Kuva: Tampereen Teatteri
TEATTERI | Laulavien sadepisaroiden pääosissa nähtävien Tuukka Raitalan, Emmi Niemisen, ja Miikka Wallinin ajatuksissa siintää energinen, iloinen ja märkä musikaali.
Ritva Alpola, teksti
Tampereen Teatterin päänäyttämölle on tulossa vauhdikasta menoa. Laulavat sadepisarat -musikaali kiidättää katsojat sadan vuoden takaiselle iloiselle 20-luvulle. Teoksen pohjana on huippusuosittu amerikkalainen musikaalielokuva Singin’ in the Rain vuodelta 1952.
Ken on nähnyt Gene Kellyn tanssivan, ei sitä unohda!
Paitsi taidokasta laulua ja tanssia, luvassa on myös sadetta lavan täydeltä. Musikaalin ohjaa Hilkka-Liisa Iivanainen, koreografi on Chris Whittaker, lavastussuunnittelu on Teppo Järvisen ja pukusuunnittelu Sanna Levon.
Kapellimestari Henri Lyysaari johtaa 11-henkistä liveorkesteria. Betty Comdenin ja Adolph Greenin käsikirjoituksen sekä laulujen sanojen uudesta suomennoksesta vastaa Hanna Kaila. Sävelet ovat ne entiset ja ihanat, Nacio Herb Brownin ja Arthur Freedin luomat.
Ääni muuttaa elokuvan
Musikaalissa on mukana parikymmentä monitaitoista näyttelijää. Pääosavastuuta kantamassa ovat Emmi Nieminen eloisana ja lahjakkaana 1920-luvun modernina naisena Kathyna ja Tuukka Raitala mykkäfilmisankari Donina, jonka ura vaarantuu elokuvamaailman uusien innovaatioiden vuoksi. Samassa pulassa on myös Donin valoisaluonteinen ystävä Cosmo, jota esittää Miikka Wallin.
Aivan erityisesti äänielokuviin siirtymisen uhka leijuu filmitähti Lina Lamontin yllä. Syy tähän paljastui musikaalin julkistustilaisuudessa Pia Piltzin taidokkaasti ilmentämänä: ihaillulla diivalla on kireä ja kimeä, korvia viiltävä ääni.
Esityksessä on monenlaisia näyttämöteknisiä haasteita, joista märällä lavalla pikkukengissä tanssiminen ei liene vähäisin. Luulisi myös, että Tuukka Raitalaa jännittäisi Hollywood-taituri Gene Kellyn tanssikenkiin astuminen, mutta Tuukka toteaa, ettei hän vertailusta häiriinny. Hän ihailee Kellyn lahjakkuutta, mutta pyrkii tekemään Donista omanlaisensa. Hän voikin paneutua pelkästään roolinsa tarjoamiin ulottuvuuksiin, toisin kuin Gene Kelly, joka vastasi 1950-luvun elokuvan tuotannossa miltei kaikesta, Tuukka valaisee. Don-hahmo kyllä vaipuu välillä synkkyyteen uudessa uraa uhkaavassa tilanteessa, jolloin ystävä, huumoriveikko Cosmo pyrkii piristämään häntä.

Trio Raitala, Nieminen & Wallin musikaalin julkistustilaisuudessa. Kuva: Ritva Alpola
Miikka Wallin ja Tuukka Raitala ovat kaveruksia oikeassakin elämässä, mutta Emmi Nieminen, tamperelainen Nätyn kasvatti, on kummallekin uusi tuttavuus. Koko kolmikko nousee ensimmäistä kertaa Tampereen Teatterin lavalle.
Emmi vierailee parhaillaan Jyväskylän kaupunginteatterissa ja Miikka Lahdessa. Miikka ja Tuukka ovat myös ”teeveestä tuttuja”. Miikka on näytellyt muun muuassa MTV3:n sarjoissa Salatut elämät ja Rantabaari. Musiikkiteatteriammattilainen Tuukka puolestaan on nähty Veikkaus Oy:n lottoarvontojen juontajana jo yli 700 kertaa.
Laulavien sadepisaroiden suuri esiintyjäjoukko on oppinut tuntemaan toisensa ”steppikoulussa” eli jo tammikuussa alkaneilla tanssitunneilla. Haastattelemani kolmikko sanookin, että luottamuksen syntyminen kollegoiden kesken on tärkeää yhteisen päämäärän onnistumiselle. Musikaalissahan Kathy ja Lina joutuvat väkisinkin vastakkain. Emmin tulkinnan mukaan Kathy ei näe asetelmassa kilpailua, mutta Lina kokee väistymispakkoa.
Todellisessa teatteriympäristössä olisi osattava olla avoin. Tässä työryhmässä on joitakin Emmille ennestään tuttuja, ja Tuukan ja Miikan mielestä on vain virkistävää tutustua uusiin kollegoihin. Eli ei syytä huoleen.
Laulua, tanssia, orastavaa rakkautta
Laulavat sadepisarat -musikaali on maailmankuulu. Se on tulvillaan laulua, taidokkaita tanssinumeroita ja orastavaa rakkautta. Triangelidraamaa ei kuitenkaan synny. Don ja Cosmo eivät kilpaile Kathyn suosiosta. Sen sijaan Lina tuntee vetoa Doniin, jonka sydän sykkiikin Kathylle.
Miten loihditaan sävyjä, ja ehkä syvyyttäkin, tällaiseen kepeään musikaaliin?
Haasteet on kirjoitettu näytelmään, huomauttaa Tuukka, kyseessä on äänielokuvan murros. Donin ja Cosmon on keksittävä keino sisäistää uusi elokuvamuoto. Kathy edustaa tulevaisuutta; hän on on teatterinäyttelijä, eikä ole ollut lainkaan mykkäelokuvien ystävä. Nyt hän osaa neuvoa muita ääninäyttelemiseen liittyvissä asioissa ja voi pyrkiä itsekin elokuvamaailmaan.
Tilanne vaatii 1920-luvun mykkäelokuvadiivalta Lina Lamontilta (Pia Piltz) havahtumista. Puhe-elokuviin sopimaton ääni tietää uran päättymistä.
Koko elokuva-ala on muutenkin muuttumassa, kun mustavalkoelokuvat alkavat vähitellen väistyä toisen keksinnön, värielokuvan myötä.
Emmi Nieminen mainitsee, että näitä erilaisia kerroksia musikaaliin synnyttäviä innovaatioita voi hyvin verrata nykyaikaan, kuten vaikkapa tekoälyn aiheuttamaan hämmennykseen.

Miikka Wallin, Emmi Nieminen ja Tuukka Raitala. Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Miten Tuukka Raitala, Miikka Wallin ja Emmi Nieminen sitten valmistautuvat rooleihinsa 1920-luvun glamouriin kietoutuvassa musikaalissa?
Tuukan mielestä näyttelijäntyössä kiehtovinta on juuri roolihahmon kautta tuleva ja sen vaatima mahdollisimman suuri kontrasti hänen todelliseen minäänsä ja elämäänsä.
Miikka ei edes tahdo tietää liikaa Hollywood-elokuvaversion roolihahmostaan, jottei sieltä ujuisi johdattelevia vaikutteita. Hän haluaa säilyttää näytelmätekstistä muodostuneen näkemyksensä ja luoda roolinsa sen pohjalta vailla erityisiä esikuvia.
Emmi puolestaan upottautuu innolla sadan vuoden takaiseen iloisen 1920-luvun maailmaan sekä Tanssivien sadepisaroiden tunnelmaan avoimena inspiraatioille ja ideoille.
Entä miten he aikovat pysyä musikaalivireessä ensi vuoden syksyyn asti?
Nyt tanssiaskeleitten oppiminen on ollut tärkeintä, kolmikko toteaa . Askeleet alkavat olla jo melko hyvin hallussa, kiitos steppikoulussa ahkeroinnin. Keväällä sitten tiedetään, miten milläkin osa-alueella on edistytty.
Kesällä sulatellaan opittua, ja syksyllä jatketaan toden teolla kohti ensi-iltaa. Juuri tällä hetkellä heidän ajatuksissaan siintää energinen, iloinen ja märkä musikaali, ei siis missään tapauksessa kuiva, nauravat tulevat musikaalitähdet.
Laulavat sadepisarat ensi-illassa Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 9.9.2026. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.
Waltteri Torikan baritoni soi kaikki tunteet rintamien välissä – arviossa Ihminen parhaan kykynsä mukaan
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.




