Suomiklezmeriä Itä-Helsingistä – Sampo Lassila kuuli klezmer-musiikkia kaksikymmentä vuotta sitten ja rakastui

Kuva: Jorma Majuri

Validi Karkia-klubi: Sampo Lassila Narinkka ja Suomiklezmer 2 – Easti Helsinki Suite,  Pori 7.1.2024.

Sampo Lassila kuuli klezmer-musiikkia ensimmäisen kerran yli kaksikymmentä vuotta sitten ja rakastui; klezmer vei. Lassilan johtama Narinkka-kvartetti soittaa tätä perinteistä, itäisen Euroopan juutalaisten musiikkia, mutta myös aivan omaa suomiklezmeriään.

– Tunnetta, kauneutta ja hurjuutta, kuvaa Lassila säveltämäänsä suomiklezmeriä.

Siinä ovat läsnä yhtä aikaa ilo ja suru, ja alkuperäisen klezmerin reippaissakin melodioissa taustalla soiva melankolia sopii hyvin myös suomalaiseen mieleen. 

Narinkalta on juuri ilmestynyt albumi, jonka ensimmäinen julkaisukonsertti soitettiin Validi Karkia -klubilla Porissa. Edellinen levy, Vierailla mailla (2016), ylsi Emma-ehdokkuuteen.

Uuden albumin nimi on Suomiklezmer 2 – East Helsinki Suite (2024). Se on lämminhenkinen ylistyslaulu ja kunnianosoitus Itä-Helsingille. 

– Itä-Helsinkiä pidetään usein ongelmana tai vain yhtenä kokonaisuutena, mutta siellä on paljon lähihistoriallisia kulttuuritarinoita, paljon erilaisia puolia ja paljon värikkäitä ihmisiä, kuvailee Lassila Itä-Helsinkiä, jossa on asunut neljännesvuosisadan.  

Narinkka esiintyi Porin Studio Hilkassa. Kuva: Jyrki Laiho

Musiikillisissa tarinoissa seurataan rakastumista vaikkapa Alepan maitohyllyn edessä Roihuvuoressa, tanssitaan tangoa Vartiokylässä, ihastellaan luonnon hivelevää kauneutta ja monimuotoisuutta Uutelassa. Se on pelimanniotteella ja pilke silmässä soitettu musiikillinen matka hyvin tavallisten ihmisten Itä-Helsinkiin, kauas uljaan pääkaupungin hienoimmista kortteleista ihmisläheiseen lähiökulttuuriin. Melodiat hivelevät mieltä ja korvaa, kulkevat monia polkuja ja jättävät rauhallisen, hymyilevän mielen. 

Lassila sanoo tietävänsä, ettei tämä albumi milloinkaan tule soimaan merkittävässä määrin Spotifyssa; suomiklezmer on hyvin marginaalista musiikkia. 

– Meidän musiikillinen missiomme on pitää yllä monimuotoisuutta. Yleisömme ovat pieniä, mutta haluamme pitää tällaisen musiikin elossa, Lassila sanoo.  

Porissa mission täyttäminen ei ollut edes vaikeaa; Studio Hilkan pieni teatterisali oli täynnä musiikkiin eläytyvää yleisöä.

Narinkan nykyiseen kokoonpanoon kuuluu Lassilan ja kontrabasson lisäksi harmonikassa Markku Lepistö, viola pomposaa eli viisikielistä alttoviulua soittava Aleksi Trygg sekä matkalaukkuja ja muita lyömäsoittimia paukuttava Janne Tuomi. Taitava ryhmä soittaa antaumuksella, ilolla ja tunteella.

Sampo Lassila Narinkka. Kuva: Jyrki Laiho

Sampo Laurila on monipuolinen muusikko. Arkityönään hän soittaa kontrabassoa Lahden kaupunginorkesterissa, mutta on erilaisen etnomusiikin lisäksi soittanut freejazzia muun muassa Edward Vesalan kanssa. Monimuotoisuus heijastuu hänen sävellyksissään.  

– Arvostan ja rakastan sekä sinfoniamusiikkia että monia muita musiikinlajeja ja niiden soittamista. Mutta tämä pienellä yhtyeellä soitettu suomalainen klezmer on minulle ehkä se musiikillinen sydämen kieli, Lassila pohtii.  

Joskus maailmanpolitiikka vaikuttaa valitettavasti myös musiikkiin. Normaalisti nopsaan ja iloisesti soitettava perinteinen Odessa Bulgar on nyt sovitettu tummiin sävyihin Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan vuoksi. 

Narinkka ei ole poliittinen saatikka uskonnollinen, mutta myös Lähi-idän tilanne mietityttää. 

– Kieltämättä joutuu ajattelemaan sitä, mitä tilanne vaikuttaa tällaisen musiikin soittamiseen. Haluaisin kuitenkin nähdä taiteen ihmisten kurjuudesta vapaana ja että se veisi ymmärrystä toiseen suuntaan, väkivallasta pois, Sampo Lassila sanoo.  

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua