Kuvat: Camilla Greenwell
TANSSI | Akram Khan Companyn tanssiteos nostaa esiin ajankohtaisen ilmastonmuutoksen ja luonnon tuhoamisen. Se muistuttaa, että ihmisten aiheuttamaa tuhoa ei voi peruuttaa.
”Jungle Book reimagined on kymmenen tanssijan, animaation, musiikin ja laulun kudelma ilmastonmuutoksesta, ihmisen aiheuttamasta tuhosta, luonnosta ja hauraasta toivosta. Kun teos päättyy, kriitikko melkein itkee.”
Akram Khan Company: Jungle Book reimagined. Helsingin juhlaviikot, Tanssin talon Erkko-sali, Helsinki 23.8.2024.
Ensiksi tunnustus. En ole minkään velhotarinan, tarukertomuksen tai viidakkoseikkailun kohderyhmää. Toki tunnen näiden keskeiset kirjat ja elokuvat nimeltä, mutta en voi kehua tuntevani niiden juonenkäänteitä etu- saati takaperin. Niinpä kun uppoudun koreografi Akram Khanin uuteen kuvitelmaan Rudyard Kiplingin Viidakkokirjasta, otan vapauden katsoa teosta vertaamatta sitä Kiplingin kertomukseen tai Disneyn elokuvaan.
Jungle Book reimagined on kymmenen tanssijan, animaation, musiikin ja laulun kudelma ilmastonmuutoksesta, ihmisen aiheuttamasta tuhosta, luonnosta, erilaisuuden hyväksymisestä ja hauraasta toivosta.
Ja miten se osuukaan tähän päivään!
Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat ja vaarat on kohtuullisen helppo unohtaa, kun nauttii elokuun suomalaisista leppoisista illoista. Menneellä viikolla Suomi on saanut oman massiivisen ympäristötuhonsa, kun tuli ilmi, että Stora Enson hakkuiden yhteydessä tuhannet uhanalaiset jokihelmisimpukat on ajettu kuoliaaksi. Khanin teos muistuttaa, että ihmisten aiheuttamaa tuhoa ei voi peruuttaa. Meillä on vastuu luonnosta.
Jos nykytanssi on tänä päivänä usein abstraktia ja väistää kerrontaa, Jungle Book reimagined on selkeä tarina. Osana sitä on myös englanninkielinen, eri roolihahmojen nauhoitettu puhe. Tanssin talossa puheen suomenkielinen käännös näkyy katonrajassa kapealla screenillä. Jyrkästi nousevan katsomon alemmilta penkkiriveiltä sen seuraaminen on todennäköisesti ollut mahdotonta. Joku katsoi käännöstä myös kännykän ruudulta. Itse koin tekstiin vilkuilun häiritsevän katsomiskokemustani, ja komensin itseäni keskittymään katsomaan ja kuuntelemaan.
Ja millaista katsomista teos tarjosikaan!
Animaatiot ja videot ovat avanneet aivan uuden maailman näyttämöteoksiin. Fyysisiä lavasteita ei tarvitse laskea ja nostaa ja pyörittää, kun kuvamaailma hoitaa kaiken kuin taikuus. Tarinaa voi kuljettaa eri tasoilla ja ajassa nopeasti ja joustavasti.
Usein videoiden vaatima, näyttämön ja katsomon jakama harso on tummanpuhuva, ja haittaa muun toiminnan katsomista. En tiedä, millainen seitinohut taikaviitta Tanssin talon näyttämön ja katsomon välissä oli, tai kuuluuko se Tanssin talolle vai Khanin ryhmälle, mutta kaikki näyttämölle projisoitu tuntui ilmestyvän pelkkään ilmaan. Teoksen kuvallinen visuaalisuus oli henkeäsalpaavan upeaa. Kuinka pelkillä ääriviivoilla piirretyn linnun putoaminen laukaukseen voikaan koskettaa!
Visuaalisuutta oli luotu muutenkin oivaltavasti, vanhoilla, mutta ehdottomasti toimivilla tavoilla. Hurja käärme syntyi tanssijoiden käsissä kiemurtelevista eri kokoisista laatikoista niin, että lopulta mielikuvaan riitti helposti vain laatikko, jossa loisti ilkeät silmät. Tai siis kaksi pyöreää aukkoa. Olen myös nähnyt lukemattomia merenaaltoja kankailla toteutettuna, mutta tämän teoksen hukkumiskohtaus oli omaa luokkaansa.
Kymmenen tanssijaa; yksi ihmislapsi, yhdeksän eläinten nahkoihin sukeltanutta. Ja millainen kyky liikkua, millainen liikkeen dynamiikka!
Koko ryhmän katsominen oli silkkaa nautintoa. Liike oli yksityiskohtaista, tarkkaa, äärimmäisen kepeää ja helppoa, mutta samalla valtavaa voimaa huokuvaa. Solistit loivat tarinan persoonalliset hahmot, tai sulautuvat osaksi joukkoa, joka koreografisesti liikkui kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisesti. Positiivista oli, että mukaan mahtui myös ilman puhetta olleita, puhtaasti liikkeen tehoon luottavia kohtauksia.
En tiedä, miten Viidakkokirjan vannoutuneet fanit suhtautuvat tähän Akram Khan Companyn versioon. Itseäni teos kosketti monella tasolla. Kun se päättyi, melkein itketti. Ehkä meillä on vielä toivoa. Vastaukset ovat meissä itsessämme, kertoo teos.
Katso teoksen animaation käyttöä ja visuaalisuutta sen trailerista.
* *
Akram Khan Company: Jungle Book reimagined
- Ohjaaja/koreografi: Akram Khan
- Luova avustaja/valmentaja: Mavin Khoo
- Käsikirjoitus: Tariq Jordan
- Dramaturginen neuvonantaja: Sharon Clark
- Säveltäjä: Jocelyn Pook
- Äänisuunnittelija: Gareth Fry
- Valosuunnittelija: Michael Hulls
- Visuaalinen lavastussuunnittelija: Miriam Buether
- AD ja animaatiojohtaja: Adam Smith (YeastCulture)
- Tuottaja/videosuunnittelun johtaja: Nick Hillel (YeastCulture)
- Rotoskooppitaiteilijat/animaattorit: Naaman Azhari, Natasza Cetner, Edson R Bazzarin.
- Harjoitusten ohjaajat: Nicky Henshall, Andrew Pan, Angela Towler.
- Tanssijat: Maya Balam Meyong, Tom Davis-Dunn, Hector Ferrer, Harry Theadora Foster, Filippo Franzese, Bianca Mikahil, Max Revell, Matthew Sandiford, Elpida Skourou, Holly Vallis, Jan Mikaela Villanueva, Lani Yamanaka.
Kantaesitys 7.4.2022 Curve, Leicester.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sorin Sirkuksen joulushow Verda tuo trooppista tunnelmaa kaamoksen keskelle
SIRKUS | Verdan vehreä, sademetsämäinen tunnelma ja sen eläimiä, heimolaisia ja kasveja muistuttavat esiintyjät kertovat yhteistyön voimasta, jota Sorin Sirkuksen joulushow huokuu.
KÖTT-kollektiivin Harp on hersyvä yhdistelmä runoutta, tanssia ja musiikkia sekä nykyesityksen vallattomuutta
TANSSI | Kulttuurihistorian naishahmoista innoittunut Harp liukuu ketterästi hahmosta, kielestä ja maailmasta toiseen.
Duettoteos inhimillisyydestä, ennakkoluuloista ja erilaisuudesta – arviossa Tanssiteatteri MD:n Aliveness
TANSSI | Tanssiteatteri MD:n sivuilla kuvaillaan, että Mari Rosendahlin nykytanssiteos Aliveness kahdelle tanssijalle ”hengittää, hengästyy ja hahmottaa itseään aina uudelleen”.
Kissat kirmailevat minigolfradalla – Pontus Pettersonin Pancor Poetics Taidehallissa
KUVATAIDE | Ruotsalaiskoreografi Pontus Pettersson loi Helsingin Taidehalliin vuorovaikutteisin kissainstallaation.