The Last of Usin toista kautta ei välttämättä haluaisi katsoa – ja todennäköisesti katsoo silti

Kuva: HBO

HBO:n sarja The Last of Us, videopeliin perustuva selviytymisdraama, tartutti villityksensä miljooniin vuonna 2023. Nyt sarja saa toisen kautensa. Sen ensimmäinen jakso ei onnistu monessakaan asiassa, mutta saa ainakin odottamaan seuraavaa.

Edellisellä kaudella traaginen jöröjukka Joel (Pedro Pascal) kuskasi äkäistä teini-ikäistä Ellietä (Bella Ramsey) läpi runnellun maailman, jossa aivoihin iskevä Cordyceps-sieni oli muuttanut suuren osan ihmiskunnasta hirvittäviksi zombimaisiksi olioiksi. Tartunnalta säästyneistäkin tilaisuus oli tehnyt varkaita, lapsiin sekaantuvia kulttijohtajia ja fasisteja. Ellie on sieni-infektiolle immuuni, ja tarkoitus oli löytää militanttia hallitusta vastustava ryhmä Fireflies, joka oli onnistunut raapimaan kasaan ryhmän lääkäreitä ja aikoi kehittää hänen avullaan maailman pelastavan rokotteen.

Koska Ellie on orpo ja Joel menetti maailmanlopun alkukahinoissa tyttärensä, he adoptoivat toinen toisensa ennalta-arvattavasti mutta uskottavasti, jopa hauskasti. Siinä vaiheessa kun Ellie makasi taju kankaalla leikkaussalissa, Joelille kuitenkin selvisi, ettei tämä jäisi rokotteen kehittämisestä henkiin. Joel niittasi koko kapinallisjoukon ja valehteli Ellielle, että operaatio oli epäonnistunut ja sairaala ryöstetty.

Olipa tosi kypsää. Kliimaksi kuitenkin pohjustettiin niin hyvin, että Joelia oli lähes mahdotonta tuomita. The Last of Us sai edellisellä kaudellaan kaiken irti sekä näyttelijöistään, pelistä periytyneistä adrenaliinikohtauksista että postapokalyptisesta maailmasta. Hölmö toivo ja musertava toivottomuus vuorottelivat samalla tavoin kuin maisemat vaihtelivat kauniin luonnon ja rumien raunioiden välillä. Zombit jäivät sivuosaan ihmisten rinnalla.

* *

Terapiapuhetta maailman loppuun

Edellinen kausi ei siis loppunut onnellisesti, mutta jonkinlaiseen suvantoon kuitenkin. Toisen kauden alussa Ellie ja Joel ovat palanneet Joelin veljen ja tämän puolison luokse Jacksoniin, missä joukko vähemmän kilahtaneita selviytyjiä pyörittää suurta kommuunia jykevien muurien sisässä. Yllättäen elämä vaikuttaa niin idylliseltä kuin se olosuhteisiin nähden voi olla: muurin sisällä ihmisillä on aikaa juhlia, päihtyä ja käydä terapiassa. Nuorison deittailupulmat ja Ellien kasvukivut ovat ongelmien joukossa niin tärkeitä, että niiden pohtimiseen käytetään iso osa ensimmäistä jaksoa.

Ihmissuhteiden ääneen puiminen saa niin paljon tilaa, että se hämmentää. Edellisellä kaudella paljon hahmojen mielenliikkeistä ja kehityksestä jätettiin subtekstin varaan, katsojan itse ymmärrettäviksi, mikä teki sarjasta paljon koukuttavamman ja uskottavamman. Viime vuosikymmenet selviytymisvaihteella painaneet ihmiset kun välttämättä eivät olisi tunnetaidoiltaan aivan huippuluokkaa. Nyt tuntuu melkein siltä, kuin genre olisi yhtäkkiä vaihtunut, ja sitä tuskin kukaan tilasi.

Ruutuun ilmestyy jopa kommuunin yhteinen terapeutti Gail (Catherine O’Hara), joka ei esiinny pelissä ja on ilmeisesti kirjoitettu kokonaan siksi, että Joelin tunne-elämää voitaisiin käsitellä dialogin kautta. Yrityksestä huolimatta terapiapuhe jää kiusallisen irralliseksi ja sisältää juonen kannalta lähinnä asioita, jotka tiedetään jo muutenkin.

* *

Toivoa toivottomuudesta

Alun idylli on kuitenkin maalattu sotkettavaksi, ja jaksossa saadaan paljonkin vihjeitä siitä, että rytinää on luvassa. Valheilta ei voi piilotella loputtomasti, eikä muitakaan hirviöitä voi noin vain sulkea muurien taa.

Toisaalta on hyvä, että The Last of Us palaa luultavasti pian siksi säälimättömäksi monitasoiseksi seikkailuksi, joka se oli ensimmäiselläkin kaudellaan. Toivon, vastuun ja jo kertaalleen loppuneen maailman pelastamisen lisäksi se käsitteli liikaa lällyilemättä valittua perhettä, luottamusta ja johonkin kuulumista. Siihen verrattuna ensimmäinen jakso on tempoltaan laiskaa, pinnallista horinaa, joka ei enimmäkseen onnistu edes tunnelman luomisessa.

Toisaalta taas jahka kapula osuu rattaisiin, luvassa lienee niin hirveitä asioita, ettei niitä haluaisi kokea. Jos sarjan juoni seuraa pelin tapahtumia edes etäisesti, ja miksipä ei seuraisi, katsojia tullaan kyllä järkyttämään. Eikä The Last of Us tarvitse siihen verta ja suolenpätkiä, vaikka räiskii kyllä niitäkin pitkin seiniä.

Siihen tehosekoittimeen tekee kuitenkin mieli mennä.

Eli Harju

The Last of Us Max-palvelussa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua