Kuvat: Maria Atosuo

Anni Kanniainen, teksti

Virginia Woolfin romaanin Orlando kohtaa ilmastosurun ja luovan saavutettavuuden, kun tanssiesitys Orlando, oodi luonnolle valtaa Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämön.

Teoksessa koetaan Virginia Woolfin romaanista tutun Orlando-hahmon uni. Orlando uneksii metsästä. Värikkäistä olennoista, jotka ovat yhdellä hetkellä kasveja, toisella eläimiä ja kolmannella luonnonvoimia.

Uneksiva Orlando kuvailee lavalla tapahtuvaa liikettä. Olennot leikkivät, ihmettelevät, tukeutuvat toisiinsa. Pilkahtelevat metsän reunamilta. Välillä kesä on liian kuuma tai talvi liian kylmä. Silloin ei olento enää selviä yksin. Ihmisyyttä uhkaava ekokatastrofi painaa jälkensä luihin ja ytimiin.

Noora Hakala (vas.) ja Riikka Papunen.

* *

Ilmastonmuutos ja ympäristötunteet

Perjantaina 12. joulukuuta ensi-iltansa saava tanssiesitys on kolmen tahon yhteistyö: Tampereen Teatterin, Pirkanmaan Tanssin Keskuksen ja Teatteri NEOn. Teatteri NEOon kuuluu kehitysvammaisia ja erityistä tukea tarvitsevia näyttelijöitä ja se on osa Setlementti Tampereen toimintaa.

Työryhmä tutustui toisiinsa yhteisissä harjoituksissa, työpajoissa ja teatterivierailulla Lahteen. Tämänkin esityksen dramaturgina toimineen Tommi Kainulaisen sovitus Virginia Woolfin Orlando-romaanista pyöri silloin Lahden kaupunginteatterissa.

– Virginia Woolfin Orlando toimi [teoksen] alkuperäisenä inspiraationa. Tässä teoksessa korostuu ilmastonmuutoksen teema, esiintyjä Leevi Paalanen sanoo.

Koreografi-ohjaaja Wilhelmina Ojanen perusti koreografian esiintyjien vahvuuksiin. Harjoituksissa keskusteltiin avoimesti ilmastonmuutoksesta ja sen herättämistä tunteista. Eräässä valmistavassa harjoitteessa esiintyjien piti mainita yksi sana, joka ilmastonmuutoksesta tulee mieleen.

– Ilmastonmuutos toi mulle mieleen yhden eläimen: jääkarhun. Jääkarhujen kohtalo surettaa minua, esiintyjä Mari Heinilä kertoo.

Mari Heinilä (vas.), Riikka Papunen, Noora Hakala ja Lasse Viitamäki.

* *

Saavutettavuus inspiraationa ja lähtökohtana

Orlando, oodi luonnolle –teoksen pyrkimyksenä on luoda uudenlainen, luovan saavutettavuuden käytäntöjä kehittävä esitys, jossa on huomioitu näkövammaiset katsojat.

Tanssiesityksessä on luovaa liikkeen kuvailua; puheella ja äänillä kuvaillaan esityksen tapahtumia, tunnelmia ja liikettä. Kertojan äänen avulla sokea tai heikosti näkevä voi kuulla mitä esityksessä tapahtuu. Teksti on kirjoitettu mahdollisimman yleistajuiseksi, kuitenkaan sisällöstä tinkimättä: runollinen kuvailu vastaa liikettä hienosti.

Esiintyjien puvut ovat mahdollisimman värikkäitä. Hahmot on nimetty värien mukaan. Valo- ja videosuunnittelija Jaakko Sirainen ja pukusuunnittelija Silja Kaarne kertovat, että hahmojen värikkyys valikoitui juuri näkyvyyden takia. Tummat värit sekoittuisivat liian helposti taustaan. Samanväriset taas puuroutuisivat helposti yhdeksi massaksi.

Tanssiesityksen yhteydestä löytyy saavutettavuuspöytä. Esiintyjien pukujen väreihin voi etukäteen tutustua. Näin myös värisokeat tietävät, mitä väreillä tarkoitetaan.

Esitysdramaturgi Tommi Kainulainen pohtii saavutettavuuden vaikutusta taiteelliseen prosessiin. Taiteessa ei aina sanota kaikkea suoraan: taiteilijan toiveena on, että katsoja tekee tulkinnat itse.

– Tämän saman kokemuksen haluaisimme tarjota myös heikkonäköisille ja sokeille katsojille. Toisaalta kuva piipusta ei ole koskaan piippu, sanoo Kainulainen viitaten 1900-luvulla eläneen René Magritten maalaukseen.

– On tavallaan mahdotonta tarjota täysin samaa kokemusta tanssin abstraktista luonteesta kuvaamalla liikettä sanoilla, mutta tutkimme keinoja millä pääsisimme mahdollisimman lähelle kokemusta.

Lasse Viitamäki.

* *

Ei pelkkä esitys

René Magritten Kuvien petollisuus -maalaus esittää piippua. Kuvan alle on kirjoitettu ranskan kielellä: ”Tämä ei ole piippu”. Teos muistuttaa yksinkertaisesta, usein unohdetusta totuudesta: maalaus on esitys, ei alkuperäinen esine.

Orlando, oodi luonnolle ei myöskään ole pelkkä esitys. Magritten työn tavoin se on viesti, joka syntyy esityksen katsojalle välittämästä tunteesta.

Koreografi-ohjaaja Wilhelmina Ojanen kertoo teoksen lähtökohdista:

– Teosta käsikirjoittaessa minua inspiroivat Virginia Woolfin Orlando-romaanin runolliset kuvaukset luonnosta. Romaanissa luontokuvaukset usein myös symboloivat päähenkilön tunnetilojen vaihteluja. Tästä minulle heräsi ajatus käsitellä teoksessa muuttuvaa ilmastoa ja ympäristötunteita Orlandon unen kautta. Sain inspiraatiota muun muassa Panu Pihkalan Mieli maassa?  Ympäristötunteet -kirjasta, jossa annetaan konkreettisia vinkkejä vaikeiden ympäristötunteiden käsittelyyn. Konkreettisilla ja yhteisillä teoilla luomme toivoa.

– Esitys pyrkii muistuttamaan, että olemme osa tätä muuttuvaa maailmaa. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt meihin tavoilla, joita emme aina voi käsittää mutta jotka voimme tuntea kehossa.

Kardo Shiwan.

* *

Haasteista selvitään yhdessä

Vaikka Orlando, oodi luonnolle käsittelee raskaita aiheita, sen viesti on kannustava: vaikeista tunteista selvitään yhdessä.

Hahmojen yhteisöllisyys toistuu kulisseissa. Kun saavuin katsomaan ryhmän harjoituksia, kuulin heti ensimmäiseksi esiintyjien kannustavan toisiaan.

Esiintyjä Leevi Paalanen kertoo kohottaneensa kuntoaan roolia varten. Prosessin hedelmällisyys on ollut yllätys.

– Tässä on oppinut luottamusta ja yhteistyötä. Sitä on ollut aikaisemminkin, mutta tässä sen vielä enemmän huomaa, hän kertoo.

Esiintyjä Kardo Shiwan on huomannut saman.

– Koreografi-ohjaaja Wilhelmina on tehnyt tosi hienoa työtä. On haastavaa tuoda näin monta eri ihmistä yhteen ja rakentaa jotakin kiinnostavaa. Ja kuitenkin jokaisen mukavuusaluetta on koeteltu. On ollut siistiä nähdä, miten olemme kaikki ylittäneet itsemme, hän kertoo.

Shiwan on kurdi. Hän siis kuuluu itsekin vähemmistöön. Shiwanille on tärkeää, ketkä saavat näkyä ja miten. Myös sillä, kuka ja ketkä saavat tehdä taidetta, on hänelle merkitystä.

– Minusta tuntuu, että yhdessä tekemisen kautta meistä on harjoitusten aikana oikeasti muodostunut ryhmä, Shiwan sanoo.

Saman yhdessä tekemisen voiman ryhmän jäsenet haluavat herättää myös yleisössä.

Orlando, oodi luonnolle Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä (Frenckellinaukio 2) 12.12.2025–20.1.2026. Esityskalenteriin täältä.

Riikka Papunen (vas.), Kardo Shiwan, Lasse Viitamäki, Mari heinilä, Noora Hakala ja Leevi Paalanen.

* *

Orlando, oodi luonnolle

• Orlando 1+2 -teosparin ensimmäinen osa. Sanoitettu tanssiesitys.
• Tuotettu Tampereen Teatterin, Pirkanmaan Tanssin Keskuksen ja Teatteri NEOn
• yhteistyönä.
• Keskeistä luovan saavutettavuuden käytännöt, kehitysvammaisten ja ei-kehitysvammaisten taiteilijoiden yhdenvertainen työskentely, taiteilijuuden moninaistaminen ja uudet työskentelyn ja ilmaisun tavat.
• Osa DuvTeaternin kolmivuotista esittävän taiteen luovaa saavutettavuutta tutkivaa TIKSI-hanketta (2023–2025).
• Orlando 1+2 teospari -on saanut avustusta Uudet klassikot -rahastolta.
• Saija Raskullan äänisuunnittelijan työ toteutuu Koneen säätiön apurahalla.
• Esityksen yhteydessä lämpiössä on saavutettavuuspöytä, jossa on muun muassa tunnusteltavia materiaaleja esitykseen liittyen.

Työryhmä

• Koreografi-ohjaaja, käsikirjoitus Wilhelmina Ojanen
• Esitysdramaturgi, liikkeen sanoitus Tommi Kainulainen
• Äänisuunnittelu, kertoja Saija Raskulla
• Valo- ja videosuunnittelu Jaakko Sirainen
• Lavastus Työryhmä ja TT:n lavastamo
• Pukusuunnittelu Silja Kaarne
• Saavutettavuuskonsultti Milla Lindh, Suomen Kuurosokeat ry
• Sosiaalisen ja hoidollisen tuen mentori Sanna Neuvonen, Teatteri NEO
• Esiintyjät Noora Hakala (Teatteri NEO), Mari Heinilä (Teatteri NEO), Leevi Paalanen (Teatteri NEO), Riikka Papunen (Teatteri NEO, taiteellisen tuen mentori), Kardo Shiwan (Pirkanmaan Tanssin Keskus), Lasse Viitamäki (Tampereen Teatteri)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua