Seinäjoen kaupunginteatteri striimaa Peppi Pitkätossun – ”Laatu on tärkeä, huono striimi vahingoittaa alkuperäisteosta”

Herra Tossavainen ja Peppi (Henna Sormunen).

Marita Nyrhinen, teksti
Kuvat Jukka Kontkanen / Seinäjoen kaupunginteatteri

Kukapa meistä ei olisi Peppi Pitkätossu -fani! Tuo hauska ja kekseliäs maailman vahvin tyttö herättää myönteisiä tuntemuksia seikkaillessaan ystäviensä Tommin ja Annikan kanssa idyllisessä pikkukaupungissa.

Huvikummun ympäristö on nyt luotu Seinäjoen kaupunginteatterin isolle lavalle, jossa Astrid Lindgrenin luoman pikkuanarkistisen Peppi Pitkätossun tarinaa esitetään. Pepin luo pääsee nyt kuka tahansa omalta kotisohvalta, sillä esitys striimataan toukokuun aikana neljä kertaa.

Esittävän taiteen tapahtumien live-striimit ovat saaneet pontta runsaan vuoden aikana, kun koronavirus alkoi jyllätä ja sulki teatterikatsomot ja konserttisalit. Myös Seinäjoen kaupunginteatteri pani töpinäksi, kun se sai oikeudet striimata koko perheelle ja erityisesti lapsille suunnatun musiikki- ja tanssipitoisen Peppi Pitkätossun.

Eeva Markkinen on Annika ja Jussi Jätinvuori on Tommi.

Iso tuotanto

Peppi Pitkätossu on ollut Seinäjoen kaupunginteatterille iso ponnistus, johon on panostettu kuin mihin tahansa suurtuotantoon.

Näytelmän ensi-ilta oli helmikuussa, mutta koronarajoitusten takia isoon Alvar-saliin ei ole voitu ottaa kaikkia lipun ostaneita, vaan katsojat on arvottu. Tätä kirjoittaessani esityksiin otetaan vain 20 katsojaa. Jos tilanne paranee, katsojamääriä voidaan taas lisätä.

Näytäntökauden pelastukseksi tuli striimaus – teatterin historian ensimmäinen. Nyt halukkaat voivat katsoa esityksen, vaikka aito teatterikokemus olisi toki vertaansa vailla.

On selvää, että teatteriesityksen kameratallentaminen asettaa väistämättä haasteita, sillä teatteri- ja elokuvanäytteleminen ovat kaukana toisistaan. Teatteri-ilmaisu vaatii suuria liikkeitä sekä liioiteltuja ilmeitä ja eleitä. Kun kamerat tallentavat kuvia läheltä, näyttelijöiden elekieli on pienimuotoista ja puhe korostamattomampaa. Kun Peppiä tallennettiin, piti sovittaa nämä kaksi toisistaan poikkeavaa ilmaisumuotoa yhteen.

Anu Hälvä ohjasi näyttämöversion, ja kamerojen taakse ohjaajan jakkaralle saatiin syksyllä taiteellisena johtajana aloittanut Pauliina Salonius, jolla on kokemusta myös audiovisuaalisista tuotannoista.

Salonius on erittäin tyytyväinen Pepin striimausoikeuksien saamisesta, sillä ei ole itsestään selvää, että striimiteatteri koettaisiin oikeaksi kanavaksi näyttämölle kirjoitetun teoksen välittämiseksi.

– Toistaiseksi tekijänoikeudet ovat olleet monen teoksen kohdalla kiven alla. Isompien tuotantojen kohdalla syynä voivat olla esimerkiksi teoksen suunnitteilla olevat suuremmat av-tuotannot, kuten elokuvat, Salonius kertoo.

Kun oikeudet on saatu, alkaa vaativa erilaisten esitysten yhteensovittaminen. Salonius pohtii tehtävän haasteellisuutta käytännönläheisesti.

– Yhteinen tahtotila on saada alun perin näyttämölle suunniteltu ja toteutettu teos palvelemaan katsojia myös ruudun välityksellä. Käytännössä se tarkoittaa näyttämöteoksen uudelleen suunnittelemista ja toteuttamista striimiversioksi. Muutosten määrä on täysin teoskohtainen ja näytelmän tyylilaji on siinä määrittävässä asemassa.

Salonius sanoo, että ensin on tärkeää määritellä tarkasti, mitä striimiltä odotetaan. Striimaus oli teatterille iso haaste, joka haluttiin ottaa vakavasti. Osaava henkilökunta yhdisti osaamisen ja loi olohuoneystävällisen esityksen erityisesti lapsia silmällä pitäen.

Peppi ratsastaa hevosellaan, josta käyttää kirjan alkuperäisversiossa hellittelynimeä Lilla Gubben (Pikku-Ukko).

Peppi suunniteltiin alusta alkaen monikameratallenteeksi. Suurin ja lopullinen työ toteutettiin leikkauspöydällä. Salonius myöntää, että teoksen näyttämökieltä oli haastavaa vangita, koska yleisö seuraa näyttämöteosta katsomosta käsin eri tavalla kuin ruudulta.

– Siksi leikkauspöydällä pitäisi yrittää hengittää teoksen rytmiin ja saada teos toimimaan striimiesityksenä. Leikatessa on tehtävä valinta siitä, mitä katsoja katsoo, Salonius sanoo.

Vaikka Pepin lopullinen muoto on tehty leikkauspöydän äärellä ja koostettu pääosin parista tallennetusta versiosta, vaikutelma on kuin elävä teatteriesitys.

Jälki on mukavaa katsottavaa. Visuaalinen ilme lavasteineen, puvustuksineen ja maskeerauksineen sekä äänentoisto ja muut tehokeinot tulevat hyvin esiin tallenteessa. Lavasteiden vaihdot käyvät sukkelasti ja lähes huomaamattomasti. Ruudulta nähtynä teatraaliset maneerit ovat ilmeiset. Vaikutelma ole suinkaan elokuvallinen, eikä sen sitä tarvitse ollakaan. Tulos on pikemminkin kuin tv:n lastenohjelmaa, mikä vaikuttanee siihen, että lapset ottavat esityksen helposti omakseen. Lastenohjelmien animaatioelokuvien dubbaukset ja nukkehahmojen puhetyylit ovat valmiiksi niin tuttuja, että lasten on helppo seurata myös Pepin seikkailuja. Pepin kokemat tapahtumat ovat myös kirjoista ja tv-elokuvista tuttuja ja turvallisia.

Musiikki

Peppi Pitkätossussa lauletaan paljon. Näytelmän musiikin on säveltänyt Georg Riedel, mutta se kuuluisin laulu on jazzpianistina tunnetun Jan Johanssonin luoma Här kommer Pippi Långstrump, johon Kari Tuomisaari teki suomalaiset sanat. Laulusta tuli legenda vuonna 1969 alkaneen ruotsalaisen tv-sarjan tunnuskappaleena, jonka Johansson sävelsi lähes viimeisenä työnään.

37-vuotiaana menehtynyt Johansson kirjoitti Astrid Lindgrenin tekstiin tilaustyönä sävelmän, jota suomalaiset pikkulapset osaavat laulaa myös ruotsiksi – osaamatta ruotsia.

Johanssonin jazzsoittokumppani, basisti Georg Riedel sai sittemmin kunnon pestin Astrid Lindgrenin kirjoihin perustuvien tv-sarjojen ja elokuvien (myös Vaahteramäen Eemeli ja Melukylän lapset) musiikin säveltäjänä.

Seinäjoen esityksessä musiikin hoitaa kvartetti kapellimestarinaan pianisti Timo Ristilä, rummuissa Teemu Vuorela, bassossa Petri Välimäki ja puhaltimissa Markus Kaikkonen. Vaikka kyseessä on näinkin pieni orkesteri, hetkittäin tuntuu, että taustalla soittaisi isompikin soittokunta.

Esityksessä on paljon lauluja, eivätkä ne ole ihan helppoja laulajilleen. Ne vaativatkin esittäjiltään laajan äänialan hallintaa. Ruutukatselussa hieman epävireiset laulunumerot pysäyttivät tarkkakorvaisen kuuntelijan.

Jyri Nummisen koreografia ja Juho Lindströmin lavastussuunnittelu luovat Peppi-maailmaa

Striimauksia tulevaisuudessakin

On hienoa, että lapsille tarjotaan elävää teatteria, vaikkakin striiminä. Tästä on hyvä lähteä myöhemmin myös oikeaan teatteriin. Innostusta lisäävät ennen näytöksen alkua ja väliajalla tarjotut esittelyt, joissa katsojat viedään muun muassa Alvar Aallon suunnitteleman teatterin tiloihin.

Samalla kerrotaan nopsasti ja humoristisesti muutamia perusasioita suunnittelijasta ja rakennuksen hauskoista yksityiskohdista. Kulissien taakse sukellettaessa paljastetaan muun muassa, miten roolityöhönsä valmistautuvia näyttelijöitä meikataan ja miltä tuntuu, kun viikset liimataan nenän alle.

Peppi Pitkätossu on iloinen esitys. Peppi vaatii lapsenmielisyyttä, iloisuutta, hyvyyttä, ystävällisyyttä ja kiltteyttä. Hän on lapsi, joka kokee kaiken leikkinä, sillä hän tietää, miten oikeasti leikitään.

Nyt myös teatterintekijät tietävät, miten leikitään, ainakin, kun tehdään striimiesitystä. Taiteellinen johtaja Pauliina Salonius on vakuuttunut, että striimiteatterista on tulossa oma taidemuotonsa.

– Se yhdistää esittävän taiteen ja audiovisuaalisen kerronnan ammattilaiset. Korkea laatu on kaikille tärkeä. Huonosti tehty striimi voi vahingoittaa alkuperäisen teoksen asemaa. Kantaesitysten kohdalla on myös pohdittu, vähentääkö striimattu esitys teattereiden kiinnostusta kyseisestä teoksesta tulevaisuudessa.

Erityisen hyvää on se, että striimaukset tuovat esittävän taiteen eri muodot katsojille, olivatpa he missä päin maailmaa tahansa. Niinpä voisi kuvitella, että Seinäjoen Peppikin päätyy kotikatsomoihin ympäri Suomea ja jopa ulkosuomalaisille, kunhan vain saadaan sana kiirimään.

Heikki Vainionpää on Kapteeni Pitkätossu.

Kuten me kaikki, Salonius odottaa, että kulttuurikehdot avautuisivat.

– Yhteinen tunne viimeisen vuoden aikana esiintyjien ja katsojien välillä on ollut kiitollisuus, ja ilmassa on tietynlainen ainutlaatuisuuden tunne, koska teatterikäynnistä on tullut harvinaisuus. Normaalisti iloinen puheensorina täyttää jo sisään tullessa teatterin yleisöaulan. Nyt tila kumisee tyhjyyttään, eikä ravintolapalvelua ole. Kokemus ei vastaa sitä kuvaa, mikä meillä on perinteisesti teatterikäynnistä.

– Väistämättä yhteisöllisyyden kokemus katsomossa ja vuorovaikutus esiintyjien kanssa jää vajaaksi, kun suuressa salissa on 20 katsojaa.

Saloniuksella on kunnianhimoiset tavoitteet Seinäjoen kaupunginteatterin ohjelmistoa laadittaessa.

– Pyrin löytämään ohjelmistoon kiinnostavia tuotantoja, jotka puhuttelevat myös valtakunnallisesti. Esimerkiksi Törnävän kesäteatterissa meidän missiomme on olla yksi suurimmista kesäteattereista Suomessa.

– Repertuaariteatterin ohjelmiston tulee olla monipuolinen ja tavoittaa teatterin pariin mahdollisimman laajalti katsojia eri ikäryhmistä. On myös tärkeää tavoitella uusia yleisöjä ja täydentää omaa repertuaaria kiinnostavilla vierailuesityksillä.

Seinäjoella on aina luotettu myös paikallisuutta kuvaaviin esityksiin. Siihen toiveeseen Salonius vastaa:

–Pyrin löytämään paikallisia tarinoita ja aiheita näyttämölle kerran vuodessa. Uskon myös yllätyksellisyyteen, yleisö tulee yllättää tavalla tai toisella.

Seinäjoella tehdään oppimateriaalia tuleviin esityksiin. Myös Peppi-näytelmään on laadittu lapsia innostava tehtäväpaketti. Ei kun katsomaan ja tehtäviä ratkomaan!

Peppi Pitkätossua esitetään Seinäjoen kaupunginteatterissa vielä toukokuussa. Striimattuja esityksiä on neljä: ke 5.5.2021 klo 10, la 8.5. klo 16, ke 12.5. klo 9 ja to 27.5. klo 10. Ryhmäesityksiä kannattaa kysellä suoraan teatterilta (puh. 010 416 2600).

Peppi Pitkätossussa on tunteita laidasta laitaan.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua