Rouvali tarjosi sellisti Senja Rummukaisen ja Philharmonian kanssa Mikkelissä virtuoosimaisen sellokonserton

Rummukainen & Rouvali. Kuva: Ville Hautakangas

Mikkeli Music Festival 2025: Näyttelykuvia. Mikaeli, Martti Talvela -sali 8.8.2025. Philharmonia Orchestra. Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari. Senja Rummukainen, sello.

Koko viikon on Mikkelissä saatu nauttia ”värikkäistä, virtuoottisista ja eeppisistä” musiikillisista helmistä, lainatakseni musiikkijuhlien taiteellista johtajaa Erkki Lasonpaloa.

Toden totta, tarjolla on ollut perinteikkään orkesterirepertuaarin ohella myös elokuvamusiikkia sekä viihteellisempää ohjelmistoa.

Perjantaina (8.8.2025) Mikaelin konserttitalon Martti Talvela -salim loppuunmyydyssä Näyttelykuvia-konsertissa yleisö sai nauttia Lontoon Philharmonia Orchestran ja Santtu-Matias Rouvalin mahtavaa, musiikillisesti vahvaa ja täsmällistä teosten tulkintaa.

Mikkelin musiikkijuhlat ovat saaneet Rouvalin ja Philharmonia Orchestran vierailemaan tapahtumassa jo kolmannen kerran. Ja jo nyt on tiedossa, että näistä vieraista päästään nauttimaan myös vuoden 2026 festivaalilla.

Kuva: Ville Hautakangas

* *

Konsertin alkuun yleisö herkistettiin keijukaistunnelmiin Igor Stravinskyn (1882–1971) divertimentolla baletista Keijukaisen suudelma (1928). Teos syntyi juhlistamaan Pjotr Tśaikovskin kuoleman 35-vuotipäivää.

Lähtökohdakseen Stravinsky on ottanut venäläisen kollegansa teoksia. Baletin tarina on saanut ideansa H. C. Andersenin sadusta Jääneito. Baletti sai ensi-iltansa Pariisissa vuonna 1928 ja Divertimento on siihen vuonna 1934 tehty neliosainen sarja, osinaan I Sinfonia, II Danses suisses, III Scherzo ja IV Pas de deux: Adagio-Variatioin-Coda.

Puhaltajien kuulaasti ja hienosti soivat vahvat osuudet nousivat erityisen upeasti esiin teoksen musiikillisesti vahvassa tulkinnassa. Huilujen herkät soolot olivat kauniita varsinkin ensimmäisen osan sinfoniassa.

Konsertin solistina oli suomalaismuusikoiden kirkkaimpaan keskiöön kuuluva sellisti Senja Rummukainen. Hän voitti vuonna 2014 Turun sellokilpailun ja vuotta myöhemmin hänet palkittiin Porton Guilhermina Suggia -palkinnolla. Kilpailumenestystä on seurannut useita solistisia tehtäviä merkittävien orkesterien solistina niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.

Kuva: Ville Hautakangas

Illan konsertin solistinen teos oli Dmitri Śostakovitśin (1906–1975) Sellokonsertto nro 1 Es-duuri. Teoksen Śostakovitś on aikoinaan säveltänyt lahjakkaalle oppilaalleen Mstislav Rostropovitśille (1959). Konsertto on erittäin vaativa sellistille, teoksessa on hyvin vähän taukoja itse solistille.

Senja Rummukaisen ylivertaisen virtuoosimainen soitto aloittaa heti konserton ensimmäisen kiihkeän Allegretto-osan. Toinen osa on sävyltään surumielinen Moderato ja tuo Rummukaisen 1700-luvulta peräisin olevan Suomen Kulttuurirahaston David Techler -sellon hivelevän kauniin ja samettisen, mutta vahvan äänen esiin.

Varsinainen taidonnäyte ja mieletön intensiteetti on konserton kolmas osa, joka on solistin soiton juhlaa. Se on laaja kadenssi, joka kasvaa ja kasvaa vähitellen tempoltaan lähes raivoisaksi ja johon Rouvali yhtyy orkesterin kanssa. Räväkkä finaali Allegro con moto päättää sellokonserton.

Orkesterin ja solistin balanssi on konsertossa äärimmäisen hyvä. Rummukaisen sello kantaa herkimmätkin sävyt aina vahvoihin fortissimoihin. Yleisön aplodit kaikuvat niin kauan, että Rummukainen palkitsee konserttiyleisön taiturimaisella ylimääräisellä: Kaija Saariahon Seven Papillons Nro 2.

Kuva: Ville Hautakangas

* *

Konsertin pääteos, Modest Musorgskin Näyttelykuvia (1839–1881), syntyi vain kolmessa viikossa suuren innostuksen vallassa Musorgskin läheisen ystävän kuvataiteilija Viktor Hartmanin kuoltua vuonna 1873. Säveltäjä sai idean katsellessaan Hartmanin teoksia hänen muistonäyttelyssään Pietarissa. Niiden pohjalta syntyi idea pianosarjasta, jonka jokainen osa kuvaisi jotakin kuvataiteilijan maalausta tai piirrosta. Teoksesta on sittemmin tehty lukuisia sovituksia. Santtu-Matias Rouvalin johdolla kuultin Maurice Ravelin sovitus orkesterille.

Kymmenosainen Näyttelykuvia sisältää sekä fantastisia että realistisia kohtauksia. Musiikkiin Rouvali saa Philharmonian kanssa esiin säveltäjän hakemat tarinat. Sarjasta löytyy huumoria, kuten hauskasti orkesteroitu Kuoriutuvien kananpoikien tanssi tai jännitystä uhkuva Baba Jagal (Kananjaloilla seisova mökki). Teoksen osat kertovat omaa tarinaansa, tunnelmat vaihtuvat herkästä, ilakoivaan ja  pateettisen surumieliseenkin sointiin. Kuulija voi nähdä omassa mielikuvituksessaan maalaukset ja kokea siirtyvänsä näyttelyhuoneesta toiseen aina seuraavan taulun eteen. Kuvissa vilahtavat katakombit, härkävankkurit, leikkivät kananpojat.

Teoksen ehdoton huippukohta on finaali eli Kiovan portti. Tässä Rouvali saa Philharmonia Orchestrasta kaiken irti ja loppua kohden kuulijan täytyy jo pidättää hengitystään.

Loppumattomien aplodien jälkeen Rouvali yllätti yleisön ylimääräisellä sanoen:

”Mulle on sanottu että älä avaa suutas, mutta avaan kuitenkin. Mulla jäi esiintymisasu mökille ja tää on varavaate, mutta hyvin se meni näinkin. No mutta ylimääräisenä Śostakovitśin Gavotti.”

Kokonaisuudessan Näyttelykuvia-konsertti oli mahtava taide-elämys. Suomalainen taidekasvatus on luonut maailmalle huippusolisteja ja kapellimestareita.

Irmeli Heliö

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua