Sanna Kekäläinen haluaa tuoda valoa ilmastokriisiin. Kuva: Katja Tolonen

Tämä on tilausjuttu, jonka Kulttuuritoimitus on tuottanut kaupallisena yhteistyönä Kekäläinen & Companyn kanssa.

* *

Kekäläinen & Company: Parvi – Flock, ensi-ilta Kansallismuseossa 29.9.2021

Taistelu kulttuuritapahtumien yleisörajoitusten järjettömyydestä on ajanut taiteilijan suremaan läheisyyden menetystä.

– Kosketusmaailma on niin oleellinen. Mitä nyt, kun kättely ja halaaminen ovat kiellettyjä? Rajoituksilla on pyritty hyvään mutta tehty paljon pahaa. Vajaassa parissa vuodessa kosketuksesta tullut paha asia.

Keho ja läheisyys ovat olleet aina koreografi, tanssija Sanna Kekäläisen teoksissa läsnä. Vuoden 2020 syksystä asti hän on rakentanut ryhmänsä taiteellisena johtajana uutta tanssiteosta ilmastokriisistä. Se on toinen osa antroposeenia, ihmisen aikakautta tutkivassa teossarjassa. Ensimmäinen osa If I Would Lose My Voice teki historiaa: se oli ensimmäinen vapaan kentän tanssiteos, joka nähtiin Kansallisteatterin päänäyttämöllä vuosi sitten elokuussa.

Kun Kekäläinen etsi Parvi-teokselle tilaa, hän löysi lopulta vaikuttavan paikan: Kansallismuseo puhuttelee suomalaisia jo pelkällä olemassaolollaan.

Ensi-illan leijuminen ilmassa on tuttua. Ensimmäinen osa siirtyi viime vuonna kesän yli alkuperäisestä. Tänä syksynä uskotaan ensi-iltaan syyskuun lopussa, mutta mikä on sen lopullinen muoto – Kekäläinen on joutunut sovittamaan teosta erilaisiin olosuhteisiin etenkin, kun se tapahtuu kahdessa kerroksessa.

Poliittinen taide on Sanna Kekäläisen mielestä parhaimmillaan hidasta, hiljaista ja poeettista. ”Ihminen ottaa paremmin vastaan, jos ei räyhää. Jos vain oltaisiin ihan rauhassa, ei olisi niin vaikeaa.” Kuvassa Parvi-teoksen esiintyjät Eero Vesterinen, Sanna Kekäläinen ja Janne Marja-aho. Kuva: Uupi Tirronen

* *

Taiteen tehtävä ilmastokriisissä

Sanna Kekäläisellä on varma näkemys siitä, että nykytaiteen on hyvä reagoida siihen, mitä maailmassa tapahtuu. Hän haluaa rohkaista ihmisiä liikkumaan taidetapahtumien äärelle.

– Tulkaa katsomaan, mitä tapahtuu. Pyritään kommunikoimaan! Mitä enemmän käy näyttelyissä ja katsomassa esityksiä, sitä enemmän ne aiheuttavat tunnetta ja oivallusta.

Kekäläinen & Company haluaa Parvi-teoksellaan näyttää, että ihminen on olento olentojen joukossa, ei luomakunnan herra. Parhaassa tapauksessa esityksestä syntyy oivalluksia ja kokemuksia ihmisen kummallisuudesta.

– Koskettava taide voi antaa mielihyvän oivalluksia, se voi avata lukkoja. Miksi? Mikä ihmistä vaivaa? Se kiinnostaa minua. Olen aina työskennellyt feministisestä näkökulmasta ja tottunut esittämään kysymyksiä.

– Jos oikein onnistaa, tämän esityksen jälkeen katsojan päässä on paljon ajatuksia ja tilaa. Jotakin aukeaa, ei mene kiinni. Toivottavasti sallivampi asenne omasta syyllisyydestä: ihmisparka ei pysty kaikkeen. Syyllisyys on amputoivaa. Tosiasioiden myöntäminen ja sen jälkeen toimiminen – siihen pitää pyrkiä.

Ahdistumisen aika meni jo

Sanna Kekäläinen kavahtaa esittävän taiteen vau-ilmiöitä, joita tuotetaan varmojen lipputulojen toivossa, koska ihmiset haluavat päästä arjestaan irti.

– Surullista, kun ihmiset pyrkivät unohtamaan. Se on vieraannuttavaa ja pelottavaa. Läheisyydessä ja pienuudessa on paljon rakentavia elementtejä, jotka auttavat ymmärtämään elämän merkitystä.

Kekäläinen haluaa tehdä lähestyttävää taidetta, niin sanallisesti kuin kehollisesti. Ilmastokriisin ei tarvitse olla ahdistava ja pelottava asia.

– Ihmiskunta on tietoinen siitä, mitä on tullut tehdyksi maapallolle. Nyt on menossa mentaalisesti haastava ja kiinnostava vaihe: katsotaan, mitä ihmiskunta saa aikaan.

Tarvitaan energiaa, ja juuri sitä on taide-elämys parhaimmillaan:
– Livetaiteessa on kyse samasta kuin musiikissa, energia on se mikä merkitsee. Taideteosta katsoessa kokemus ei tapahdu riffin tahdissa vaan sitä heiluu omassa päässään. Nyt lähtee, kannat kattoon!

Läheisyyden puolesta: ”Pyrin tietoisesti vaikuttamaan siihen, että halaaminen ja kättely palaavat.” Kuva: Katja Tolonen

* *

Farssi kahden metrin turvaväleistä

Sanna Kekäläinen näkee, että koronapandemian aika on räjäyttänyt taide- ja kulttuurikuplan Suomessa. Raadollinen todellisuus on paljastunut poliitikkojen kauniiden puheiden takaa.

– Tämä tilanne on näyttänyt, että taide ja kulttuuri eivät ole julkishallinnolle tärkeitä. Ei muuten voi kohdistaa yhteen alaan näin käsittämätöntä syrjintää. Kulttuurialan ihmiset eivät ole pummeja vaan työtä tekeviä kansalaisia. Jotenkin rajoitukset vielä ymmärsi siinä vaiheessa, kun ei ollut rokotuksia. Mutta nyt, järkyttävää. Traagista ja julmaa.

Kekäläisestä tuntuu kuin päättäjät olisivat täysin unohtaneet, että elävää taidetta tekevät ihmiset, joiden on ostettava kaupasta ruokaa.

– On taiteentekijöitä, jotka ovat joutuneet täysin tyhjän päälle. Silloin se henkilöityy itseen.

Samaan hengenvetoon taiteilija korostaa sitä, että hän itse ja hänen ryhmänsä ovat olleet etuoikeutettuja, koska he ovat voineet työskennellä korona-aikanakin. Kekäläinen & Company on harkinnanvarainen pienryhmä, joka mittelee rahoituksesta kerran vuodessa.

– Olemme eläneet harjoituskuplassa, tekemisissä vain keskenämme. Ilman sitä en istuisi tässä puhumassa. Työn jatkuminen on ollut ehdotonta mielenterveydelle. Avustukset ovat todella pieniä, mutta tilanne on ollut paratiisi freelancereihin verrattuna.

Kekäläinen & Company on hallinnoinut aikaa venyttämällä rajallisia harjoitusaikoja normaalia pidemmälle aikavälille, intensiivisiin periodeihin. Jos laskee kaikki harjoitusajat yhteen, työtä on tehty kokopäiväisesti nelisen kuukautta. Pitkällä aikavälillä tapahtuva prosessi palkitsee, periaatteessa.

Rauha itsemme ja maailman kanssa

Eniten Sanna Kekäläinen pelkää seurauksia, kun kulttuurin kysyntää on manipuloitu näin kauan.

– Mitä tapahtuu seuraavaksi? Vyöryvätkö ihmiset taiteen ja tapahtumien äärelle? Vai toteavatko ihmiset, että pärjätäänhän tässä ilmankin taidetta? Millainen juopa syntyy taiteentekijöiden ja muiden ammattikuntien välille?

Keskiluokkalaisessa heteronormatiivisessa keskiössä on unohdettu Kekäläisen mielestä paljon muutakin kuin kulttuurityön arvo. Kuka on muistanut yksin eläviä ja yksinäisiä?

– On jalkoihin jääneitä ihmisiä, myös ilmastokriisin takia. Vuoden 2015 ihmisten vaelluksesta on vain vähän aikaa, nyt on Afganistan, tuleeko seuraava pandemia… Mikään ei ole mitenkään ohi.

Sanna Kekäläinen näkee silti pienen maan ja pienen kansan voiman. Hän on karjalaista sukua rajan takaa ja tuntee pakolaisuuden jäljet itsessään.

– Mikä meillä lopulta mättää? Ei ole ruuasta eikä vedestä pulaa. Tähän tilanteeseen sitä sitten yrittää taiteilijana tulla sanomaan, että vain läheisyys ja jakaminen merkitsevät.

Askel kohti läheisyyttä, pieni pala maailmassa eteenpäin – sellainen on mahdollista Kansallismuseon turvallisten seinien sisäpuolella syys–lokakuun vaihteessa, kun Parven esitykset alkavat vallitsevien turvasääntöjen mukaisesti. Avoin mieli ei onneksi tunne rajoja.

Marita Salonen, teksti

* *

Kekäläinen & Company: Parvi – Flock

Esityskalenteri

• Keskiviikko 29.9. kello 18.00 (ensi-ilta)
• Perjantai 1.10. kello 18.00
• Sunnuntai 3.10. kello 15.00
• Keskiviikko 6.10. kello 18.00
• Perjantai 8.10. kello 18.00
• Sunnuntai 10.10. kello 15.00
• Keskiviikko 13.10. kello 18.00
• Perjantai 15.10. kello 18.00
• Sunnuntai 17.10. kello 15.00

Esitykset Kansallismuseolla (Mannerheimintie 34, Helsinki).

Työryhmä ja esitystiedot

• Käsikirjoitus, tekstimateriaalit, kompositiot ja ohjaus: Sanna Kekäläinen
• Esiintyjät ja yhteistyö: Janne Marja-aho, Eero Vesterinen, Sanna Kekäläinen ja Mikko Helenius
• Laulu, soitto sekä Parvi-osan haitariäänet: Mikko Helenius
• Valosuunnittelu: Lauri Sirén
• Valokuvat ja grafiikka: Uupi Tirronen
• Kesto: Noin 90 minuuttia
• Kieli: Englanti
• Ikäsuositus: 7+

* *

Kekäläinen & Company

• Nykytanssiryhmä, joka on toiminut vuodesta 1996 Kaapelitehtaalla Helsingissä.
• Esitykset vahvasti kantaaottavia, tunnettu erityisesti sukupuolen politiikkaa koskevista teoksista.
• Lisätietoa Kekäläinen & Companyn verkkosivuilla.

Sanna Kekäläinen

• Ryhmän perustaja ja nykytanssin edelläkävijä Suomessa.
• Luonut yli 70 näyttämöteosta, joita on esitetty niin kotimaassa kuin ulkomailla 1980-luvulta alkaen.
• Yhdistää fyysiseen liikekieleen filosofiaa, sukupuolen problematiikkaa, queer-teoriaa, feminismiä, tekstejä sekä konseptuaalista ajattelua.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua