Pyhän äärellä Hitonhaudalla – vaellusesityksessä yleisö seuraa butotanssia jääkautisella rotkolla

Butotanssija ja -koreografi Vangeline tanssii soolonsa Hitonhaudan rotkossa Pyhä paikka? -vaellusesityksessä. Kuva: Marko Poolamets

Maria Markus

Ensi lauantaina ja sunnuntaina 22.–23.8.2020 järjestettävien Pyhä Paikka? -esitysten aikana yleisö kulkee jääkautisten sulamisvesien muovaamalle Hitonhaudan rotkolle ja sen halki, ja pysähtyy seuraamaan lyhyitä esittäviä kohtauksia luontosuhteen ulottuvuuksista. Hitonhauta on Laukaan ja Äänekosken rajalla sijaitseva jylhä rotkolaakso, jonne on helppo sijoittaa niin peikkoja kuin jumaltarujakin.

Vaellusesitykset ovat osa Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tutkimusta, jossa selvitetään Hitonhautaan kietoutuvia luontosuhteen näkökulmia. Hankkeessa yhdistetään esittävää taidetta sekä luonnontieteellistä ja humanistista tutkimusta. Pyhä paikka? -vaellusesitykset ovat myös osa Jyväskylän Kesän ohjelmistoa.

Butotanssin kertomaa

Jyväskyläläisen ohjaajan ja käsikirjoittajan Anna-Mari Laulumaan ohjaaman vaellusesityksen erityisvieraana on butotaiteilija ja -opettaja Vangeline. Ranskalais-amerikkalainen Vangeline on nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Hän kertoo, että päästyään lopulta kahden viikon karanteenin jälkeen Hitonhaudan maisemiin, hän tunsi saapuneensa kotiin.

– Olen kasvanut luonnon ympäröimänä Ranskassa. Vaikka asun nykyisin New Yorkissa, luonto on ollut minulle aina hyvin tärkeä, Vangeline sanoo.

– Hitonhaudalla koin kuitenkin jotain aivan erityistä. Metsä tuntui kuin vanhalta ystävältä.

Hitonhaudan rotkolaakso muodostui jääkauden aikana. Kuva: Maria Markus

Luonto ja sen kunnioittaminen kuuluvat keskeisesti butotanssiin. Buto on japanilainen nykytanssin muoto, jossa yhdistyvät tanssi, teatteri ja improvisaatio. Esityksille on tyypillistä valkoiseksi maskeeratut kasvot ja vartalo sekä äärimmäisen hidas liike, eläytyvyys sekä tanssijasta itsestään löytyvä liikekieli valmiiden koreografioiden sijaan.

– Esiintyminen luonnossa tuntuu hyvältä. Me ihmisethän tulemme luonnosta ja kuulumme luontoon. Buto kertoo tätä historiaa, yhteyttä ja ykseyttä sekä elämän mysteeriä. Kun esityksen vie teatterin näyttämölle, mukaan tulee aina enemmän kulttuurisia merkityksiä ja erotteluja. Luonnossa kaikki on yhtä ja me osa sitä. Luonto on myös aina pyhä, Vangeline miettii.

Toteutus luonnon ehdoilla

Pyhä paikka? -esityksissä luontoa kunnioitetaan paitsi ihmettelemällä sen mysteerejä, toteuttamalla esitykset mietitysti ja mahdollisimman hellävaraisesti ympäristön kannalta. Hitonhaudan pohjalla on harvinaisia kasveja, joita on tärkeä suojella, joten yleisö kulkee esityksissä pienissä ryhmissä ohjatusti ja varoen.

Jo ennen esityksen suunnittelua rotkon alueella tehtiin luontoselvitys, jotta esitys näytäntöineen voitaisiin toteuttaa luontoarvoja vaarantamatta. Luontoselvitys tuotti myös uutta tietoa alueen lajistosta ja luontotyypeistä.

Hitonhauta sijaitsee Laukaan ja Äänekosken rajalla. Kuva: Maria Markus

Vaellusesitysten kesto on noin kaksi tuntia, kuljetuksineen 3–4 tuntia. Esiintyjiä on yhteensä noin kaksikymmentä: Vangelinen lisäksi oppilaita hänen Jyväskylässä viime viikolla järjestämältä butotanssikurssilta, Jyväskylän Flamencoyhdistyksen tanssijoita sekä muusikkoja ja näyttelijöitä.

Esityksen jälkeen yleisöllä on mahdollisuus osallistua haastatteluun, jonka avulla kerätään aineistoa luontosuhdetutkimukseen. Hitonhaudan alue on suljettu esityspäivinä muilta kävijöiltä.

Lisätietoja ja liput osoitteesta Jyväskylän kesän verkkosivuilta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua