Nätyn ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat Miika Suonperä, Eero-Heikki Puustinen, Esme Kaislakari, Kasperi Kola, Lasse Viitamäki, Katriina Lilienkampf, Emmi Ranta-Ojala, Senna Vodgozbe, Vilma Sippola, Kristiina Karhu, Aino Karlstedt ja Henriikka Heiskanen.
Ensimmäisessä Monttu auki -illassa olivat kaikki esitystapahtuman palikat kasassa: näyttämö, joku joka näyttelee ja joku joka katsoo. Taide voi syntyä.
Monttu auki: Johdatus näyttelijäntaiteeseen Teatterimontussa 10.10.2019.
Syksyn Monttu auki -iltamat käynnistyivät torstaina 10.10.2019 Teatterimontussa ensimmäisen vuosikurssin ponnistamana. Ilta oli kuusi viikkoa sitten alkaneen Johdatus näyttelijäntaiteeseen -opintojakson loppuhuipentuma, jossa kaikki esitystapahtuman palikat olivat kasassa: näyttämö, joku joka näyttelee ja joku joka katsoo. Taide voi syntyä.
Katsojaa ajatellen ilta avasi kiinnostavasti ulospäin sitä, mitä kaikkea näyttelijäntaiteen opiskelu pitää sisällään. Näyttelijäntaiteen yliopistonlehtori Mikko Kanninen esitteli alussa lyhyesti kurssin sisällöt, opettajat ja illan kulun, minkä jälkeen virittäydyttiin tunnelmaan vartin mittaisella dokumentilla opetuksen sisällöistä käytännön tasolla eri oppiaineissa.
Varsinainen esitys nojasi suurelta osin improvisaatioon, joka eteni takaseinälle projisoidun tehtävärungon mukaisesti. Tunnelma oli rennon kihelmöivä. Nuoret lahjakkuudet heittäytyvät tehtäviin ihailtavalla asenteella, taitojaan säästelemättä. Motivaatio on epäilemättä kohdillaan – takana on tiukan seulan läpäisy teatterityön opiskelijaksi ja ensimmäinen opintojakso viisivuotisesta sukelluksesta kohti ammattinäyttelijyyttä.
Näyttelijäntyö vaatii todellista multitaskaamista: On havainnoitava itseä ja toisia, tilaa ja ajoitusta. On osattava käyttää ja varioida havaintojaan näyttämölliseksi toiminnaksi. On kyettävä kuvittelemaan hahmoja, motiiveja ja tilanteita sekä ruumiillistettava ne uskottavasti. On tehtävä valintoja, tarjottava niitä tai tartuttava spontaanisti toisten ideoihin. Omaa instrumenttia eli aisteja, kehoa ja ääntä on peilattava jatkuvasti ja osattava käyttää monipuolisesti, yksin ja suhteessa toisiin. Kaikki tämä yhtä aikaa ja reaaliajassa.
Uusi vuosikurssi onnistui tehtävässään hienosti. Terävää kuuntelua ja kekseliästä reagointia on ilo katsoa. Samalla muistui mieleen, miten upeasta taiteenlajista on kyse. Näyttelijäntaide juhlistaa sitä mikä on inhimillisesti arvokasta tässä ja nyt: rohkeaa läsnäoloa, kuuntelua, kohtaamista, kommunikaatiota, vuorovaikutusta, leikkiä ja luovuutta. Se elää vain jaetussa hetkessä.
Päivi Röppänen