Anna Ackerman ja Minna Hokkanen. Kuva: Merja Repo
LUKUTEATTERI | Tampereen Laterna-ravintolassa järjestetään torstaina 20.10. lukuteatteriesitys, joka pohjautuu Kristiina Wallinin ja Hannimari Heinon kirjaan Puutarhakirjeitä.
”Esitys seuraa vuoden kiertoa puutarhassa ja elämänkiertoa ihmisessä.”
Päivi Vasara
Ohjaaja Merja Repo luki keväällä 2021 korona-ahdistuksessa lohdutuksekseen Kristiina Wallinin ja Hannimari Heinon kirjeenvaihtokirjaa Puutarhakirjeitä.
Kirja tuli hänellä uniin. Hän näki ensimmäisenä yönä harmaatukkaisen naisen selin. Tämä oli selvästi näyttelijä Minna Hokkanen, jonka kanssa Merja Repo on tehnyt useita esityksiä. Yhden yön kummittelut vielä voi ohittaa, mutta seuraavana mukana oli nuorempi nainen. Heillä oli villit hatut, sellaiset sadonkorjuupäähineet.
– Aamuyön välitilassa tuli siihen tulokseen, että minun on tehtävä teatteria. Asia, josta olin pitänyt taukoa. Tuumin, että hyvä on, tehdään teatteria, jos saadaan apuraha, mutta harrastukseksi ei ryhdytä toimeen, Merja Repo kertoo.
Wihurin säätiöltä tuli tuki. Asia oli ratkaistu.
Pilkottu kahteen osaan
Esitys on kahden tunnin mittainen. Tampereen Laternan esitykseen (20.10.) on otettu osat syksy ja talvi, koska esitys on ravintolatilassa ja nämä kaksi osaa ovat ajankohtaisia. Keväällä Laternassa on sitten Puutarhakirjeiden osat kevät ja kesä.
– Puutarhakirjeitä-kirjan sovituksessa näyttämölle jouduin karsimaan paljon ihanaa tekstiä ja kaunista suomen kieltä. Kahden tunnin esityksessä on noin neljännes kirjasta.
Runoilija Kristiina Wallin on ylöjärveläinen ja Hannimari Heino porvoolainen. Runoilijat kutsuvat katsojia pohtimaan levon ja tekemisen sykliä, he jakavat puutarhamuistoja ja kokemuksia kirjoittamisesta.
– Ihmisten pitäisi enemmän ottaa oppia luonnon kiertokulusta. Syksy on sisäänpäin kääntymisen aikaa. Jos vain touhutaan ja touhutaan, niin lopulta uuvutaan. Ihminen tarvitsee lepoa ja hiljaisuutta, Repo sanoo.
Kirjoittaessa pitää pysähtyä
Esityksessä kirjoittaminen on hidas kohta elämässä. Kirjeen lukeminen on myös pysähtymisen hetki. Vuoden mittainen kirjeenvaihto luotaa kirjeiden kirjoittamisen ja lukemisen hitautta ja rauhaa. Kotipuutarhojen lisäksi samoillaan metsässä, sukelletaan veden alle ja mielen metsiin.
Esitys on nähty kerran kokonaisuudessaan viime kesänä Tahmelan huvilalla. Silloin kesto on kaksi tuntia.
– Koska esitys ei ole juonellinen, siitä voi tehdä versioita. Kokeilemme nyt tätä osittamista. Suomen Kulttuurirahasto rahoittaa Taidetta kaikille -toimintaa. Olemme nyt hakemassa apurahaa laitos- ja asumisyksiköihin suunnattuihin esityksiin. Emme vielä tiedä, onnistuuko tämä.
Puutarhakirjeitä Ravintola Laternassa (Puutarhakatu 11) 20.10.2022 klo 18 (ovet klo 17). Liput 20 euroa. Esitys on toteutettu yhteistyössä Kaupungin valot ry:n ja Ravintola Laternan kanssa. Tämän jutun kirjoittaja on saanut tukea journalistiseen työskentelyyn Pirkanmaan Kulttuurirahastolta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Milloin Kaisa Korhonen itki, millaista arvoitusta hän pohti läpi elämänsä?
SEMINAARI | Teatteritaiteen professorin muistoseminaarissa näyttäytyy omaa tietään kulkenut opettaja ja ohjaaja, joka kykeni ainutlaatuiseen sukupolvihyppyyn.
Surulla on rautaiset kädet, mutta kaipauksella lempeä katse – arviossa Mikkelin teatterin Äitiä ikävä
TEATTERI | Mikkelin teatterin Äitiä ikävä luo oman, tyylikkään ehjän maailmansa kertoessaan yhden perheen kohtalon.
Nukkekodin modernisoitu versio on viihdyttävä mutta syvällinen – arviossa Nokian Etunäyttämön ensi-ilta
TEATTERI | Henrik Ibsenin näytelmän uusi sovitus on kekseliäs, humoristinen, dramaattinen ja energinen kokonaisuus.
Hämeenlinnan teatterin 39 askelta – pääosassa sivuroolit
TEATTERI | Jyri Ojansivu ja Mikko Virtanen tekevät todella upeaa työtä. Roolit vaihtuvat lennossa ja fyysisesti näytteleminen on tarkkaa ja hallittua.