Rahman Mammadli Trio Studio Hilkassa. Kuva: Leena Reikko
MUSIIKKI | Rahman Mammadli esiintyi trioineen ensimmäisellä Guitar Pori Festivalilla ja jatkaa keskiviikkona Tampereen Telakalle.
”Olen kotimaassani tunnettu siitä, ettei rinnalleni tarvita laulusolistia, koska kitarani laulaa vailla sanojakin.”
Leena Reikko, teksti
Azerbaidžanilainen kitaramusiikki ei liene kovin tunnettua Suomessa, mutta ainakin Porissa kiinnostus varmasti kasvoi Rahman Mammadlin tiistaisen Guitar Pori Festivalin konsertin jälkeen. Ilta tarjosi jotain aivan erilaista ja erityistä; tulista ja mukaansa tempaavaa musiikkia, jota esittävä trio luotti toisiinsa ja antoi palaa.
Mammadlin musiikki kertoo kansanmusiikkiin pohjautuen Azerbaidžanin vuorista ja metsistä, iloista ja suruista, tuimat poljennot tuovat mieleen myös alueen sodat ja levottomuudet. Sävelkulut ja rytmit vievät turkkilaiseen maailmaan ja tarjoavat maisemia sieltä, minne harvoin näemme ja mistä harvoin kuulemme musiikkia. Trion musiikki liikuttaa, ihmetyttää, saa korvat hörölle ja sitä haluaa kuulla lisää.
63-vuotias Mammadli on alkanut kiertää maailmalla vasta viime vuosina, mutta kotimaassaan hän on ollut ”Azerbaidžanin Kitara” jo pitkään. Hän on soittanut pikkupojasta alkaen, ja oppi itse musiikin salat. 14-vuotiasta Rahmania kiinnosti erityisesti rockmusiikki ja siitä hän kehitti aivan oman tyylinsä.
– Olen kotimaassani tunnettu siitä, ettei rinnalleni tarvita laulusolistia, koska kitarani laulaa vailla sanojakin. Minut tunnetaan myös siitä, että loin omalle kansanmusiikillemme uutta tuomalla siihen rockin kitaratekniikoita, Mammadli kertoo.
Rahmanin poika Tural soittaa triossa kosketinsoittimia.
– Minulla on klassisen musiikin koulutus, olen säveltäjä ja tehnyt muun muassa sinfonioita ja elokuvamusiikkia. Isäni kanssa yhteisissä projekteissa tästä syntyy uudenlaista, kansallista ja monimuotoista musiikkia, Tural Mammadli sanoo.
– Olemme ystäviä musiikissa ja elämässä, lisää isä hymyillen ja ylpeänä.
Poika opetti isän rakastamaan myös länsimaista klassista musiikkia, mistä molemmat ovat iloisia.
Studio Hilkassa järjestetyssä konsertissa kuultiin sekä kansanmusiikkiin että Mammadlin omiin teoksiin perustuvaa musiikkia. Isä ja poika Mammadlin seuraan solahti vaivatta lyömäsoittimiin Seymur Yagubov, jonka soolot koskettivat yhtä lailla kuin muidenkin.
– Runoilija pukee taiteensa sanoihin, kuvataitelijat kuviin. Musiikilla ei ole niin selkeitä kertomisen työkaluja, mutta silti se voi saada ihmisen itkemään tai nauramaan, musiikki voi nostaa verenpainetta tai rauhoittaa – mutta sillä vaikuttaminen on vaikeampaa kuin muilla taidemuodoilla, Tural Mammadli pohtii.
Porissa tämä vaikeus ei kuitenkaan näkynyt. Konsertti oli osa Validi Karkia -klubin järjestämää ensimmäistä Guitar Pori Festivalia.
Triolta on toukokuun lopussa ilmestynyt Bongo Joe -levy-yhtiön julkaisemana albumi Azerbaijani Guitara 2 (2024). Tural Mammadli valitteli, ettei heillä ollut sitä mukana – hän kertoi levyn myyneen loppuun muutamassa päivässä. Levyä voi kuitenkin kuunnella suoratoistopalveluissa, kuten Spotifyssä.
Rahman Mammadli Trio Tampereen Kulttuuritalo Telakalla ke 19.6.2024 klo 21. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Livelevy odotti kahdeksan vuotta miksausta – Wentus Blues Band lupaa olla oma itsensä Tampereen keikalla
MUSIIKKI | Lähes 40 vuotta sitten perustettu bluesbändi syntyi aikana, jolloin nuoret miehet halusivat soittaa hevirokkia. Miten blueskapulan saisi nuoremmille?
Levoton Tuhkimo sai juhlavan vastaanoton, kun Dingon henki palasi päiväksi kotiin Poriin
ELOKUVA | Dingo-huumaa oli mahdollista elää vielä yhden kerran, yhden päivän ajan Porissa. Kulttuuritoimitus seurasi, kun Levoton Tuhkimo -elokuva sai maailmanensi-iltansa.
Petra Poutasen johtama Tuomiokuoro tarjoaa marraskuussa Vastauksia
MUSIIKKI | Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro ei pönötä. Kuorolaiset liikkuvat laulaessaan sekä koreografian mukaan että sopivasti improvisoiden.
Mikko Sarvanteen Atte Koskisen runoteokseen säveltämä Silmittömyys soi kantaesityksenä Tampere-talossa
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”Menen mielelläni kohti sellaista, etten tiedä, mitä teen. Koen, että se on hyvää kaksisuuntaista liikettä: uskaltaa mennä kohti sitä, ettei tiedä, mitä tekee, mutta olla myös kurinalainen.”