Kuva: James Spectrum
LEVYT | Suomalaissyntyisen elektronisen musiikin menestyjän käsityöläisasenne palvelee hienosti kuudennen albumin juoksevia kappaleita.
”Jos kappale kaipaa maailman suurinta lehmänkelloa, Tanskan kuninkaan urkuja tai 40 tuhatta vuotta vanhaa mammutinluuhuilua, ne on jollain ilveellä onnistuttu puhumaan mukaan.”
Suomalaisen musiikkitaivaan ikuinen oman tiensä kulkija ja aina hiukan sivurooliin kotimaisista menestyjistä puhuttaessa jäänyt Pepe Deluxé perustettiin jo vuonna 1996 Helsingissä. Silloin DJ Slow’n (Vellu Maurola), JA-Jazzin (Tomi Paajanen) ja James Spectrumin (Jari Salo) muodostaman yhtyeen musiikissa soi niin breakbeat, big beat, downtempo kuin hip hopkin.
Jo yhtyeen Super Sound -debyyttilevyn (1999) hitti Before You Leave soi Levi’s -mainoksessa. Sen jälkeen yhtyeen musiikki on soinut niin Hollywoodissa kuin Angry Birds -pelissä. The Prodigy on remiksannut heidän musiikkiaan ja he itse ovat päässeet remiksaamaan muun muassa Eminemiä, Tom Jonesia ja The Cardigansia.
Vuodesta 2008 yhtyeen musiikillisina ohjaajina ja kapteeneina ovat toimineet James Spectrum ja New Yorkissa asuva ruotsalaissyntyinen multi-instrumentalisti Paul Malmström. Matkan varrella musiikilliseen keitokseen on ammennettu niin surf-kitaroita ja lattarirytmejä kuin psykedeelistä popmusiikkiakin.
Pepe Deluxén kuudennella albumilla Comix Sonix (Catskills, 2024) yhtye ammentaa teemoja elokuva- ja sarjakuvamaailmoista laajalla kattauksella. Käsityöläismeininki korostuu yksityiskohdissa; jos kappale kaipaa maailman suurinta lehmänkelloa, Tanskan kuninkaan urkuja tai 40 tuhatta vuotta vanhaa mammutinluuhuilua viimeistelemään soundillista kokonaisuutta, ne on jollain ilveellä onnistuttu puhumaan mukaan.
Lyhyen FIN-intron jälkeen From the Mouth of Elmer McCurdy leijailee ihanan laidbackilla viipyilyllä. Charlotta Kerbsin kuiskailevan laulun taustoittavat Teppo Mäkysen ihanan polveilevat lyömät ja Bart Hopkinin kokeellisten instrumenttien luovan poukkoileva hyödyntäminen.
Munakasta tanssilattiasoulia ammentava Freedom Flag on suoraviivaisempi niskan liikuttaja, DJ Slow’n levynraaputuksilla, Kai Hahdon lyömillä ja Hopkinin banjolla rakentaen. Kerbsin, Chris Coten ja Club For Fiven bassolaulajan Tuukka Haapaniemen äänet lyövät hienosti kättä.
Minuutin pituinen Babtized by Nitro on energinen välisoitto, mutta silti hiukan irrallinen pikkuhiljaa käynnistelevästä Wise Monkeys and The Devilistä, jonka viidakkomaisesti hiippaileva kasvatus lähtee komeasti pyörteilevään kaahaukseen, josta Mr. Fastfingerin kitarapurskahdukset ja laulusosuuksien jylhyys muokkaavat mukavan massiivista ja päällekäyvää hypnoosia.
Emotionally Available Diabolical Parenthood on sinkoilevan pirstaleinen sämplemauste ennen Saddle The Windin teeman sopivan tuulista villin lännen viipyilyä. Australialaisen laulaja-lauluntekijän Boi Cromptonin ja Von Hertzen Brothersin Mikko von Hertzenin laulut täydentävät haikean leijailevaa tunnelmaa, jossa suuharppu narahtelee.
Efektin läpi tuupattu Hilla Hannosen laulu kantaa hienosti Earth Boys Are Easyn veikeästi huohottavaa laukkaa. Välisoitoista sympaattisin on risteilyhengessään tyylikkään limainen Swedish Ex-pander.
Näppäillen käynnistyvä Sweet Baby Sun leijailee pinnan alla sykkien ja tuo John McGregorin efektoituun laululausuntaan Krebsin kaartavia taustalauluja mukaan. Dramaattisempia kasvatuksia hillitysti mukaan tuova psykedeelisen popin ooppera kasvaa juuri sopivasti, ei liikaa. Serving the Fruits of the Infinitely Branching Multiversal Tree kuoromessuaa lyhyesti, minkä jälkeen Everybody Is nauttii Charlotta Kerbsin jämäkästä soulista.
Lähes kahdeksan minuutin Back from the Futures with Goldfinger and K messuaa saarnamiehen hehkutuksen jälkeen hienosti funkkaavan moniulotteisen vuoristoradan läpi, jonka käänteissä soi niin jättilehmänkello kuin ihmisen kallosta tehty soitin. Lauluissa riittää ääniä Jonah Falconista Haapaniemen, Kerbsin, Coten ja Owen Egertonin kautta Barrence Whitfieldiin, Sara Wellingiin, Mirkka Paajaseen, Stina Koistiseen, John Ringhoferiin ja Lumimarja Wileniukseen.
Minuutin Superbutterflyllä Tuukka Haapaniemen kähisevät vokaalit narisevat autereisesti ja lähes röyhtäykseen päättyen. What Was Till The Beginning kuuluttaa, että tämä väli on tarkoituksella tyhjä. Naïma Moussin ranskaksi kuiskailemalla päätösraidalla Le Petit Voyage (Homo Sapiens) soi kanteleen ohella Anna Potengowskin soittama mammutinluuhuilu ja Mark Whittlen syntetisoima alkuräjähdys. Triphopmaisesti sykkivän ja syntetisaattoreilla piipittelevän polveilun selkärankana sykkivät jälleen Teppo Mäkysen lyömät.
Comix Sonix on samaan aikaan monipolvisesti seikkaileva ja rytmikkäästi sykkivä levy, josta saa jokaisella kuuntelukerralla lisää irti. Luksusta on.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rauhallisenkin pinnan alla voi liikkua kohtalokkaan väkevä imu – arviossa Mara Ballsin neljäs albumi Virtaa
LEVYT | Mara Ballsin raukein levy kanavoi soiton pohjavirran väkevyyttä vedenpinnan kauniisiin pyörteisiin. Voimatrio ei sorru pullistelemaan hauista.
Leija Lautamajan soolodebyytti vakuuttaa – arviossa Sydän tuli piilosta
LEVYT | Kansanmuusikon geenit saanut Lautamaja yhdistelee poplevyllään perinnesoittimien elementtejä rytmikoneeseen ja sähkökitaraan herkällä korvalla.
Beth Gibbons palaa vihdoinkin – arviossa Lives Outgrown
LEVYT | Portishead-laulajan sooloalbumi leijuu odotetun raukeissa tunnelmissa, haikea laulu tyylikkäästi keskiössä.
Kaksipäinen koira yhdistelee ilmavasti jurnutuspsykedeliaa garagepunkin ytimekkyyteen – arviossa Paholaisen temppeli
LEVYT | Tero Huotarin ja Aliisa Keräsen duo debytoi koukukkaalla indiejunnauksella. Kiihkeän jurnutuksen keskellä loistaa ilmavuus ja hengittävyys.
