella syntynyt Järventausta muutti jo vuoden ikäisenä vanhempiensa kanssa Luxemburgiin.
Nyt hänellä on oma vuoden ikäinen poika ja elämä brittipuolison kanssa on asettunut Espooseen.
Radion sinfoniaorkesterin ja pianisti Joonas Ahosen lokakuun lopussa kantaesittämä Fantasia pianolle ja orkesterille herätti yleisössä suuria tunteita ja jäi monien mieliin henkilökohtaisuudellaan.
Vielä tämän jutun haastatteluhetkellä, marraskuun loppupuolella, konsertissa ollut mieskuulija tunnistaa säveltäjän Musiikkitalon kahviosta ja tulee kiittelemään teoksesta.
Järventaustalta ovat tilanneet orkesteriteoksia Lontoon sinfoniaorkesteri, City of Birmingham Symphony Orchestra sekä Orchestre national d’Île-de-France. Lontoon sinfoniaorkesterin tilaama Sunfall (2022) herätti Englannissa erityistä innostusta ja orkesteri vei sen mukanaan myös kiertueelle Saksaan ja Tanskaan.
Pianistin esiintymispelko
Kamariooppera Ihminen parhaan kykynsä mukaan on Järventaustan ensimmäinen askel musiikkiteatterin suuntaan. Saaristo-oopperan tilausteos on vetänyt täysiä katsomoja, viimeksi Kansallisoopperan Alminsalissa. Nyt tekeillä on täysimittainen ooppera suomalaisille musiikkijuhlille.
Joel Järventaustan oma ääni musiikissa on jo tunnistettava, vaikka hän on säveltänyt tavoitteellisesti vasta runsaat kymmenen vuotta. Kuva: Anne Välinoro
– 13-vuotiaana aloitin pianonsoiton ja sen myötä kokeilin kyllä joitain sävellyksenkaltaisia pimputuksia. Luxemburgissa musiikinopettaja oli tosi rohkaiseva ja puski minua opiskelemaan musiikkia. Siinä vaiheessa en kyllä tiennyt tulevani säveltäjäksi.
– Pianistina minulla oli niin kova esiintymispelko, ettei siitä urasta tullut mitään. Sain myös jännetuppitulehduksen ranteeseen ja säveltäminen tuli soiton tilalle, Järventausta kertoo.
Luxemburgin Eurooppa-koulun ja ylioppilastutkinnon jälkeen hänen oli luontevaa hakeutua Englantiin opiskelemaan.
Yorkin yliopistossa hän teki musiikin kandidaatin tutkinnon, mihin kuului soittamisen, teorian ja musiikinhistorian opintojen lisäksi säveltämistä. Kolmantena vuonna opintoihin kuului oma projekti erikoistumisalueesta.
– Itselläni se oli parikymmentä minuuttia pitkä suomalaiseen shamaanimusiikkiin pohjautuva interaktiivinen teos, jossa käytin elektroniikkaa ja livesoittajia. Olen poistanut sen jo katalogistani. Mulla on paljon biisejä, jotka olen hyllyttänyt eivätkä ne näy enää missään.
– Maisterintutkintoon tein myös elektronimusiikkia. Säveltäminen lähti käyntiin oikeastaan parivuotisen maisteriohjelman aikana Royal College of Musicissa 2016.
Vuonna 2018 hän pääsi King’s Collegeen opiskelemaan Sir George Benjaminin johdolla säveltäjäntutkintoa.
Nopea säveltäjä
Miksi olet halunnut säveltää nimenomaan sinfoniaorkesterille?
– Orkesterissa on niin paljon mahdollisuuksia väreille, tekstuureille ja draamankululle. Se mahdollistaa myös pitkäkestoisen työskentelyn ja siinä pääsee syvälle prosessiin.
– Totta kai se vaikutti, että pääsin workshoppaamaan Lontoon sinfoniaorkesterille yhtä teosta ja sain kuulla musiikkiani parin muun orkesterin soittamana opintojeni aikana. Lontoon sinfoniaorkesterin kautta sain tilauksen Sunfall-teoksesta, jota on esitetty myös Suomessa.
Järventausta on nopea säveltäjä. Fantasia pianolle ja orkesterille syntyi noin seitsemässä kuukaudessa. Joskus parissa tunnissa voi syntyä enemmän kuin parissa viikossa.
Järventausta sai tilauksen Sunfall-teoksesta jo ennen koronaa. Kun Lontoo meni lockdowniin, hän muutti brittivaimonsa kanssa tämän vanhempien luo parin tunnin ajomatkan päähän Lontoon maaseudulle.
– Talossa oli lännenpuoleinen työhuone, jota lainasin. Sen ikkunasta seurasin ilta illan jälkeen auringonlaskuja. Mulla oli valtava vapaus säveltää, kun deadlineakaan ei aluksi ollut.
– Olen hyvin intuitiivinen säveltäjä. Musiikki tulee minulta tosi nopeasti ja sitten vain etsin niitä oikeita saundeja. Se tulee kuin selkäytimestä, vaikka tietysti mietin aina tarkkaan draamaa, muotoa ja kokonaisuutta.
”Käyttääkseni kaverini antamaa vertausta: säveltäminen tuntuu samalta kuin olisit kuvanveistäjä, joka pala palalta hakkaa hahmon kivestä esiin”, Järventausta pohtii. Kuva: Anne Välinoro
Järventaustalle jouset ovat tärkeitä hehkuvassa äänessään. Sunfall-teoksen lopussa on kuultavissa kellomaisia perkussioita jousten kanssa.
– Siitä tulee kultainen, aurinkomainen saundi. Minulla on assosiatiivinen synestesia eli näen tietyt harmoniat ja äänet väreinä, vaikkapa D-duuri on kirkkaan sininen. Sunfall-teoksen kohokohta huipentuu C-duuriin perustuvaan sointuun, koska koen C:n hehkuvana, punaisena äänenä.
VIDEO: Kuuntele Joel Järventaustan Sunfall-teos Sir George Benjaminin johtamana.
* *
Oopperasta yllätyspyyntö
Joel Järventausta sai kutsun Ihminen parhaan kykynsä mukaan -oopperan tekoon Saaristo-oopperan Päivi Nisulalta. Tommi Kinnusen libretto oli siinä vaiheessa jo valmis.
Miehen ja naisen vähän erilainen suhde sodan aikana kosketti häntä aiheena.
– Kun mukana oli isoja suomalaisnimiä, Waltteri Torikka ja Tommi Kinnunen, olihan se jo lähtökohdissaan hieno projekti päästä mukaan.
Järventausta ei juurikaan tuntenut suomalaisia klassikko-oopperoita sävellystyön alkaessa.
– Se oli ehkä hyväkin, koska minun ei tarvinnut liikaa miettiä juuri suomalaisen oopperaperinteen vaikutuksia. Ooppera sinänsä oli minulle tuttu juttu, koska vaimoni Olivia Moss on oopperalaulaja. Lontoossa kävimme paljon oopperassa. Opettajani Sir George Benjamin on säveltänyt neljä hienoa oopperaa.
Valmis teksti ohjasi säveltämistä ja musiikki tuli nopeasti, koska raamit ja jännitteet tekstissä olivat selkeät. Tunnin ooppera syntyi vain seitsemässä kuukaudessa.
”Musiikkini muovautui Pianofantasian säveltämisen aikoihin ensimmäistä kertaa sellaiseksi, että siinä oli huomattava heijastuma omaan elämääni. Tätä kaikkea me käymme nyt läpi ja se saa kuuluakin musiikissa. Se oli hermostollisesti ylivirittynyttä aikaa”, Joel Järventausta muistelee. Kuva: Maarit Kytöharju
Tässä oopperassa on vain yksi laulurooli ja puherooli. Säveltämisvaiheessa niiden yhdistäminen oli oma haasteensa.
– Kirjoitin tekstin tiettyihin kohtiin sävellystäni ja näyttelijä Pihla Penttinen opetteli kuuntelemaan kohdat ja sovitti puheensa niihin. Joissakin kohdissa puhe ja laulu soivat päällekkäin, mistä tuli mielestäni hauskaa leikittelyä toisen kuuntelemisesta, Järventausta kertoo.
Rakkauden, ystävyyden ja inhimillisyyden aiheet toivat uusia saundeja ja tapoja säveltää, intiimiyttä ja herkkyyttä, joka oli uutta Järventaustalle.
– Suomen kieli ei ole itselleni yhtä soiva kieli kuin italia tai ranska, joten sitäkin kautta oopperaan tuli ehkä kulmikasta, joidenkin mielestä Shostakovitshin sävelkielen mieleen tuovaa elementtiä. Shostakovitshin sinfoniat ovat kyllä läheisiä itselleni.
Kapellimestari-pianisti Marko Hilpo toimii teoksessa musiikkijohtajana ja on johtanut tähän mennessä jo kolmea eri kuuden hengen muusikkoryhmää.
– Hän löysi heti kaikki pienetkin temaattiset jutut, jotka olin sinne pistänyt, vaikkapa miehen ja naisen teeman yhdistelmät ja innostui havainnoistaan. Kukaan muu ei ollut niitä aiemmin hoksannut. Markolla on kyllä kauhean hieno musiikillinen mieli niin kuin koko työryhmälläkin, Järventausta kehuu.
”Waltteri Torikan kanssa oli mahtavaa tehdä yhteistyötä ja hän lauloi roolin juuri niin kuin toivoin”, kertoo Joel Järventausta kokemuksistaan Saaristo-oopperalle säveltämässään Ihminen parhaan kykynsä mukaan -teoksessa. Kuva: Turun kaupunginteatteri
Järventausta tulee seuraavaksi kirjoittamaan kokoillan oopperan. Se kuullaan suomalaisilla musiikkijuhlilla kahden vuoden päästä kesällä. Siinä on myös Tommi Kinnusen libretto.
– Koska ooppera julkistetaan vasta keväällä, en voi puhua siitä enempää. Se tulee koskettamaan eri ikäisiä ja sen teema on hyvin yhteiskunnallinen.
Järventausta myöntää, että paineet ovat kasvaneet ensimmäisen oopperan hyvän vastaanoton myötä.
– Tunnen nyt suomalaisen oopperan kaanonin paremmin. Jossakin vaiheessa on kuitenkin pakko eristäytyä ulkomaailmasta ja säveltää vain sitä, mitä itse haluaa. Se on ehkä myös minun vahvuuteni.
– Ooppera on sinänsä hieno laji, koska jokainen voi löytää siitä mitä itse haluaa. Suomessa tehdään hyvin monenlaisia oopperoita, pieniä ja suuria ja laji tuntuu antavan yleisölle paljon. On hienoa olla mukana tässä perinteessä. Pidetään sellaiset jutut elossa jotka toimii.
Uudessa teoksessa tulee olemaan neljä pääsolistia, näyttelijä, amatöörikuoro ja kahdentoista hengen orkesteri.
Kun elämä mullistui
– Oli aika pelottavaa tehdä niinkin henkilökohtaiseen asiaan kuin oman lapsen syntymään liittyvä teos, mitä Fantasia pianolle ja orkesterille on (2024-2025). Mietimme pitkään vaimoni kanssa, mainitsenko tätä taustaa käsiohjelmassa.
– Poikamme syntyi kolme kuukautta etuajassa, mikä on varhaisimpia ajankohtia, minkä jälkeen on vielä selviytymisen mahdollisuudet. Se oli dramaattista aikaa. Hän oli viisi kuukautta sairaalassa.
Elämää mullistava tapaus ja kokemus siitä päätyi käsiohjelmaan. Järventaustasta tuntui, että hän olisi piilotellut jotakin yleisöltä, jos ei olisi siitä kirjoittanut. Tieto voi auttaa yleisöä ymmärtämään teosta paremmin.
Säveltäminen alkoi, kun hän oli saanut tietää vaimonsa raskaudesta.
Järventaustalla oli tarkoitus kirjoittaa teos valmiiksi yhdeksän kuukauden aikana eli siihen mennessä, kun vauvan oli tarkoitus syntyä. Kun vauva tulikin ennenaikaisesti, tilanne muuttui täysin.
– Olimme päivät vaimoni kanssa sairaalassa ja illalla sävelsin. Se oli toisaalta tervetullutta aivojumppaa. En voinut säveltäessäni koko ajan ajatella, selviytyykö poikamme. Tilannehan oli todella vaikea.
Joel Järventaustan kasvot ja teokset alkavat olla tuttuja sinfonisen musiikin ystäville Suomessa. Musiikkitalossa häntä ennätti kiittelemään myös satunnainen ohikulkija. Kuva: Anne Välinoro
Teoksesta oli puolet valmiina, kun vauva syntyi.
– Pari viikkoa elimme jännityksessä, selviytyykö hän. Sitten kun tiesin, että hoitojaksosta tulee pitkä, säveltämisestä tuli itselleni eräänlainen turvapaikka. Toisaalta minulla oli deadline, jota en halunnut missata.
Nyt vuoden ikäinen poika on kotona ja asiat hyvin. Hän on kiinnostunut musiikista ja innostunut varsinkin rummuista ja marakassista.
– Hän kuuntelee mielellään ääniä. Hän on selvästi tottunut siihen, että aina soi, kun vaimoni harjoittelee laulua tai minä sävellän ja kuuntelen playbackinä sitä, mitä olen tehnyt. Hän selvästi pitää musiikista.
Järventausta suunnittelee parhaillaan myös trumpettikonserttoa. Siihen hän on ajatellut liittää laulun, jota hän on hyräillyt vaimonsa kanssa vaippaa vaihtaessaan. Lapsen kasvaminen saattaa kuulua tulevissa teoksissa.
– Tällä hetkellä kun poika on vielä kotona, hoidamme häntä vaimoni kanssa vuorotellen. Ideaali olisi, että voisin säveltää päivässä 3–4 tuntia putkeen, silloin lähtevät ideat parhaiten käyntiin. Tarvitsen puolen tunnin aivojenavauksen päästäkseni teokseen kiinni.
Joel Järventaustan mielestä muut saavat päättää, mitä hän on pystynyt antamaan suomalaiseen musiikkiin. Kuva: Maarit Kytöharju
Säveltäjän työkalut
– Alun perin pianistina käytän pianoa jonkin verran hahmotteluun ja Sibelius-softwarea playbackeineen säveltämiseen. Siihen suhtaudutaan vähän ristiriitaisesti, joidenkin mielestä pitäisi säveltää täydessä hiljaisuudessa. Sir Benjamin tekee niin.
– Minusta se on täysin uskomaton taito ja veisi itseltäni tosi paljon aikaa. Jo säveltämään aloittaessani 15-vuotiaana käytin Sibelius-softaa, läppärin ruudulla olevaa notaatiotyökalua.
Läppärin ruudulle pystyy softaa käyttäen nopeasti kirjoittamaan ja heti kuuntelemaan, miltä tehty työ suunnilleen kuulostaa vaikkapa sinfoniaorkesterin soittamana. Siinä ei ole tekoälyominaisuuksia eikä se auta käyttäjää muutenkaan. Sinne tulevat myös viiveet, jotka tekijä on sinne kirjoittanut. Järventaustan mielestä softaa käytettäessä pitää olla hyvin tietoinen siitä, miten ihminen tulkitsee musiikin ja playbäckia tuleekin käyttää varoen.
”Pidän pelimusiikista, elokuvamusiikista ja kuuntelen paljon poppia ja räppiä klassisen ohella. Niiden elementtejä saattaa heijastua teoksiini. Joskus teokseni saattavat kuulostaa varmaan sen vuoksi leffamaisilta”, Järventausta miettii. Kuva: Anne Välinoro
– Johtuen synestesiasta näen teokseni värillisinä hahmotelmina, en niinkään maalauksina, vaan ehkä värikkäänä savuna. Tämän vuoksi en pystyisi säveltämään pelkkiä ääniä tai niin sanottua konkreettista musiikkia, koska se olisi pelkkää harmaata mielessäni. Haluan säveltää kirkasta, värikästä ja resonoivaa musiikkia.
– Olen saanut pitkälti positiivista palautetta teoksistani, mutta on tullut myös kriittisiä huomioita. Tanskassa kriitikko piti Sunfall-teostani opiskelijamaisena teoksena, jossa yritettiin pistää liikaa ideoita samaan teokseen. Toista äskettäin levytettyä teostani, Suns Extinguished (2018), taas pidettiin vellovana. Kaikkein tärkeintä itselleni on suora yleisön palaute, keskustelu esitysten jälkeen.
Yleisöön voi luottaa
– Pianofantasian jälkeen tuli moni ihminen kertomaan, että käsiohjelmassa kerrottu avasi teoksen täysin ja heitä se kosketti kyyneliin asti. Mikä kritiikeissä on hienoa, kuten vaikka nyt Helsingin Sanomien Fantasiaan liittyvässä positiivisessa kritiikissä, että ne voivat auttaa ihmisiä luottamaan siihen, että tässä on hyvä säveltäjä.
– Negatiivinen kritiikki luonnollisesti vahingoittaisi kuvaani säveltäjänä. Mutta on tärkeää muistaa, että kritiikit eivät ole kaikki kaikessa, vaan tärkeää on se yhteys, mikä voi syntyä kuuntelijan ja teoksen välillä.
– Itse tiedän vain että olen säveltämisessäni hyvä, ihmiset pitävät musiikistani ja haluan jatkaa tällä alalla. On mulla ollut sellaisiakin päiviä, että tuleeko tästä mitään tai onko tämä edes sitä mitä haluan tehdä. Nämä kai ovat luonnollisia taiteilijan kamppailuja ja osa työprosessia.
Järventaustan mielestä olisi tärkeää, ettei säveltäjää tuomittaisi yhden tai kahden teoksen perusteella. Mitä enemmän mahdollisuuksia tarjoutuu säveltää, sitä paremmat mahdollisuudet on kehittyä.
VIDEO: Joel Järventausta kertoo mitä aikoo säveltää seuraavaksi.
* *
Sir Benjaminin opetukset
– Sir George Benjamin on ollut paras opettaja, joka minulla on koskaan ollut. Hän pystyi jotenkin ohjaamaan minua sellaisiin suuntiin, joihin itse halusin mennä.
– Kun toin hänelle keskeneräisen teokseni, hän halusi aina varmistaa, että oma haluni muokata teosta oli ensisijainen, ei hänen ajatuksensa. Meillä oli paljon hyviä keskusteluja, joissa hän antoi tilaa puolustaa omia näkemyksiäni.
Järventausta sanoo oppineensa Benjaminilta vaikkapa sen, miten tiettyjä soittimia voi varata tietyille hetkille ja miten teoksen kululla voi taata parhaan mahdollisen kuuntelukokemuksen.
Vaikka opinnot Benjaminin kanssa päättyivät jo vuonna 2020, hän toimii edelleen Järventaustan mentorina. Benjamin myös johti Järventaustan Sunfall-teoksen Radion sinfoniaorkesterille vuonna 2023.
#kordelininsäätiö #kordelininsäätiöntuella
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hevoseltakin voi saada oppia näyttelijäntyöhön – Karlo Haapiainen haki seitsemän kertaa Teatterikorkeakouluun
KENEN LAULUJA LAULAN | Karlo Haapiainen lentää Hämeenlinnan Tulisiipi-musikaalissa, svengaa Greta Tuotannon Sörkassa ja laulaa humppaa Varaslähtö-orkesterin solistina.
”Ei tietty punkkari musta häviä mihinkään” – Liila Jokelin taitaa komedian keinot ja mustan huumorin
KENEN LAULUJA LAULAN | Muusikko-näytelmäkirjailija ja dramaturgi Liila Jokelin sovitti viimeksi Kalevalaan pohjautuvan Mauri Kunnaksen tarinan auringon ryöstöstä hilpeäksi musiikkinäytelmäksi.
Sonja Halla-aho löysi Piafin unelmaroolista myös itseään: ”Elämän painon tunteminen on arvokasta”
KENEN LAULUJA LAULAN | Vaasan kaupunginteatterin Piaf Sonja Halla-aho tuntee olevansa teatterityössä pitkästä aikaa turvassa. Oppi näyttelijäntyöhön löytyi Petroskoista.
Kaunotar ja hirviö -musikaalin tähti Yasmine Yamajako sai Disney-musikaaleista lapsuutensa soundtrackin
KENEN LAULUJA LAULAN | Yasmine Yamajakolle musiikki on toinen kieli. Musikaaleihin palaaminen vaati vuosien pohdinnan levyntyöstön jäätyä tauolle.