Raskolnikovit Tuomas Pirilä (vas.) ja Kalle Koskinen. Kuva: Mikko Vattulainen 

Päivi Vasara, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat 

Suomen Teatteriopisto on yksityinen näyttelijän työhön ohjaava koulu. Koko tämä vuosi on juhlittu sitä, että koulutus on saavuttanut 30 vuoden rajapyykin. 

Suomen Teatteriopisto perustettiin vuonna 1994 Tampereen Komediateatterin yhteyteen, ja vuosina 1994–2004 se toimi Tampereen Komediateatterin oppilaskoulun nimellä. Idea oli teatterinjohtaja Esko Raipian ja ohjaaja Tapio Parkkisen. 

Teatteriopisto tarjoaa opetusta sekä näyttelijän ammattiin aikoville että teatteriharrastajille. 

Kulttuuritoimitus kävi katsomassa jatkolinjan lopputyön eli toisen vuoden opiskelijoiden esityksen Rikos ja rangaistus. Kelpo esitys, ja monet tuntuivat olevan valmiita hakemaan Teatterikorkeakouluun tai Tampereen yliopiston näyttelijäntyönlaitokselle. 

Raskolnikov (Tuomas Pirilä) psykoottisissa mietteissä. Luzin (Arttu Lehtonen) syö keksiä kuin rotta. Kuva: Mikko Vattulainen

Erilaisia polkuja 

Suomen Teatteriopiston rehtori Emilia Pokkinen sanoo, että eteenpäin pääseminen on tiukan seulan takana, tuuriakin tarvitaan. 

– Monet löytävät polkunsa tavalla tai toisella. Ei se välttämättä ole näyttelijän työ, se voi olla ohjaajan tai koreografin. Peruslinja kestää vuoden. Se on vain raapaisu siitä, mitä kaikkea näyttelijän työ on. Sen aikana voi selvitä, että näytteleminen on hyvä harrastus, mutta leipänsä voi ansaita helpommin. Silti se ei ole hukkaan mennyt vuosi, Pokkinen sanoo. 

Teatteriopiston toiminnanjohtaja Maria Tolonen täydentää, että hyvät kokemukset esiintymisestä kantavat missä tahansa työssä, koska ne antavat rohkeutta puhua ja pitää vaikkapa powerpoint-esityksiä. 

Suomen Teatteriopiston rehtori Emilia Pokkinen. Kuva: Mikko Vattulainen

Suomen Teatteriopiston toiminnanjohtaja Maria Tolonen. Kuva: Mikko Vattulainen

Kasvun vuosi 

Peruslinja on nuorille aikuisille kasvun, itsenäistymisen ja itsensä löytämisen vuosi. Tekee hyvää eri puolilta Suomea oleville nuorille löytää hyväksyvä yhteisö, jossa ollaan omiensa parissa. Nuoret miettivät isoja asioita: kuka minä olen ja mikä on paikkani maailmassa. 

Teatteriopisto ei edusta mitään tiettyä koulukuntaa, vaan se panostaa monipuolisuuteen. On monia tyylejä tehdä näyttelijäntyötä. 

Monipuolisuudesta kertoo esimerkiksi jatkolinjan seuraava esitys, jossa on Emilia Pokkisen valitsemia Kantelettaren runoja ja Ari Nummisen ohjaamia tansseja. 

Emilia Pokkinen korostaa sitä, kuinka näyttelijän työ vaatii sitoutumista. Tunneilta ei saa myöhästyä. 

– Teatteriesitys alkaa täsmälleen silloin, kun se on määrätty. Teatterista ei myöhästytä. Jos et ole paikalla, joku muu vie roolisi, Emilia Pokkinen sanoo.

Vuosikurssin 2024–2025 näyttelijätyön jatkolinjan opiskelijat valmistautuvat esitykseen Hovin pienessä salissa. Sali toimii näytäntöjen aikana näyttelijöiden maski- ja pukuhuoneena. Kuva: Mikko Vattulainen

Salli Suomela (edessä), Inka Suomalainen, Anna Huttula ja Ella Valanne tekevät maskia yhdessä ennen päivän ensimmäistä esitystä. Kuva: Mikko Vattulainen

Päivällä ja illalla 

Näyttelijäntyön peruslinja ja musiikkiteatteripainotteinen näyttelijätyön peruslinja sekä jatkolinja ovat päiväkouluja. Ne toteutetaan yhdessä Ahlman Edun kanssa. Tämä mahdollistaa muun muassa opiskelijahuollon. Voi hakea opintotukea ja kouluruokailu on hoidettu läheisellä koululla. Koululla on muutama asuntolapaikka, joita kauempaa tulevat voivat vuokrata. 

Sen lisäksi Teatteriopistossa toimii niin sanottu iltakoulu, jossa tarjotaan taiteen perusopetusta kuusivuotiaista aikuisiin. Näitä toimipisteitä on myös Ylöjärvellä ja Lempäälässä, ja tulevaisuudessa mahdollisesti Kangasalla. 

– 10-vuotiaat lapset ovat suurin ryhmä. Se on hyvä ikä, koska silloin lapsi tietää itse, mitä haluaa harrastuksekseen, Maria Tolonen sanoo. 

Jotkut jatkavat päiväkouluun asti. Yläasteikä on vedenjakaja, jossa moni lopettaa. Yksi iso ikäryhmä ovat 30–40-vuotiaat. 

Suomen Teatteriopisto tarjoaa myös yrityksille esiintymiskoulutuksia. 

Eelis Kakkonen esittää Marmeladovia Feodor Dostojevskin romaaniin pohjaavassa ja Antti Mikkolan ohjaamassa näytelmässä Rikos ja rangaistus. Kuva: Mikko Vattulainen

Näyttelijän työssä kyky soveltaa on tarvittava lahja. Astor Heerman korvaa puhelimensa lampulla klassisen peilivalon. Kuva: Mikko Vattulainen

Molemmat hyötyvät 

Edelleen ollaan tiiviissä yhteistyössä Tampereen Komediateatterin kanssa. Osa opetustiloista on teatterilla. 

Teatteriopisto tuottaa Komediateatterin kanssa yhden lastenesityksen vuodessa. Viime talvena se oli Pekka Töpöhäntä ja ensi syksynä on vuorossa Ella ja Paterock. Lisäksi Teatteriopiston nuoret näyttelevät kesäteatteriesityksissä. Satu Rämön ja Satu Kontisen lastenkirjaan pohjautuva Lottalehto saa ensi-iltansa toukokuussa. Viime kesänä Peppi Pitkätossu oli suuri menestys. 

Teatteri auttaa opistoa muun muassa graafisessa suunnittelussa ja tärkeässä lipunmyynnissä, joka opiston olisi mahdotonta itse tehdä. Oppilaat pääsevät myös toisinaan seuraamaan harjoituksia ja kenraaliharjoituksia, ja näkevät näin läheltä, mitä ammattilaisten työ on. 

Komediateatteri perusti 30 vuotta sitten oppilaskoulun omiin tarpeisiinsa ja tämä pätee edelleen. Teatteri saa opiston myötä näyttäviä lastenesityksiä, joissa lavalla on 15–16 nuorta. Ja monista teatteriopistolaisista kasvaa myöhemmin alan ammattilaisia, joita myös Tampereen Komediateatteri työllistää. 

Hyöty on siis molemminpuolinen. 

Rikos ja rangaistus ei ole helppo näyteltävä. ”Kun ei pää ymmärrä, mikä on todellista, ja mikä ei, niin se voi jäädä synkkyyteen. Tämä on näkynyt myös ryhmässä”, kertoo opinnäytetyön haasteista Katja Ikonen. Kuva: Mikko Vattulainen

Kohtaus Suomen Teatteriopiston juhlavuoden Feodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus -näytelmästä. Teoksen on sovittanut teatterilavoille Tuomo Rämö ja opistolle ohjannut Antti Mikkola. Kuva: Mikko Vattulainen

Äänityötä ja fysiikkaa  

Jatkolinjan Rikoksen ja rangaistuksen ohjasi Antti Mikkola. 

– Oli mahtavaa tuuria, että saatiin Mikkola ohjaajaksi. Hänellä oli sopiva väli ja hän ehti. Soittelemme silloin tällöin ja nyt tärppäsi, Maria Tolonen sanoo. 

Anna-Elina Lyytikäinen on lupautunut seuraavan jatkolinjan esityksen ohjaajaksi. Teatteriopisto ottaa mielellään teatterikentällä aktiivisia ammattilaisia ohjaajaksi. 

– Porkkanana käytän sitä, että meillä on laboratorionomaiset mahdollisuudet kokeilla sellaisia ohjausideoita, joita ei voi välttämättä muualla toteuttaa. Ja saa ison ryhmän lavalle, mikä on harvinaista herkkua, kertoo Emilia Pokkinen. 

Opettajia Teatteriopistolla on ammattiin ohjaavassa koulutuksessa 12 ja taiteen perusopetuksen puolella kuusi, he ovat osin samoja. 

Oppia saa näyttelijätaiteen eri osa-alueista, kuten puhetekniikasta, roolityöskentelystä, improvisaatiosta, fyysisestä ilmaisusta, tanssista ja laulusta. Liikunnallista ilmaisua on paljon, Cooperin testikin juostaan puolen vuoden välein. Peruslinjalla on akrobatiatunteja ja miekkailua. Musiikkiteatteripainotteisella linjalla on puolestaan enemmän tanssia ja laulua. 

Teatteriopiston puhetekniikan opetusta Emilia Pokkinen pitää esimerkillisenä. 

– Näyttelijän työ on mitä suurimmassa määrin äänityötä. Oppilaat eivät välttämättä ymmärrä näiden harjoitusten tärkeyttä kuin vasta jälkikäteen. Jos puheesta ei saa selvää, niin siinä ei auta hyvä fyysinen ilmaisu mitään. Ammattilainen opettaa, kuinka ääni kuuluu ja kuinka ääntä pitää huoltaa kuormittavissa olosuhteissa, kuten vaikkapa kesäteatterissa ulkonäyttämöllä, sanoo Emilia Pokkinen. 

– Etenkin syyspuolella kiinnitetään huomiota fysiikkaan. Hyvä kunto on tärkeä, koska ammatti on fyysinen ja raskas. Näyttelijän instrumentti on oma kroppa. Jokaisen pitää löytää oma tapansa liikkua ja ottaa vastuu työkalustaan eli itsestään. 

Niin kovaa kuntoilu ei ole kuin Emilia Pokkisen ajan Teatterikorkeakoulussa, jossa oli opettajana Jouko Turkka. Silloin Emilia juoksi koululle reppu selässä. 

Raskolnikovin vuokraeukolle vuokran pantiksi tarjoama sormus herättää ihmetystä, ihailua ja syyllisyyttä. Kuva: Mikko Vattulainen

Itsevarma Luzin (Arttu Lehtonen) suunnittelee tulevaisuutta. Kihlattu, Raskolnikovin sisko Dunja (Inka Suomalainen) on pakon alistama. Kuva: Mikko Vattulainen

Kova kilpailu 

Mietin ääneen, onko enää tulevaisuutta näyttelijänä, jos ei osaa laulaa. 

– Kilpailu on kovaa. Pitää osata näytellä, liikkua, puhua ja laulaa. Hyvin harva ei opi koskaan laulamaan, Emilia Pokkinen vastaa. 

Monipuolisuus on muutenkin päivän sana. Koska tulevaisuus on todennäköisesti freelancer-ura, pitää osata tuottaa itse, hakea apurahoja ja hallita ryhmätyötaidot. 

Ei ole ollenkaan haitaksi, jos on ennen näyttelijäopintoja muita opintoja, vaikka kaupallisia. Niistä on hyötyä, jos pyörittää teatteriryhmää. 

Emilia Pokkinen opiskeli itse vasta äskettäin pedagogiaa, mikä on nyt tarpeen Teatteriopiston rehtorina. 

Opinnot eivät pääty näyttelijän ammattiin. Antti Mikkola ja Anna-Elina Lyytikäinen ovat molemmat näyttelijöitä, jotka ovat sittemmin ryhtyneet ohjaajiksi. Emilia Pokkisen erikoisala on runot, joilla hän on tehnyt keikkaa. 

– Freelancerina pitää ryhtyä moneen. Jos on laulutaitoa, se voi olla bändi. Jollekin se on stand up. Joku osaa tanssia, joku jotain muuta. Teatteriopisto ei ole ammattiin valmistava, vaan ammattiin ohjaava koulu. Rohkaisemme vaalimaan omia erityistaitoja. 

Emilia Pokkinen on sitä mieltä, että kahden korkeakoulun lisäksi tarvitaan muutakin teatteriopetusta. Näin vaalien alla hän puhuu siitä, kuinka kulttuuri on hyvinvointia ja tärkeä asia. 

* *

Kevään esitykset

Kanteletar 

Näyttelijäntyön jatkolinja, ohj. Emilia Pokkinen ja Ari Numminen 

• 12.4. klo 15 ja 18
• 16.4. klo 10 ja 18

Juhlatalo Hovi (Sukkavartaankatu 9, Tampere)

Kohtauksia puhuttelevista aiheista 

Näyttelijäntyön peruslinjan opinnäytetyö, ohj. Jevgeni Haukka 

• 24.4. klo 13 ja 18
• 27.4. klo 16

Komediateatteri Juhlasali (Lapintie 3, Tampere)

Sirkku Peltolan näytelmä Knut Pitkäjalka  

Näyttelijäntyön musiikkiteatteripainotteisen peruslinjan opinnäytetyö, ohj. Sanna Majanlahti 

• 24.4. klo 10 ja 16.30
• 27.4. klo 14

Juhlatalo Hovi (Sukkavartaankatu 9, Tampere)

Stand Up 

Näyttelijäntyön jatkolinja, ohj, Tommi Tuomola 

• 29.4. klo 20

Kulttuuripub Sisko ja sen Veli (Lapintie 6, Tampere)

ImproJamboree 

Ohj. Jenna Teinilä 

• 30.4. klo 18

Kulttuuripub Sisko ja sen veli (Lapintie 6 , Tampere)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua