Ratissa Heikki Syrjä ja nojaamassa Riku Suokas. Kuva: Ulla-Maija Svärd
TEATTERI | Jos vedetään vähän kotiinpäin, niin Pyynikin asema voisi olla Suomen kansalliskesäteatteri. Tänä kesänä siellä nauretaan.
”Ankeina aikoina komedialle on tilausta.”
Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat
On vain kaksi mahdollisuutta: joko vihaat karavaanareita tai kuulut itse tähän heimoon. Harmaata aluetta ei ole, vaan se on joko tai.
Alunperin Riku Suokkaan ja Heikki Syrjän piti tehdä karavaanareista elokuva. Tämä oli mielessä noin kymmenen vuotta sitten. Se olisi ollut road movie.
Elokuvaa ei tullut. Sen sijaan tuli täsmäteos, Karavaanari – kaikkien kaveri, Pyynikin kesäteatterille, jossa on tilaa liikuttaa matkailuautoja ja pyörittää katsomoa tilanteen mukaan.
Esitystä ei voi siirtää minnekään muualle – ei ainakaan helposti.
Käsikirjoitus on Riku Suokkaan ja Heikki Syrjän yhteistyötä. Riku Suokas ohjaa esityksen.
Kulttuuritoimitus piipahti Pyynikillä kuumana toukokuisena päivänä. Silloin ei vielä ollut käsitystä, kauanko esitys kestää, mutta toukokuun viimeisellä viikolla sekin oli selviämässä, kun päästiin läpimenoharjoitusvaiheeseen.
Komediaa konkareilta
Luvassa on hauskaa. Kaksikolla Riku Suokas ja Heikki Syrjä on tästä takavuosilta vahvaa näyttöä. He tekivät Tampereen Työväen Teatterille hittiesityksen Vuonna 85. Sitä esitettiin kaikkien versioineen vuosina 2006–2012 liki 300 000 katsojalle. Tässä musikaalista tehty Kuuma kesä 85 on ollut Pyynikin kesäteatterin katsotuin esitys 2000-luvulla.
– Perinteistä kesäteatteria tuotetaan, mutta musikaalinomaisella tarkkuudella, sanoo ohjaaja-käsikirjoittaja Riku Suokas.
Varsinaisia lavaste-elementtejä on aika vähän, mutta sen sijaan on viisi matkailuautoa, joiden pitää liikkua just eikä melkein ajoituksen mukaan. Lisäksi on muitakin kulkuneuvoja.
Käytettyjä autoja ei muuten ollut helppo löytää eikä se sujunut ihan halvalla, koska karavaanarisesonki on juuri alkamassa. Joukossa on myös yksi 1970-luvun menopeli.
Pyynikille etsittiin esitystä vuosi sitten keväällä. Suokas ja Syrjä tarjosivat ideaansa. Syksyllä tehtiin päätös, että se on tämä.
Tarina on erilainen kuin elokuvaversio, mutta henkilöt ovat samoja ja karavaanarimaailma on sama.
Pyynikin esitys leikataan elokuvamaisesti. Tähän antaa mahdollisuuden pyörivä katsomo, joka on kuin iso kamera. Katsomon uudet penkit tuli juttureissulla testattua myös ja ero entiseen on huima. Nyt ei ole Heikki Syrjänkään ristiselkä koetuksella.
Tuttuja toisilleen
Harjoitukset Pyynikillä ovat alkamassa ja on kuuma. Ennen niitä otetaan tähän juttuun ryhmäkuva näyttelijöistä. He ovat tamperelaisille teatterikävijöille sangen tuttuja joukkoa.
Rooleissa ovat Lari Halme, Heikki Hela, Kaisa Hela, Karoliina Vanne, Miia Selin, Aimo Räsänen, Jari Ahola, Marika Heiskanen sekä Carola Halme / Minttu Ahlqvist. Lisäksi on mukana nokialaisen Etunäyttämö-teatterin harrastajanäyttelijöitä.
Karavaanarit on roolitettu niin, että Riku Suokas ja Heikki Syrjä ovat tehneet heidän kanssaan ennenkin töitä. Tämä nopeuttaa hommaa. Sama toisinpäin: näyttelijät tietävät, mitä ohjaajalla ja käsikirjoittajilla on mielessään.
– He tietävät meidän maailmamme, Suokas luonnehtii.
Halmeelle räätälöity
Päärooli on räätälöity Lari Halmeelle. Käsikirjoittajien työtä helpottaa, kun tietää, kenelle kirjoittaa.
Lari Halme on osoittanut komediakykynsä. Hänellä oli niitä vahvuuksia ja ominaispiirteitä, joita Riku Suokas ja Heikki Syrjä etsivät. Entuudestaan yhteistöitä ei ollut kovin paljoa, paitsi Tiputus-esitys sekä muutamia televisiojuttuja.
Lari Halme esittää menestynyttä näyttelijää (roolinimi Mikko Aarnela), joka erinäisten sattumusten vuoksi joutuu aluksi vastentahtoisesti karavaanareiden maailman, sopeutuu ja tykästyykin.
Karavaanarit on harmiton ja hyvää tuulta luova esitys. Tässä ankeassa maailmantilanteessa komedialle on tilausta.
Pyynikki on saatu myytyä etukäteen hyvin. Tilaa on, mutta ei suunnattoman paljoa. Näytöksiä on noin 50. Ensi-ilta on keskiviikkona 12.6.2024 ja esityskausi jatkuu elokuun puolivälin tienoille.
Musiikkia mukana
Esityksessä on paljon biisejä, mutta enimmäkseen ne ovat taustamusiikkia. Neljä lauletaan ja niistä yksi on tietenkin Samuli Edelmannin Karavaanari.
Musiikin on sovittanut Niina Alitalo. Koreografiat on tehnyt Markku Nenonen.
Pyynikin kesäteatteri on tuotannolle oma kesäleirinsä – oma kupla, jossa kaikki tuntevat toisensa.
Pyynikille päästiin harjoittelemaan 8. toukokuuta, jolloin pilkkihaalari ja pitkät kalsarit eivät olleet liioittelua. Pyhäjärveltä kävi armoton viima. Toukokuun loppupuolella taas tarvitaan aurinkorasvaa, urheilujuomaa ja vettä.
Meidän käydessämme käsikirjoitus oli lukittu. Sitä oli hiottu muun muassa sen mukaan, tarvitaanko katsomon pyörittämiseen jossain kohtaa enemmän tai vähemmän tekstiä.
Ennen Pyynikille tuloa Suokas ja Syrjä pyörittivät kuvioita pienoismallin avulla.
Tutkimusmatka
Leffaversiota haudutellessaan Riku Suokas ja Heikki Syrjä vuokrasivat matkailuauton ja tekivät viikon tutkimusmatkan akselilla Kouvola–Kalajoki–Tuurin kyläkauppa.
Kalajoelta kertyi kokemusta, millaista on ajaa vakkareiden paikalle ja tulla katseilla syödyksi. Oli myös kivaa vastaanottoa, ja Kalajoella systeemeistä pihalla olleet saivat apua polttopuiden löytämiseen.
– Vakkarialueilla on pihat, terassit, koristeet ja suihkulähteet. Se on kuin bulevardi, kuvailee Heikki Syrjä.
Karavaanarit ovat tavallaan uudisraivaajia. He ovat heimo, jolla on omat traditionsa, rituaalinsa ja seremoniansa, joilla vihitään joukon jäseniksi. On tietynlainen vapaus.
Entä maistuisiko karavaanarin elämäntapa käsikirjoittajille?
Heikki Syrjä ei ainakaan isosti suunnittele matkailuauton hankintaa.
Sen sijaan Riku Suokas voisi nähdä itsensä hippibussin eli Volkswagen Kleinbussin ohjaimissa. Siihen saisi sängyn ja voisi tehdä keikkoja varaamatta hotellihuonetta.
Karavaanari – kaikkien kaveri Pyynikin kesäteatterissa 11.6.–10.8.2024. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Milloin Kaisa Korhonen itki, millaista arvoitusta hän pohti läpi elämänsä?
SEMINAARI | Teatteritaiteen professorin muistoseminaarissa näyttäytyy omaa tietään kulkenut opettaja ja ohjaaja, joka kykeni ainutlaatuiseen sukupolvihyppyyn.
Surulla on rautaiset kädet, mutta kaipauksella lempeä katse – arviossa Mikkelin teatterin Äitiä ikävä
TEATTERI | Mikkelin teatterin Äitiä ikävä luo oman, tyylikkään ehjän maailmansa kertoessaan yhden perheen kohtalon.
Nukkekodin modernisoitu versio on viihdyttävä mutta syvällinen – arviossa Nokian Etunäyttämön ensi-ilta
TEATTERI | Henrik Ibsenin näytelmän uusi sovitus on kekseliäs, humoristinen, dramaattinen ja energinen kokonaisuus.
Hämeenlinnan teatterin 39 askelta – pääosassa sivuroolit
TEATTERI | Jyri Ojansivu ja Mikko Virtanen tekevät todella upeaa työtä. Roolit vaihtuvat lennossa ja fyysisesti näytteleminen on tarkkaa ja hallittua.