Teatteri-illat kesällä 2025. Kuva: Janne Kulosaari
TEATTERI | Kabukinäytelmä nimeltä Yhdesneljättä runo nähdään tulevana kesänä Valkeakosken Kauppilanmäellä osana suosittua Teatteri-illat-konseptia.
”Näytelmä täytyi tehdä, koska ihmiset pitävät Kalevalaa tylsänä”
Valkeakoskelainen näytelmäkirjailija Marko Itkonen ja hänen luotsaamansa teatteriryhmä Teatteri-illat ovat erikoinen ilmiö. Kesäisin Valkeakosken Kauppilanmäellä esitettävät Itkosen näytelmät myydään loppuun jo ennen ensi-iltaa. Puolet lipunostajista on vakituisia kävijöitä, jotka ostavat lipun ennakkoon tietämättä edes näytelmää.
Teatteri-illat tunnetaan kahden näytelmän taktiikastaan. Ryhmä esittää kaksi tunnin mittaista näytelmää peräkkäin, väliajan erottamana. Näytelmät edustavat keskenään täysin erilaisia tyylilajeja.
Ensi kesän näytelmien liput on tuttuun tapaan jo melkein myyty. Luvassa on kabukinäytelmä nimeltä Yhdesneljättä runo. Kabuki on 1600-luvun japanilaisen kulttuuriperinteen yksi muoto. Suomessa kabukia on nähty lähinnä vierailevien ryhmien esittämänä, mutta nyt ilmeisesti ensimmäistä kertaa lavalle tuodaan suomalainen kabuki-näytelmä.
Tavaramerkkinä huumori
Kabukille tyypillinen tarina on eräänlainen jumalkertomus, Marko Itkonen kertoo.
– Nyt käsittelyyn pääsevät suomalaiset muinaisuskomusten hahmot. Aineiston kirjoittamiseen ovat osallistuneet Mikael Agricola, Elias Lönnrot, David Emanuel Daniel Europaeus, Friedrich Reinhold Kreutzwald, Aleksis Kivi ja J. H. Erkko sekä heidän lisäkseen lukematon joukko nimettömiä kirjoittajia perinnetarinoiden ja helkavirsien takaa.
– Näytelmässä kertomuksia käsitellään japanilaisilla taiteen tyylilajeilla. Kabukin lisäksi näytelmässä on viitteitä ainakin manzaista, mangasta ja bunrakusta. Hidastetulta liikkeeltä näyttävä butoh on jätetty näytelmästä pois, koska Suomen kesä on niin lyhyt, Itkonen venkoilee.
Huumori onkin yksi Itkosen tavaramerkeistä. Kalevalaan, helkavirsiin ja paikallisiin muinaiskertomuksiin pohjautuva näytelmä ei sekään tule todennäköisesti olemaan täysin huumoriton.
– Näytelmä täytyi tehdä, koska ihmiset pitävät Kalevalaa tylsänä ja vanhanaikaisena, näytelmäkirjalija pohtii.
Somessa pyydettyä aineistoa
Työryhmän toinen näytelmä ensi kesänä on Itkosen kirjoittama Heinätalkoot. Näytelmässä yli 80-vuotiaat Hannu ja Ritva ovat autioituneen maaseudun viimeiset asukkaat.
Hyvinvointialue joutuu leikkaamaan palveluita, joten muistisairaan on pian muutettava laitokseen, koska omaishoitajana toimiva puoliso ei jaksa enää hakea polttopuita talon lämmittämiseen. Muistoissaan he palaavat 1960-luvulle ja viimeisiin heinätalkoisiin, josta heidän yhteinen taival alkoi.
– Käsikirjoituksen taustalla ovat somessa kerätyt ihmisten muistot ja ajatukset, jotka on pyöritelty tunnistamattomaan muotoon, Marko Itkonen kuvailee.
Näytelmä Vastatuulessa kuului kesän 2022 ohjelmistoon. Rooleissa Marko Itkonen (vas.) ja Janne Kulosaari (oik.). Kuva: Janne Kulosaari
16-vuotiaana näytteljäksi
45-vuotias Marko Itkonen on tehnyt pitkän uran teatterissa. Hän lähti 16-vuotiaana Valkeakosken kaupunginteatteriin näyttelijäksi. Siellä hän siirtyi myös rakentamaan lavasteita ja lavastamaan. Myöhemmin omalla teatteriuralla kuvaan tulivat ohjaaminen ja käsikirjoittaminen. Nykyisin hän kirjoittaa näytelmiä nimenomaan Teatteri-illoille ja hän myös ohjaa näytelmät.
Teatterintekijänä Itkosta kiinnostaa etenkin katsojien osallistaminen, ja se, miten teatteriesityksestä saadaan entistä syvällisempi ja kokonaisvaltaisempi hyvinvointikokemus.
Hän valmistuu tätä keväänä taiteen maisteriksi ja gradun aiheena on kulttuurituotanto asiakaskokemuksen näkökulmasta.
– Tein gradua varten viime kesänä kyselyn Kauppilanmäellä. Siihen vastasi kolmasosa katsojista kirjallisesti ja ne olivat esseetyyppisiä vastauksia. Olin yllättynyt, että niin moni halusi kertoa kokemuksistaan. Halusin tietää, kokeeko ihminen olevansa katsoja, osallistuja vai asiakas. Vastaukset olivat tosi kiinnostavia.
Seireenit sukkahousuissa esitettiin kesällä 2021. Julisteen kuvassa näytelmän kirjoittaja Marko Itkonen. Kuva: Janne Kulosaari
Yleisö osalliseksi
Teatteri-illat on pyrkinyt ottamaan yleisön mukaan esityksiin hyvin monella tavalla. Itkosen mukaan kaikki lähtee jo siitä, miten ihminen toivotetaan yleisöön tervetulleeksi ja miten näyttelijä katsoo yleisöä.
– Maiju Gebhardista kertovassa näytelmässä näyttelijät leipoivat pullaa ja keittivät kahvia. Näytelmän aikana tehdyistä pullista syntyi sitten väliaikatarjoilu yleisölle ja näyttelijät olivat kaatamassa kahvia. Saimme siitä valtavasti hyvää palautetta, Itkonen kertoo.
Hän sanoo, että osallisuus oli hänelle itselleen tärkeä jo pikkupoikana:
– Kun kävin katsomassa teatteria pienenä, suurin haaveeni oli, että näytöksen alussa sanottaisiin, että nyt on näyttelijä sairastunut ja tarvittaisiin joku yleisöstä paikkaamaan, Itkonen hymyilee.
Teatteri-illat Valkeakosken Kauppilanmäellä 2.–17.6.2025. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Teatteri on leikkiä ja totta – Leea Klemola naurattaa ja viihdyttää vakavilla ja kipeillä asioilla
ESSEE | Ulla-Maija Svärd kirjoittaa Leea Klemolan näytelmien herättämistä ajatuksista ja siitä, ettei teatteritaiteen tarkoitus oli pitää arkea loitolla vaan tuoda siihen sisältöä.
TTT:n tuleva syksy on monipuolinen kumarrus kotimaiselle taiteelle, kirjalle ja kulttuurille
TEATTERI | Jos ohjelmiston valinnoista on etukäteen jotain pääteltävissä, niin Tampereen Työväen Teatteri ei ole mitään u-käännöstä tekemässä vaikka johto on vaihtunut.
Tampereen oopperan Viimeiset kiusaukset sai vaikuttavan ensi-illan
OOPPERA | Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset oli Tampereen Oopperan keskiviikkoisessa ensi-illassa sekä musiikillisesti että näyttämöllisesti hiottu ja vahva.
Kun spiraali ei millään onnistu – Jumppatytöt on armoton mutta lämmin esitys joukkuevoimistelusta
TEATTERI | Tampereen Teatterissa vierailevan Teatteri Takomon esityksen teemat ovat kovin tuttuja jo vuosikymmenten takaa.