True crime -podcastaajat vaarassa – Only Murders in the Building niittää menestystä Disney Plussalla

Kuva: Disney Plus

Steve Martinin ja Martin Shortin tähdittämän rikoskomedian Only Murders in the Buildingin suosio vain kasvaa vuosi vuodelta. Näyttelijäkaarti paisuu, kun uusia Hollywood-tähtiä tunkee sisään sarjaan. Nyt Steve Martin on saanut ujutettua mukaan vanhan kollegansa Eugene Levyn elokuvasta Villi tusina 2 (Cheaper by the Dozen 2, 2005) sekä ohjaaja Ron Howardin.

Martin ja Short on nähty yhdessä useissa tv-esiintymisissä ja elokuvissa, kuten John Landisin ohjaamassa komediassa Kolme kaverusta (Three Amigos!, 1986) ja Charles Shyerin Morsiamen isä -elokuvassa (Father of the Bride, 1991) sekä sen jatko-osassa (1995).

Only Murders in the Buildingin neljännellä kaudella on mukana Täydelliset naiset -tv-sarjasta (Desperate Housewives, 2004–2012) tuttu Eva Longoria. Meryl Streep jatkaa sarjassa, samoin kuin Marvelin Muurahaismiehenä tunnettu Paul Rudd, siitäkin huolimatta, että yksi hänen esittämistään hahmoista sai surmansa jo sarjan edelliskaudella. Samankaltaisen paluun tekee myös Jane Lynch, joka esittää stuntnaista nimeltä Sarah ”Sazz” Pataki.

* *

Sarjassa seikkailevat lempeällä tavalla omahyväiset ja itsekeskeiset Charles-Haden Savage (Steve Martin) ja teatteriohjaaja Oliver Putnam (Martin Short), sekä heitä nuorempi ja nihilistisempi Mabel Mora (Selena Gomez).

Sarjan ideana on, että jokaisella kaudella tapahtuu murha (joskus useampikin). Tapausta selvitellään kaiken muun ohessa, ja kauden loppuun mennessä murhaaja saadaan rautoihin. Kunnes löytyy uusi ruumis.

Neloskausi vie kolmikon salamurhaajan tähtäimeen ja Hollywoodiin, kun Only Murders in the Building -podcastista halutaan tehdä elokuva. Onneksi visiitti jää lyhyeksi, ja pian palataan takaisin tuttuun ja arvoitukselliseen Arconia-rakennukseen New Yorkin Upper West Sideen.

Samalla kun osa hahmoista painuu kokonaan unohduksiin, kuten Only Murders in the Building -podcastin fanit (joita ei neloskaudella nähdä enää lainkaan), tilalle saadaan varsin epäilyttävä lauma Oh Hell -korttipelin ystäviä.

* *

Kaahotusta ja puhetta piisaa oikean screwball-komedian hengessä niin, ettei kääntäjäkään pysy tekstin määrän, kaksimielisyyksien ja kielikuvien perässä. Juoni rönsyilee kunkin hahmon henkilökohtaisiin asioihin ja murhajuoni karahtaa sivuraiteille, joten varsinaista rikosta ratkotaan oikeastaan vain kahdessa ensimmäisessä ja kahdessa viimeisessä jaksossa, jos niissäkään.

Rikossarjoissa koukuttavinta on miettiä, onko keksinyt syyllisen ennen aikojaan, vai onko mennyt tekijöiden asettamaan lankaan. Ensimmäisen kauden jälkeen on ollut mahdotonta keksiä kuka on syyllinen, sellainen sekasotku koko sarja on.

Lue kommentit sarjan toisesta kaudesta täältä.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua