Kaunotar ja hirviö -musikaalin tähti Yasmine Yamajako sai Disney-musikaaleista lapsuutensa soundtrackin

Yasmine Yamajako. Kuva: Susanna Lyly

Kenen lauluja laulan – nuoret suomalaiset oopperan ja musiikkiteatterintekijät näyttämöllä

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille laulajista, ohjaajista ja säveltäjistä, joiden taidoilla ja intohimolla oopperaa ja musikaaleja tehdään. Sarjan jutut julkaistaan heinäkuun ja joulukuun 2025 välillä. Anne Välinoro kirjoittaa Kenen lauluja laulan -sarjaa Alfred Kordelinin säätiön työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

* *

Anne Välinoro, teksti

Jokaisella meistä on oma lapsuuden äänimaisema, johon on turvallista palata vaikeina hetkinä.

Tampereen Työväen Teatterissa nähtävän Kaunotar ja Hirviö -musikaalin on säveltänyt Alan Menken. Menkenin luomat sävelmaailmat toivat lohtua Kaunotarta esittävälle Yasmine Yamajakolle yksinäisyyden hetkinä.

– Olen saanut sieltä lapsuuteni soundtrackin. Katselin Disney-musikaaleja vhs-kaseteilta uudestaan ja uudestaan, sanoo Yasmine Yamajako, 34.

– Menken on kirjoittanut tunteita ulos sävellyksissään. Samuel Harjanne taas ohjaa niin, että hän kehottaa kuuntelemaan tietyn kohdan: mitä tämä soitin merkitsee ja mitä Bellessä tapahtuu tämän kanssa?

Menkenin musiikki koskettaa Yasminea kuin kieli, johon hän lapsena aina palasi ja jota hän ymmärsi.

– Olen ikuisesti kiitollinen Alanille siitä, että hän on uskaltanut astua kutsumukseensa ja luoda nämä maailmat, jotka muistuttavat meitä oikeudenmukaisuudesta, kauneudesta ja vastavoimista. Niihin on terveellistä välillä palata. Hän on antanut meille merkittävän perinnön.

Haastatteluhetkellä Kaunotar ja Hirviö -musikaalin ensi-iltaan (22.10.2025) on parisen viikkoa. Näyttämön takana käy ennenkokematon kuhina, kun näyttelijä kiitää pisteestä toiseen maskien, peruukkien ja asujen vaihtoon.

Vaihdot ovat sekuntipeliä, eikä näyttelijä voi olla myöhässä musiikin tahdittaessa työtä. Työtä on juuri nyt eniten näkymättömissä.

– Bellen eli Kaunottaren vaihdot ovat kyllä paljon rauhallisempia kuin mitä tehtiin Pienessä merenneidossa lavan takana Helsingin kaupunginteatterissa pari vuotta sitten. Sen jälkeen mikään teatteritekniikassa ei ole tuntunut mahdottomalta, Yasmine nauraa.

LUE: Anne Välinoron arvio Kaunotar ja Hirviö -ensi-illasta.

Matti Leinon Hirviön eri hahmot ja asut sen sijaan virittävät näyttelijän urheilusuoritukseen. Niitä vaihtoja onkin treenattu eniten ennen ensi-iltaa.

– Matille tässä on kyllä ollut lavan takanakin valtava työ. Siinä olen koettanut olla tukena ja apuna.

Belle (Yasmine Yamajako) saa linnassa lukea Hirviöllekin (Matti Leino). Kuva: Kari Sunnari

Outo tyttö

Yasmine Yamajako on häkellyttävän monipuolinen laulaja, joka on ihastuttanut paitsi musikaaleissa, myös Cheekin rinnalla Syypää sun hymyyn –duetossa, Oseaanien kulttuureihin sijoittuvan Vaiana-animaation nimiroolissa ääninäyttelijänä ja viimeksi keväällä Suomen parasta esiintyjää etsivässä Tähdet, tähdet -ohjelmassa Sininen ja valkoinen -kappaleen omaperäisellä tulkinnalla.

Belle on tarjonnut näyttelijäntyöltään erilaisen roolin hänen aiempiin musikaalirooleihinsa verrattuna.

– Tämä on intensiivinen ja tummanpuhuva teos kaiken kaikkiaan, vaikka onhan tässäkin valtavia visuaalisia ja viihdyttäviä numeroita. Belle huutaa ja itkee paljon ja reagoi kuin paniikkikohtauksessa ja sitä seuraakin suuri laulunumero.

– Lavatyön ergonomian tällaiseen kuljetukseen voin oppia vain toistoilla ja pohtimalla, kuinka paljon missäkin kohtaa käytän energiaa. En voi huutaa ääntäni pois, siis miten teen sen teknisesti fiksusti?

Parissa viikossa ehtii hioa omaa rooliaan vielä paljon.

– Olen itse sellainen hinkkaaja. Haen kohtauksiin rauhaa ja selvät suunnat, ettei niitä tarvitse enää miettiä. Ne jäävät lihasmuistiin. Tänäänkin muuttui joitakin liikeratoja ja ne pitää vain painaa mieleen. Repliikkejäkin mietin joissakin kohtauksissa ja sitä haluan mahdollisimman vähälle.

Toiminnan pitää automatisoitua, että näyttelijä voi alkaa tulkita tarinaa.

Pikkukylän silmätikku, keksijä-isänsä kanssa asuva Belle on muiden mielestä outo. Lukeekin aina eikä haluaisi naimisiin, ainakaan rehentelevän, itseluottamusta pursuavan jykeväleukaisen metsästäjä Gastonin kanssa. Gaston on varma onnistumisestaan eikä ota kuuleviin korviinsa tytön kieltäytymistä.

Bellen identiteettiä horjutetaan vähän joka puolelta.

Yasmine Yamajako oli mukana viime esityskaudella Helsingin kaupunginteatterin Moulin Rouge -esityksessä La Chocolatin roolissa. Tanssikohtauksessa ovat mukana myös Laura Allonen, Raili Raitala ja Samuli Saurén. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Rakkaus muuttaa hirviönkin

Kuka Belle, Kaunotar, oikein on?

– Belle on terve, omanarvontuntoinen ja rakastavassa kodissa kasvatettu tytär, johon on uskottu. Hänen identiteettiään on vahvistettu. Itse ajattelen, että tyhjästä tankista ei voi oikein antaa. Et voi rakastaa, jos sinua ei ole rakastettu. Belleä on rakastettu ja siksi hän osaa rakastaa, Yasmine miettii.

Belle tekee huikean hypyn lähtiessään vaarojen tielle isäänsä etsiessään. Hän päätyy lumottuun linnaan, jota isännöi hirviöksi taiottu, kirouksen valtaan jäänyt prinssi ja esineiksi muutettu palvelusväki.

Lukemaan opetettu Belle on löytänyt maailman kodin ulkopuoleltakin. Kirjat ovat herättäneet hänessä kaipauksen nähdä enemmän ja luoda omannäköinen elämä. Muut eivät kuitenkaan tunnu kaipaavan samoja asioita. Yasminen mielestä Belle on yksinäinen omassa maailmankuvassaan ja kylässään.

– Tässä teoksessa minua on koskettanut rakkauden muutosvoima. En tiedä minkä verran Hirviötä on rakastettu, hänen vanhemmistaan ei esimerkiksi puhuta lainkaan. Palvelusväki, jolle kasvatustehtävä on vierinyt, ei ole uskaltanut asettaa nuorelle prinssille rajoja, mitä jokainen vanhempi tekee.

Belle on ensimmäinen, joka ei päästäkään Hirviötä vähällä vaan haastaa tämän kasvamaan. Bellen ja Hirviön välille syntyy ystävyys. Hirviö oppii rakastamaan epäitsekkäästi ja on lopulta valmis päästämään Bellen luotaan.

– Nämä ovat mielestäni ihan valtavia teemoja, Yasmine huokaa.

Samaistutko Bellen hahmoon?

– Yksinäisyyden kokemus on ehkä yksi niistä puolista, joiden kautta samastun. Yksinäisyys on varmasti hyvinkin universaali kokemus.

– Isäni ja minun tietyn aikakauden isoimpia riitoja oli teini-ikäisenä se, etten malttanut lopettaa lukemasta öisin. Heräsin aamulla kärttyisenä, kun olin yöllä lukenut tuntikaupalla. Tietty eskapismi, kirjoihin, musiikkiin ja taiteisiin pakeneminen mitä Bellekin harjoittaa, on itselle tuttua.

– Mietin myös usein Bellen tavoin, miltä rakkaus näyttää missäkin tilanteessa ja kuinka palvella ihmisiä ympärillään, Yasmine tiivistää.

Lapsi Jassu, Yasmine, opetteli ja lauloi Disney-kappaleita ala-asteikäisenä ja treenasi niitä koulun jälkeen ystävien kanssa toinen toistaan vuorollaan säestäen. Niiden sanoma ja lempeä, melodinen musiikki helli yksinolon hetkinä.

Kaunotar ja Hirviö -musikaali menee TTT:ssä ensi vuoden toukokuuhun asti. Yasmine Yamajako tietää jo ensi vuoden muutkin työt. Kuva: Susanna Lyly

Musiikki kävi järkeen

– Johonkin aina kaipasin. Kuuluvuuden kokemus on jäänyt aika hataraksi. Eihän teini-ikä ja aikuiseksi kasvaminen ole kenellekään helppoa, mutta itse olen aina ollut taipuvainen luovuuden äärelle purkaakseni tunteita, Yasmine miettii.

Rakkaus lauluun syntyi suomalais-beniniläisessä perheessä, jossa musisoitiin paljon ja Yasminen täti, Laura Voutilainen, oli Yasminelle esikuvana musiikin ammattilaisesta.

– Lauluun käytin tuntikaupalla aikaa, ajauduin sinne luontevasti, unohduin ja humpsahdin sinne. En muista aikaa, jolloin en olisi laulanut. Tarve lauluun korostui ala-asteikäisenä. Muistan kun kuuntelin musiikkia koulun vessoissa walkmanilla, istuin pöntön päällä ja kuvittelin menemään kaikenlaista.

Herkälle Yasminelle musiikki kuvaili asioita niin kuin hän itse ne koki. Musiikki kävi järkeen. Asioilla oli hänelle tosi paljon väliä ja voimakkaat orkestraatiot tuntuivat olevan linjassa kokemuksen kanssa.

– Osasin navigoida hyvin musiikin maailmassa. Kun joku oli jo verbalisoinut musiikin kautta tunteitaan, siitäkin tuli vähemmän yksinäinen olo.

New Yorkin Broadwayllä Kaunotar ja Hirviö on ollut yksi pisimpään esitetyistä musikaaleista ja katsojia sille on kertynyt kymmeniä miljoonia. Kuva: Kari Sunnari

Kontrabasson kanssa

Kun Yasmine ala-asteella haki musiikkiopistossa soittamaan selloa, instrumenttia ei löytynytkään lainaksi. Sen sijaan tarjottiin ”aika samanlaista soitinta”, kontrabassoa.

Aluksi opistolla ei ollut myöskään riittävän pientä bassoa Yasminelle. Niinpä hän soitti tuolilta seisten.

– Kyllähän se soitin kävi haasteeksi. En jaksanut kantaa sitä kotiin ja harjoittelin liian vähän. Mutta toisaalta se on antanut minulle pohjan musiikinteoriaan. Soitin bassoa kuutisen vuotta ihan klassiselta pohjalta jousella, en tämmäten, ja olin mukana orkestereissa.

Pop ja jazz -lauluun Yasmine keskittyi lukioikäisenä Espoon pop-jazz-konservatoriossa.

Mikä vaikutus Laura Voutilaisella, tädillä, oli lauluinnostukseen?

– Olihan se iso. Laura näki mun palon ja innostuksen ja otti minut siipiensä suojiin. Sain joskus kesäviikonloppuina olla Lauran keikoilla mukana ja se teki kyllä valtavan vaikutuksen. Itkin ja itkin, kun ne päättyivät.

– Kirjoitin päiväkirjaankin, etten haluaisi mitään muuta kuin olla tuolla. Osasin joka ikisen Lauran biisin ja osaan edelleenkin. Tiesin aivan varmasti, että haluan laulajaksi.

Kun kaksitoistavuotias ilmoittaa vanhemmilleen, ettei välttämättä ole menossa lukioon vaan haluaa laulajaksi, vastaanotto oli vähintäänkin empivä. Laura-täti oli kuitenkin näyttänyt, että se on myös ammatti, jolla voi hankkia elantonsa.

Yasminen lapsuudenperheessä kaikki sukujuhlat kiertyvät lopulta musiikin ympärille. Lauletaan, musisoidaan ja tanssitaan. Isä näyttää esimerkillään tanssin rytmit ja musikaalinen äiti laulaa mielellään.

– En toisaalta tiedä, kuinka innoissaan he ovat tästä ammatinvalintana. Kyllähän siitä jonkin verran on keskusteluja käyty, Yasmine naurahtaa.

VIDEO: Kaunotar ja Hirviö -tähden Yasmine Yamajako ja Matti Leino Tampereen Työväen Teatterin videolla.

* *

Harjanne ihanne jo teini-iässä

17-vuotiaana Yasmine puski koelaulujen kautta Helsingin kaupunginteatterin High School Musicalin Gabriellan päärooliin. Oppia oli jo tullut musikaalin tehtäviin musiikkiteatterikoulu Skenestä ja lauluun pop-jazz-opinnoista.

Samassa tuotannossa oli mukana myös innostuksellaan vakuuttava Samuel Harjanne, jonka työhön Yasmine oli tutustunut neljätoistavuotiaana vähän mutkan kautta.

Yasmine meni katsomaan Gloria-teatteriin Bohemian Rhapsody -musikaalia, jossa hänen kuorokaverinsa oli mukana. Sen oli ohjannut 16-vuotias Samuel Harjanne.

Samuelin kädenjälki Queenin musiikissa lumosi Yasminen niin, että hän kävi katsomassa esityksen monta kertaa ja pisti säästönsä elämykseen.

– Sitä tunnetta on vaikea kuvata. Ajattelin, että minähän päädyn tuonne.

Nuorten musiikkiteatteri järjesti sitten koe-esiintymiset, joihin päästäkseen neljätoistavuotias Yasmine ruuvasi ikäänsä hieman vanhemmaksi. Pienoismusikaali Tick Tick Boomin ohjasi vuonna 2006 Samuel Harjanne.

Mutta mitä ihmettä, häntä ei valittukaan.

– Pettymys oli kova. Kun sitten satuimme vastakkain teatterin käytävällä mennessäni katsomaan esitystä, Samuel pyysi minua hakemaan seuraavaan tuotantoon, koska tuossa ei nyt vain sattunut olemaan minulle sopivaa roolia. Kului kuitenkin muutama vuosi ennen kuin teimme siten yhteistyötä High School Musicalin ensimmäisessä ja toisessa osassa. Pieni Merenneito on ensimmäinen teos, jossa olen ollut Samuelin ohjattavana.

Lukion jälkeen Yasmine hakeutui Kööpenhaminan CVT-instituuttiin (Complete Vocal Training) opiskelemaan laulua ja Lontooseen muusikon opintoihin.

Pieni merenneito avasi Yasmine Yamajakolle korkeudet. Helsingin kaupunginteatterin Disney-musikaalissa hän esiintyi syksyllä 2023 alkaneella esityskaudella. Kuva: Robert Seger

Kuka olen taiteilijana

Rap-artisti Cheek, Jare Tiihonen, teki 2010-luvun alussa kovaa nousua ja valitsi Syypää sun hymyyn -duettoonsa rinnalleen keikoille ja albumille Yasmine Yamajakon. Pian koko Suomi kyseli, kuka on tämä parikymppinen, häkellyttävän upeaääninen neito.

– Vuoden päästä siitä minulle tarjottiin levytyssopimusta. Vuonna 2014 alettiin tehdä albumia Sony Music Finlandin kanssa, mutta jokin ei täsmännyt. Identiteettini oli liian vahvasti kietoutunut laulajuuden, muusikkouden ja esiintyjyyden varaan. Ja sen sijaan, että ilmaisisi selkeästi mielipiteensä, on vähemmistön edustajana alitajuisesti tottunut miellyttämään.

Yhtiössä olevat ihmiset auttoivat kyllä koko ajan ja Yasmine yritti parhaansa täyttääkseen heidän toiveitaan. Samaan aikaan osuivat vaikeudet äänen kanssa ja uupuneisuuden oireet lisääntyivät.

– Oli pakko asettua sen äärelle, mitä tässä oikein tapahtuu, kun en ole kunnossa.

Yasminelle alkoi kirkastua suhde työhön. Hän ei tiennyt, kuka hän oli taiteilijana. Hän ei osannut tehdä sisäsyntyisiä valintoja, vaikka tiesi hyvin mitä häneltä toivottiin ja miltä myyvä hook, koukuttava fraasi, kuulostaa.

Musiikki oli ollut hänelle rakasta ja ainoa rauhallinen paikka. Yhtä äkkiä siitä olikin tullut puristavaa.

– Vuosia sitä kypsyttelin ja lopulta oli pakko tehdä ratkaisu, purkaa levytyssopimus ja selvittää, kuka olen laulajuuden ulkopuolella ja mitkä mun motiivit on tehdä tätä työtä. Otin happea.

”Se missä virtaa ja missä on helppo hengittää, se on totta”, uskoo Yasmine Yamajako. Kuva: Susanna Lyly

Benin selvitti ajatuksia

Siitä seurasikin vuosien tauko myös musikaalirintamalla. Hän ei oikein tiennyt kuuluiko sinnekään ja kieltäytyi joistakin koelaulupyynnöistäkin.

18-vuotiaana hän oli saanut palautetta Teatterikorkeakouluun hakiessaan, että kannattaisi valita, haluaako painottaa musiikkia vai näyttelijyyttä.

– Aloin painottaa muusikkoutta ja hakeuduin musiikkibisnekseen, vaikka tänä päivänä ajattelen, että näyttelijyys ja muusikkous kulkevat käsi kädessä. Laulajan työn musiikkibisneksessä piti olla se mun kulma.

Pieneen merenneitoon järjestettiin koelauluja vuonna 2018, mutta Yasmine ei mennyt niihinkään, vaikka musikaali kiinnosti kovasti. Sen sijaan hän lähti isänsä kotimaahan Beniniin. Taiteilijaresidenssissä kului kaksi kuukautta kappaleita kirjoitellen.

– Tulin sieltä rohkeampana takaisin. Päätin kokeilla sitä mikä kiehtoi, kävi miten kävi. Se oli ihan selkeä taitevaihe mun uralla.

Isä oli jo Yasminen ja tämän sisarusten lapsuudessa vahvistanut heissä beniniläistä identiteettiä ja pitänyt selvänä, että kodissa näkyy myös hänen synnyinmaansa. Lausuttiin afrikkalaisia runoja, syötiin afrikkalaisia ruokia ja matkustettiin Beniniin.

– Olin käynyt ennen omaa matkaani kolme kertaa Beninissä perheeni kanssa. Vanhemmilleni se on ollut iso investointi. Kun olin siellä viimeisen kerran perheeni kanssa 16-vuotiaana, se oli vaikea reissu, koska itsellä oli paljon kysymyksiä afrikkalaisesta identiteetistä ja sisäistettyä rasismia. Vuosia sen jälkeen puhuin, että haluan palata Beniniin, mutten kuitenkaan palannut.

Kunnes vuonna 2021 hän investoi matkaan kaiken ja lähti.

Kahden kuukauden reissulla oli yllättävät seuraukset. Mieli kääntyi niin, ettei mikään ollutkaan enää niin pelottavaa. Miksei hän yrittäisi musikaaliin? Miksei jatkaisi taas albumin tekoa? Yasminesta kuoriutui rohkeampi.

Sooloalbumin työstämiseen hän palasi kirjoitettuaan levytyssopimuksen 2022 Infinite Records -yhtiössä. Hiljaa hyvää tulee.

Moulin Rouge -musikaalin La Chocolat-hahmo on päähenkilö Satinen ystävä ja auttaa tätä vaikeuksissa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Lennän, sillä osaan

Arielin roolista Pienessä merenneidossa tuli Yasminelle totta vuonna 2023.

– Se oli kuin unta. Stage flying, sitähän se oli. Sai illasta toiseen laulaa niin ikonisen kappaleen kuin Part of That World kymmenien metrien korkeudesta.

– Ariel on ollut käännekohta elämässäni. Ymmärsin, että osaan tehdä musikaalityötä ja olen tässä hyvä. En ollut harrastanut akrobatiaa ennen sitä roolia, mutta opettelin vaadittavat temput. Ensimmäistä kertaa kun sinne muutaman metrin korkeuteen vedettiin, olihan se rajua. Kun valjaat ovat isojen valtimoiden kohdalla, verenkierto on lujilla ja hapenottokyky heikkenee. Sain kyllä aikamoisia päänsärkyjä alkuun ja ajattelin jo, että voiko tämän vielä perua, Yasmine naurahtaa.

Mutta onhan se ihmeellistä, mihin ihmiskeho pystyy. Liitämisestä tulikin yksi Yasminen lempinumeroista.

– Pienen merenneidon merkitystä ei varmaan voi sanoin edes kuvailla. Laitoin silloin treenijakson alkaessa Uudessa-Seelannissa asuvalle ystävälleni ääniviestin, jossa kerroin, että minua ei ole koskaan varmaan haastettu näin. Mutta rakastan tulla haastetuksi ja kasvaa. Minuun uskotaan ja se auttaa minua uskomaan. Se oli myös yksi onnellisimpia aikoja elämästäni. Eikä kyse ollut vielä esityskaudesta.

Toistojen tekeminen ja uuteen perehtyminen auttoi ymmärtämään myös omaa taiteilijuutta.

Pieni merenneito -musikaalissa Yasmine Yamajako lauloi ja liiti Arielin roolissa. Vierellä Pärsky (Aleksi Johansson). Kuva: Robert Seger

Menkenin melodiasampo

Mutta mikä mies on yhdysvaltalainen, 76-vuotias Alan Menken? Menkenin ja Howard Ashmannin (1950–1991) yhteistyö on tuottanut ehkä kauneimmat Disney-musikaalit, Pienen merenneidon sekä Kaunottaren ja Hirviön. Paljon esitettyjä Menkenin lauluja löytyy myös piirroselokuvista Aladdin, Pocahontas, Notre Damen kellonsoittaja ja Hercules.

Pienestä merenneidosta, Kaunottaresta ja Hirviöstä sekä Aladdin-elokuvien musiikista on tullut eniten Oscareita, joita Menkenin taskussa on kaikkiaan kahdeksan.

Kaunotar ja Hirviö -musikaali (1994) perustuu vuoden 1991 animaatioelokuvaan ja sen musiikkiin. Linda Woolvertonin käsikirjoitus puolestaan perustuu Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin kansansadusta vuonna 1756 muokkaamaan tarinaan Kaunotar ja hirviö. Ensimmäisen julkaistun version sadusta laati ranskalainen Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuve jo vuonna 1740.

Naiskirjailijat kiinnostuivat siis sadusta, joka sopi nuorille aikuistumisen kynnyksellä oleville naisille. Alkuperäisversiossa isä on aatelismies, ei keksijä, ja hirviö lempeä, vaikka hölmö. Bellellä on myös sisaria, jotka ovat kateellisia Bellen mahdollisuudesta asua hirviön luona.

Disneyn versiossa Belle lähtee etsimään hirviön linnaan vangittua isäänsä ja päätyy Hirviön panttivangiksi saadakseen sairaan isänsä vapauteen.

Lumotussa linnassa esineiksi muutettu hoviväki ystävystyy Kaunottaren kanssa. Hoviväessä ja Hirviössä kytee toivo, että Kaunotar jäisi linnaan ja rakkaus purkaisi pahan taian.

Viimeksi Disneyn Kaunotar ja Hirviö -musikaali on nähty Suomessa Helsingin kaupunginteatterissa 2007. Se oli samalla Suomen ensimmäinen Disney-musikaali. Disney-musikaalien toteutusta ja tulkintaa säätelee tuotantoon liittyvä lisenssi. Musikaalin pitää näyttää ja kuulostaa tietynlaiselta ehdoissa sanellulta toteutukselta.

Kaunotar ja Hirviö -musikaalin suosituimpia kappaleita ovat Belle, Gaston, Be our Guest (Vieraamme), If I Can’t Love Her (En ole rakkauden arvoinen), nimimelodia Beauty and the Beast (Ajaton taru), The Mob Song (Peto tappakaa!) ja finaali Hirviön muodonmuutoksesta, joka muuttuu loppulauluksi.

Menken, Ashman ja sanoittaja Tim Rice ovat saaneet niihin mainiota henkilökuvausta, kyläläisten ennakkoluulot ja astioiksi muutetun hoviväen hauskanpidon. Rakkauden iätön teema kaikuu nimimelodiassa vastustamattomasti.

”Vanha taru tuo/täynnä elämää/

taaskin ystävät/tunteen löytävät/

sulaa kylmä jää

 

Tunne tämä on/uusi heille niin/

kun sen saavuttaa/onni kohoaa/

nousee taivaisiin”

 

(Laulujen käännös Hanna Kaila)

Hirviöksi lumotun prinssin voi pelastaa vain Bellen rakkaus ja sen kautta myös hovi voi muuttua esineistä ihmisiksi. Kuva: Kari Sunnari

* *

Pyydän Yasminea nimeäämään Disney-musikaalin kappaleita, jotka merkitsevät hänelle eniten ja joita hän on itse laulanut.

– Troyn ja Gabriellan duetto Start of Something New musikaalista High School Musical ja varsinkin sen teksti: ”Toistan vanhaa kaavaa aina uudestaan/ ei mikään ole uutta/ jos ei riskeeraa/ jos ei usko koskaan näkymättömään/ jos sydän auki ei oo/ ei näkyvääkään ehkä nää”. Treenasin sitä paljon ja sisäistin sen. Se oli itselleni vuonna 2008 merkittävä kappale.

– Toisena tietysti Part of That World musikaalista Pieni merenneito. Sävellyksenä se on aivan vertaansa vailla.

Kaunotar ja Hirviö -musikaalissa hänelle ehkä vaikuttavin omien rakkaiden kappaleiden lisäksi on prologin teema, jolla musikaali alkaa. Ennen väliaikaa viuluteema kuullaan myös aiheena Hirviön kappaleessa If I Can’t Love Her.

– Se oli jo lapsuudessa tosi tärkeä. Nyt en ole edes animaatiota katsonut pitkään aikaan, mutta niin se vain on piirtynyt ajatuksiin.

Animaatiossa teema on ensikosketus elokuvaan ja Hirviön linnaa kuvataan ruusujen välistä.

#kordelininsäätiö #kordelininsäätiöntuella

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua