Planéte Vapeur: Pegasus – The Chant of the Stars. Kuva: giaf.ie
FESTIVAALI | Vuosittain järjestettävällä parin viikon mittaisella monitaiteisella festivaalilla luovuus ja innovatiivisuus kukoistavat. Maarit Saarelainen raportoi.
”Tänä vuonna festivaalilla pohdittiin muun muassa irlantilaista identiteettiä.”
Lue Maarit Saarelaisen matkareportaasi Irlannista täältä.
* *
Galway International Arts Festival 24.–27.7.2024.
Galway International Arts Festival (15.–28.7.2024) on vuosittain Irlannin Galwayssa järjestettävä parin viikon mittainen monitaiteinen festivaali, jossa luovuus ja innovatiivisuus kukoistavat. Festivaalilla järjestetään myös erilaisia ulkoilmaspektaakkeleja, jotka laajenevat kaupungin puistoista keskustaan ja kävelykadulle.
Lähes 50-vuotias festivaali tarjoaa runsaan ja monipuolisen kattauksen teatteria, sirkusta, katutaidetta, performanssia, kuvataidetta ja musiikkia klassisesta kansanmusiikkiin. Ohjelmassa oli myös luentoja ja avoimia yleisökeskusteluja. Kansainvälisiä vieraita oli muun muassa Australiasta, Ranskasta ja Galiciasta Pohjois-Espanjasta.
Tänä vuonna festivaalilla pohdittiin muun muassa irlantilaista identiteettiä. Keitä irlantilaiset ovat ja miten ympäröivä elämä ja tapahtumat vaikuttavat heihin. Festivaali itsessään olisi ollut jo kokonaisen matkan arvoinen, mutta tällä kertaa se tuli matkaohjelmaani yllätyksenä pudonneena Irlannin kirsikkana.
Ennätin muutaman päivän aikana nähdä sekä teatteria ja sirkusta että performansseja ja installaatioita.
Festivaali on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1978 ja tänä kesänä kävijämäärä ylsi 400 000 vieraaseen. Tapahtumaa organisoi ympärivuotinen tiimi ja sitä rahoittavat muun muassa Galwayn kaupunki ja Irlannin valtio sekä lukuisa joukko eri alojen yhteistyökumppaneita ja sponsoreita.
* *
Circa Ensemble, Australia. Ohj. Yaron Lifschitz. Kuva: giaf.ie
Circa-ryhmän humoristinen Ankkalampi
Circa-sirkuksen visionäärin Yaron Lifschitzin ja maailmanlaajuisesti tunnetun Circa Ensemblen yhdessä luoma Duck Pond, yksi ryhmän kunnianhimoisimmista teoksista, sai Euroopan-ensiesityksensä Galwayn festivaaleilla.
Pjotr Tšaikovskin klassikko, balettina tunnettu romanttinen Joutsenlampi, muuttuu Circassa Ankkalammeksi. Se ei tahtia haittaa, sillä höyhenet pöllähtelevät hienosti tässä ylenpalttisessa, visuaalisesti rikkaassa teoksessa.
Cirkan Ankkalammessa klassikkotarina kääntyy sirkukseksi, joka on täynnä fyysistä taituruutta, huikeita temppuja ja vahvaa energiaa. Kiinnostavina yksityiskohtina mieleeni jäivät keltaisissa kurahaalareissa tallustava räpyläpukuinen ankka-armeija ja burleskityylinen musta joutsen.
Tarinan koskettava perusvire on hurvittelun alla tallella. Kyse on oman identiteetin etsimisestä ja todellisen itsen löytämisestä. Koti-Tampereelta on pakko mainita Sorin Sirkus, joka ei kyllä jää tästä taitavasta Circasta jälkeen, ei tekniikassa eikä myöskään taiteessa.
* *
Guru Dudu: Lila La’Diva (Australia). Kuva: Emilija Jefremova
Energisoiva disco-voimakävely Galwayn läpi
Seison Galwayn keskuspuistossa 49 muun henkilön kanssa. En tiedä varmasti mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta lämmittelen luureista tulevien ohjeiden mukaan keinuttamalla lanteitani ja hyppäämällä tuiki tuntemattomien kanssa paripyörintään pinkkiin haalarin pukeutuneen Lila La’Divan ohjeiden mukaan. Olen mukana Silent Disco Walking Tourilla.
Aluksi meille jaetaan vastamelukuulokkeet, joista kuulemme Lila La’Divan ohjeita ja tanssittavaa musiikkia. Kokeilemme puistossa yhteistä koreografiaa. Välillä pyörimme ruohikolla horisontaalitasossa ja hetkittäin kokeilemme pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat -tyyppistä harjoitusta. Ikäjakauma on vauvasta vaariin ja murkuista muoriin.
Meininki on rento ja iloinen.
Lila La’Diva johdattaa ”tanssijat” kannustavien kommenttien säestyksellä viirein liputetulle ja baarien reunustamalle Galwayn West Endille valitsemiensa 1970-, 1980- ja 1990-luvun pophittien tahtiin. Kuulemme musiikin kuulokkeista, mutta kadulla katsovat ihmiset näkevät vain meidät wannabe-miimikot hullunkurisissa liikepyörteissä.
Reitin loppupuolella katkaisemme hiljaisuuden, sillä Lila La’Diva pyytää meitä laulamaan Dancing Queenia. Kävelykadun yleisö laulaa mukana ja kannustaa tanssien, kun juoksemme pareittain loppumatonta kunniakujaa. Ihmiset aplodeeraavat innoissaan.
Energisoiva, tunnin mittainen Silent Disco Walking Tour päättyy hikisten ja onnellisten osallistujien yhteisiin halauksiin ja ylävitosiin.
* *
Enda Walshin intiimit huoneinstallaatiot
Galwayn festivaaleilla nähdään joka vuosi myös Tony-palkitun näytelmäkirjailijan Enda Walshin Rooms-installaatioita. Tarinat ovat intiimejä ja katsojamäärä on rajattu kuuteen henkilöön. Huoneet ovat uniikkeja, omanlaisiaan ja lavastettu aina tarinan hengen mukaisesti. Galwayssa huoneet sijaitsevat sataman lähellä, teollisuushallin uumenissa kaatopaikan vieressä.
Aiemmin Walshin huoneinstallaatioista on nähty Galwayn festivaalilla vuosina 2014–2020 A Girl’s Bedroom, Bathroom ja Waiting Room. Tänä vuonna koettiin Dining Room ja Changing Room.
A Girl’s Bedroom on kiertänyt myös Kennedy Centerissä Washington DC:ssä vuonna 2016. Ja vuonna 2017 Rooms nähtiin New Yorkin Irish Arts Centerissä, ylistävien arvostelujen kera.
Enda Walsh: Dining Room. Kuva: giaf.ie
Dining Room
Pieni ryhmämme johdatetaan käytävää pitkin yksityiseen, irlantilaiseen aamiaishuoneeseen. Keskellä tilaa on ropusti, silvottu ”keittiötarvikepuu”, täynnä raastinrautoja, teekuppeja, kauhoja ja kapustoja. Tummalla petsatulla sivupöydällä on levysoitin ja kirjahyllyssä muutamia kirjoja.
Ennätämme tutkia huonetta muutaman minuutin ajan ennen kuin kaiuttimista alkaa kuulua ärsyyntynyt ääni. Bed and Breakfast -paikan omistajan ja ainoan työntekijän elämä on päättynyt karmeaan katastrofiin. Hän on saanut arvioksi yhden tähden.
”Rehellisesti Dáithí, yksi tähti, ei voi olla, yksi fucking tähti. Ajattele! Yksi tähti!”
Kertojan tunnetilat vaihtelevat vihasta toivottomuuteen. Monologin jälkeen emme ole varmoja siitä, mitä majatalon omistaja aikoo tehdä, lähteekö hän stalkkaamaan asiakastaan ja kostaa tälle saamansa yhden tähden vai lopettaako hän B&B:n pitämisen siihen paikkaan.
Installaatio on humoristinen ja tragikoominen.
Enda Walsh: Changing Room. Kuva: giaf.ie
Changing Room
Kuuden hengen ryhmämme viedään lavastettuun pukuhuoneeseen, josta joku on jo lähtenyt. Lähtijän vaatteet ja lenkkikengät ovat penkin alla, käytetty pyyhe roikkuu koukussa. Kaiuttimista kuuluva ääni kertoo hukatuista mahdollisuuksista ja kaipuusta.
Changing Room on tarina surusta ja nurinperin vedetystä maailmasta. Hahmo on tavallaan suljettu seinien sisälle.
”Maailma oli hiljainen, kauhuissaan ja sitten kyllästynyt olemattomuuteen. Mutta talossani olin elossa, koska oli olemassa mahdollisuus, että – hän – ja me.”
Installaatio nostaa mieleen oman elämän mahdollisuudet, jotka tulisi käyttää silloin, kun maailmankaikkeus niitä meille tarjoaa. Pysähdyttävä tarina.
* *
Decadent Theatre Company & Marina Carr: The Map of Argentina. Kuvassa Mark Huberman ja Maeve Fitzgerald. Kuva: giaf.ie
Isoäidin salainen rakastaja
The Map of Argentina -draama kertoo perhedynamiikan monimutkaisesta Rubikin kuutiosta. Se avaa saman katon alla asuvien, useamman sukupolven perheenjäsenten identiteetin ja oman paikan etsimisen vaikeutta.
Päätarinana kulkee isoäidin salainen ja intohimoinen Argentiinan nuoruudenrakkaus, josta kenelläkään ei ole ollut aiemmin tietoa. Myös muiden perheen jäsenten, äidin, isän ja lasten, henkilökohtaisia tekoja alkaa paljastua, ja niitä puretaan auki yksityiskohtaisesti.
The Map of Argentina on hyvin rakennettua juonellista draamaa, jota on kiinnostavaa seurata. Yli kolmetuntinen näytelmä olisi kyllä kaivannut dramaturgin vahvempaa punaista lankaa. Toisaalta vaikka tekstiä oli paljon, huomio kiinnittyi varsinkin pääosanäyttelijöiden kiinnostavaan fyysiseen ilmaisuun. Yleisö palkitsi esityksen seisaaltaan aplodeeraten.
* *
Galwayn satama. Kuva: giaf.ie
Galway / Gaillimh (Cathair na Gaillimhe)
Irlannin tasavallan neljänneksi suurimmassa kaupungissa, Galwayssa, asuu noin 85 000 asukasta.
Historiallisen arkkitehtuurinsa ja runsaan musiikki-, huvi- ja teatteritarjontansa ansiosta Galway on suosittu matkailukohde. Kaupungissa on myös yksi Irlannin kansallisen yliopiston haaraosastoista, joka tuo kaupunkiin paljon opiskelijoita.
Galway oli yksi vuoden 2020 kulttuuripääkaupungeista.
Vuonna 1124 perustettu Galway sijaitsee Irlannin länsirannikolla Corrib-joen suulla, Galwaynlahden pohjukassa. Sen länsipuolella sijaitsevat Connemaran iirinkieliset alueet. Galwayn kreivikunnassa sijaitsee Irlannin suurin ja merkittävin Gaeltacht-alue, Connemara ja Aransaaret, jossa iiriä puhutaan äidinkielenä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kyyti ihmisyyden kysymyksiin – arviossa Kimppataksi
TEATTERI | Kimppataksi on riemastuttava happening, joka tuottaa katsojille ja esiintyjille yhteistä iloa. Se pistää myös miettimään miten pienistä asioista ihmisen onnen hetket muodostuvat.
Kiertoilmaisujen sietämätön keveys ja tuska – kolumni pyhäinpäivälle
KOLUMNI | ”Minä en enää varsinaisesti pelkää kuolemaa, mutta kammoan jäähyväisiä. Pelkkä ajatus hyvästeistä elämäni ihmisille pakahduttaa sydämeni”, Maarit Saarelainen kirjoittaa.
Valohoitoa Tampereen asematunnelissa – arviossa Other City: Forgotten Places
TAPAHTUMA | Teatteri Telakan suomalais-virolainen taiteellinen tutkimusprojekti muistuttaa, että pienikin muutos kaupunkikuvassa antaa uusia kokemuksia ohikulkijoille.
Reissu vihreän kullan maahan – Maarit Saarelaisen matkareportaasi Irlannista
MATKAILU | ”Ymmärrän, etten saa koko Irlantia haltuun 10 päivässä, mutta ehkä kuitenkin vähän maistiaisia. Seuraavalla kerralla sitten lisää”, Maarit Saarelainen kirjoittaa.
