Nadja Räikkä. Kuva: Ulla-Maija Svärd
HENKILÖ | Tamperelainen Nadja Räikkä sai maanantaina vuoden Valosäde-palkinnon parhaasta valosuunnittelusta.
”Käytän usein termiä: valolla maalaaminen. Väline on silloin tekninen ja tietyllä tapaa rajoittunut. Se mitä haluat tehdä, voi olla fyysisesti mahdotonta toteuttaa.”
Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat
Thalia-voittajista usein jätetään mainitsematta esimerkiksi valon ammattilaiset, joten on aikakin tehdä toisin.
Tamperelainen Nadja Räikkä palkittiin maanantaina 27.3. vuoden 2022 parhaasta valosuunnittelusta. Tunnustuksen nimi on Valosäde.
Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ja muut alan järjestöt jakavat Thalia-palkinnot vuosittain.
Palkittu suunnittelu on Teatteri Viiruksen näytelmä Pelikanen. Teatterin sivuilla annettiin sisältövaroitus: esityksessä erittäin kovia ääniä, kirkkaita valoja, strobovaloa ja runsaasti teatterisavua.
– Pelikanen on omassa urahistoriassani oma lukunsa. Sen suunnittelu kokonaisteoksena toimi alusta asti hyvin. Emme olleet suunnittelevan ryhmän kanssa tuttuja ennestään, mutta pääsimme heti samalle aallonpituudelle. Siinä ryhmässä oli hyvin antoisaa työskennellä.
Lopputuloksesta näkyy, että kaikkien osa-alueiden tekijät ovat olleet tekemässä yhtä teosta. Korona antoi omat mausteensa; ensi-iltaa jouduttiin siirtämään kolmesti ja valmistelu katkeili.
Pelikanen oli palkintoehdokas monessa kategoriassa; valosuunnittelun lisäksi lavastus- ja pukusuunnittelu, äänisuunnittelu sekä itse esitys.
– Siitä tuli hieno näyttämöteos. Olen yllättynyt ja otettu palkinnosta.
Kuva Teatteri Viiruksen Pelikanen-esityksestä. Kuva: Ernest Protasiewicz
Katsojilla ei ole kieltä kommentoida
Nadja Räikkä on Tampereelta syntyisin. Hänen kotiteatterinsa on Telakka. Tätä paikkansa vakiinnuttanutta kulttuuritaloa hän oli perheensä kanssa rakentamassa 1990-luvulla.
Hän on asunut Tampereella pysyvästi vuodesta 1993. Tampere on tukikohta, josta käsin Nadja on tehnyt projektitöitä laajasti niin Suomessa kuin ulkomailla.
– Katsojat eivät juurikaan osaa kommentoida esitysten valosuunnittelua. Siihen ei ole opittu, eikä siihen välttämättä ole kieltä. Esityksiä arvioidaan edelleen kovin esiintyjäkeskeisesti. Visuaalisen taiteen sekä varsinkin sen tekijöiden näkyvyys on pientä. Teen työtä myös sen eteen, että näkyvyys nousisi.
Nadja Räikän ”kotiteatteri” on Teatteri Telakka, jonne hän teki ensimmäisen oman valosuunnittelun vuonna 1998. Tämä kuva on otettu Telakalla. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Valon merkitys on suuri
Nadja Räikkä on iloinen siitä, että valotaide on nousussa. Siihen liittyviä tapahtumia on enemmän kuin ennen. Valon laatuun kiinnitetään ylipäätään enemmän huomiota arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa.
– Valo on tärkeä osa ympäristöä. Minulle se on väline, jolla työskentelen. Se minkälaisessa ympäristössä ihminen elää ihan kotonakin vaikuttaa hyvinvointiin perustavanlaatuisesti.
Lisäksi valo voi olla elämysten luomista, mikseipä viihdettäkin.
–Sitä ei niin osata nähdä, miten visuaaliset taiteet ottavat kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Sitä kohti haluan tekijänä mennä. Minua kiinnostaa taiteen ja todellisuuden häilyvä rajapinta.
Inspiraatiota kuvataiteista ja luonnosta
Nadja Räikkä käyttää ammatistaan termiä: valolla maalaaminen.
– Kun maalaa valolla, ”pensseli” on tekninen ja rajattu. Pinta on ilmaa ja tilan tai kulloisenkin lavastuksen taikka installaation pintoja. Se, mitä haluat tehdä, voi olla fyysisesti mahdoton toteuttaa. Se on jännittävää, sillä työstettävä elementti on abstrakti, mutta väline on hyvin fyysinen. On kiinnostavaa kääntää visioita konkreettisten ideoiden kautta olemassa oleviksi kuviksi.
Räikkää inspiroivat valon kanssa työskennellessä etenkin kuvataide, luonto ja käsitetaide. Samoin innoitusta tuovat musiikki, arkkitehtuuri ja kirjallisuus. Valosuunnittelija saa kaivella monenlaisia maailmoja.
Hyvässä esittävässä taiteessa kaikki osa-alueet ovat samassa linjassa ja hitsautuvat taideteokseksi.
– Valoa tehdään tilan kautta, ympäristö on olennainen. Esittävässä taiteessa visuaalisuus syntyy pääasiassa lavastuksen, valon ja projisointien sekä elävien kehojen avulla.
– Niinkin voi käydä, että hyvä valosuunnittelu vie liikaa tilaa esityksessä. Teoksen valosuunnittelua pidetään useammin hyvänä, kun se on huomaamatonta.
Kuva Teatteri Viiruksen Pelikanen-esityksestä. Kuva: Ernest Protasiewicz
Raadin perustelut
Thalia-palkintoihin tehdään ehdotuksia. Raati pyrkii katsomaan esitykset tai perehtyy niihin tallenteiden kautta.
Tässä raadin perustelut Valosäde-palkinnosta:
”Valosuunnittelu maalaa isolla pensselillä ollen kuitenkin tarkka haastavassa tilaratkaisussa. Räikkä onnistuu puhkaisemaan aukon klassikkotekstiin tuoden siihen tason, joka on myös humoristinen. Suunnittelu lainaa häpeilemättä ja ilakoiden sekä korkeakulttuurista että pop-estetiikasta. Valosuunnittelu antaa esitykselle tyylillisen lukuohjeen ja vyöryy röyhkeydellään anarkistisesti mutta lempeydellä kohti tulkintaa, joka soveltuu esityksen kokonaisestetiikkaan täydellisesti.”
Ammattiin töitä tehden ja opiskellen
Nadja Räikkä kävi kuvataidepainotteista Tammerkosken lukiota ja oli suuntaamassa muille urille, mutta osin sattuma vei teatteriin.
– Ensimmäisen oman valosuunnittelun tein Teatteri Telakalle vuonna 1998. Esityksen nimi oli Kohtaus Hannu ja Kerttu. Ryhmässä oli mukana kaksi tanssitaiteilijaa ja äänisuunnittelija.
Sitä ennen hän oli autellut työharjoittelijana muun muassa lavasteiden ja rekvisiitan teossa. Lisäksi hän auttoi tekniikkaa, valoja ja ääntä.
– Oivalsin, että valosuunnittelu on se, mitä haluan tehdä. Ammattiin päädyin osin itse oppien ja mestari–kisälli-menetelmällä. Vuonna 2000 pyrin ja pääsin Teatterikorkeakouluun ensimmäisellä yrittämällä, varmaan siksi, että tahtotila oli niin kova.
Räikkä on tehnyt töitä 25 vuotta freelancerina, kiinnitettynä hän on ollut vain pieniä pätkiä.
Hänellä on itse asiassa monta ammattia: valosuunnittelija, visuaalinen suunnittelija, valoteknikko, tekninen suunnittelija/tuottaja ja lisäksi hän on opettanut.
Nadja tekee parhaillaan produktiota Teatteri Telakalle. Esityksen ensi-ilta on toukokuussa. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Uusia suuntia
Parhaillaan Räikkä tekee produktiota Teatteri Telakalle. Esityksen nimi on Kärhi, osa 1: kohtaaminen. Mukana on ohjaaja ja sirkustaiteilija. Esityksen ensi-ilta on toukokuussa. Kärhestä rakentuu trilogia, jonka toinen osa on liikkeelle lähtevä installaatio ja kolmas työnimeltään ”Juurtuminen”.
– Toukokuun ensi-illan jälkeen alkavat kesän festarit. Olen toistaiseksi siirtymässä pois taiteen parista tapahtuma-alalle. Nämä kaksi pääalaani ovat vaihdelleet urallani jaksoittain, ja useinkin päällekkäin.
Hämeenlinnassa on parhaillaan yksi esitys, jonka valosuunnittelun Räikkä on tehnyt. Lisäksi tällä hetkellä on olemassa neljä kiertävää esitystä, jotka nostetaan ajoittain. Yhdessä hän myös esiintyy itse.
Haasattelen Räikkää Telakalla. Edellisen illan vaalikeskustelussa kulttuuri on leimattu luksukseksi. Miltä tuntuu olla luksusalalla töissä?
– Kulttuurityöläiset ovat iso ja olennainen osa yhteiskuntaa. Voimme kysyä, millainen olisi maailma ilman kulttuuria. Tietenkin kulttuurin pitää olla mahdollisimman saavutettavaa ja kaikkien ulottuvilla. Sitä toivon tekijänä. Joku voi ajatella, että ala on sisäänpäin kääntynyt, mutta ihmisille ja ulospäin tätä tehdään niin esittävissä taiteissa kuin kuvataiteissa, kuten muillakin osa-alueilla. En ymmärrä, mitä termi “luksus” tässä yhteydessä tarkoittaa. Kulttuuri on erottamaton osa jokaisen ihmisen elämää.
Tampere on hyvä kaupunki
Tampere on Nadja Räikän mielestä hyvä kaupunki, sopivan kokoinen ja reissaavan ihmisen kannalta hyvä tukikohta liikkua. Hän viettää paljon aikaa erilaisissa kulkuvälineissä ja melkein asui lentokoneessa muutaman vuoden jakson matkustaen lähinnä Eurooppaan ja Skandinaviaan. Silloin välillä nyppi se, että Helsingin lentokentälle meno Tampereelta väkisin pidensi matka-aikaa useita tunteja.
– Tampere on kivan urbaani, sympaattinen ja letkeä kaupunki. Kaupungin kulttuurielämä on hyvin aktiivista. Olisinko ehkä kyllästynyt, jos en olisi ollut poissa niin paljon kaikkien näiden vuosien varrella. En tiedä, Räikkä sanoo.
– Täällä on aina kodin tuntu. On perhettä, ystäviä ja tämä Telakka. Vaikka muuttaisin muualle, Tampere tulee aina olemaan tärkeä paikka. Hyvä pöhinä täällä on kaupunkikehityksen kanssa. Ratikka uusi koko kaupungin ilmeen, koska se aktivoi ihmisiä liikkumaan entistä enemmän.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Taidetila Ajan kanssa sai jatkoaikaa tammikuuhun – Pyynikillä on ilmainen kulttuuritila, jossa voi vaikka levätä
KULTTUURITILA | Taidetila Ajan kanssa syntyi tarpeesta luoda maksuton ja kiireetön tila Tampereen keskustaan. Kotoisasti sisustettu paikka on Pyynikin uimahallin rakennuksessa.
Kulttuuritoimitus lähti jo kesällä lätkimään X:stä – arvomaailmat menivät törmäyskurssille
SOSIAALINEN MEDIA | Kulttuuritoimitus on siellä, missä meidän lukijamme ovat, joten olemme myös sosiaalisessa mediassa.
Tuula Lehtinen haaveili omasta hajuvedestä ja sai sen – ”Vain tuoksu puuttuu Tuulan taiteesta”
TUOKSU | Kaikki sai alkunsa leikittelystä, kun taiteilija Tuula Lehtinen uneksi omasta hajuvedestä. Nyt sellainen on. Se on yksi aisti lisää taiteeseen.
Jalmari Finne oli monen toimen mies ja elämä oli hänelle seikkailua – syntymästä nyt 150 vuotta
JUHLAVUOSI | Jalmari Finne syntyi 1874 eli hänen syntymästään tulee kuluneeksi tänä vuonna 150 vuotta. Kangasalan suuruuteen voi tutustua uudella sivustolla ja kirjaston näyttelyssä.
