Kun oma käsi on suojelukohde – Kuopion viulukilpailu on työn sankareiden juhlaa

Amanda Ernesaks. Photo: Miika Keihänen

Anne Välinoro, teksti ja kuvat

Alkaessani kirjoittaa tätä Kuopion viulukilpailussa on jäljellä kuusi viulistia, jotka haarukoitiin torstai-iltana kuudestatoista semifinalistista.

Alkueriin pääsi tallenteiden perusteella 37 muusikkoa, joista 34 päätyi Kuopioon.

Harjoittelua kaksivuotiaasta lähtien. Sitä on tehnyt finaaliin päässyt Lotus Tinat, 25, yksi voittajasuosikeista.

Kun kuuntelin ja katselin häntä paikan päällä Kuopion Musiikkikeskuksessa – muusikon on hyväksyttävä katseenalaisuus ammattiin kuuluvana velvollisuutena ja virtuositeetin kylkiäisenä – ei voi kuin huokailla.

He ovat omanlaisiaan taitureita, energiansa klassikoista koko pienen ikänsä voimaa ja tahtoa imeneitä hyperihmisiä, joiden jousikäsi on suojelukohde ja vasemman vakaa puristusvoima yhtä Goffrillerin tai Testoren tiheän ydinpuun kanssa.

Heidän soittonsa avaa tukkoonkin menneen viulun.

Arvostetuimpia ja arvokkaimpia työkaluja ovat Amati-suvun viulut, Stradivariukset ja Guarneri del Gesùt.

Niiden hankkiminen ei ole käytännössä mahdollista yksittäiselle taiteilijalle. Taustalla pitää olla säätiö tai Kyösti Kakkonen.

Silti jokainen pitkälle edennyt viulisti haluaisi soittaa 300 000 euron instrumentilla. Kun oma taso on hengen lentoa, työkalun pitää laulaa samassa sarjassa.

* *

Finaalissa ratkeaa, kenestä tulee orkesterien intendenttien lemmikki seuraaviksi vuosiksi.

Kilpailumenestys on työsopimus. Kaikki haluavat virtuoosin.

Kuusi finalistia ovat jo olleet eri kisojen voittajia tai Kuopion edellisen viulukilpailun finaalissa. Heillä on jo varmuus ja taito. Untuvikkoja ei nähty tässä kisassa edes alkuerissä. 

Vaikka nuorin kilpailija, porvoolainen Leea Mattila, on viisitoistavuotias, hänen tulkintansa Schnittken sonaatista nro 1 välierässä oli käsittämättömän hyvä, oivaltava ja kummallisella tavalla hauska.

Ja tietysti virtuoottinen. Mattila ei yltänyt finaaliin, kuten ei 19-vuotias helsinkiläinen Essi Kettunenkaan, jonka herkkyys yhtyneenä varmuuteen lupaa paljon.

Kuopion Musiikkikeskuksessa solisteja säesti Kuopion kaupunginorkesteri. Kuva: Anne Välinoro

* *

Suomeen mahtuisi enemmän esittävän taiteen kilpailuja.

Vanha Kettu, pianisti Ralf Gothóni on kaikessa kiljahtelevassa hiljaisuudessaan pannut tuulemaan kiinalaisten kanssa ja perustanut uuden pianokilpailun.

Savonlinnan musiikkiakatemia ja Shanghain musiikkikonservatorio järjestävät kesällä 2025 ensimmäistä kertaa uudenlaisen pianokilpailun. Shanghain muusikkokilpailu – Savonlinnasta Shanghaihin pidetään kahdessa jaksossa ja kahdessa maassa.

Siinä ei riitä pelkkä virtuoottinen pianismi. Pitää osata myös johtaa.

Kisan loppuvaiheessa seuraa todellinen tulikoe. Koskettimilla annetaan tahti koko orkesterille.

Alkuerää seurataan ensi elokuussa Savonlinnassa ja finaalia Shanghaissa lokakuussa.

Vuodesta 1967 järjestetty Kuopion viulukilpailu on ollut vuodesta 2022 osa Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumaa.

Välillä käy mielessä, pitäisikö Tampereen Teatterikesän käynnistää uudelleen jo parikymmentä vuotta sitten haudattu parhaan esityksen palkinto?

Tai muuttaa palkitsemista niin, että nuoret näyttelijät antaisivat parastaan kilpailumonologeissa tai itse kirjoittamissaan teksteissä, improvisoinnissa sekä koreografisissa ja näyttämöliikuntaan liittyvissä taidoissa?

Ainakin yleisöä moiseen kilpailuun riittäisi, uskon.

* *

Viisi tuntia harjoittelua päivässä. 

Juuri tähän kisaan nämä nuoret ovat valmistautuneet vähintään puoli vuotta, opiskelleet yhteensä pari tuntia raskasta ohjelmistoa, johon mahtuu eri tyylilajeja, kokonainen konsertto, lyhyempiä kappaleita ja psyykkausta, ulkomaan opintoja, solistitehtäviä, pettymyksiä ja käsien suojelua.

En ymmärrä, miten joku voi valita tuollaisen työuran. Ja sitten taas ymmärrän. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta.

Eivätkä Kuopion viulukilpailun vaatimattomat palkinnot (8 000, 6 000 ja 4 000 euroa ekä useampia 1 000 euron palkintoja) ratkaise kisaan pyrkimistä. Musiikki on valinnut kilpailijat. He haluavat kantaa kauneutta.

Kisan voittajalla on kaksi mahdollisuutta. Pysyä huipulla ja löytää itsestään vielä enemmän kuin virtuoottinen muusikkous tai kyllästyä, luhistua ja sulaa pois paineiden alla.

Vuoden 1995 Kuopion viulukilpailun ja Sibelius-viulukilpailun 19-vuotiaana voittanut Pekka Kuusisto on Suomen kansallisaarre ja muusikkojen Ferrari. Hän tekee mitä lystää.

Kun kuuntelee Kuusiston nettiin lataamia hassutteluja pelimannihengessä, voi vain nauraa ja nauttia.

Siinä soitossa raikaa ilo.

Mutta nyt valmistaudutaan jo toukokuun Sibelius-viulukilpailuun.

* *

Amanda Ernesaks ja ”solistinen hehku”

– Viulisti, joka vakuutti upealla soinnillisella pitkälinjaisella soitolla. Vilpittömyys musisoinnissa, joka päti kaikissa erissä. Solistinen hehku teki suuren vaikutuksen, tuomariston puheenjohtaja Sebastian Fagerlund kommentoi kisan pääpalkinnon voittanutta Amanda Ernesaksia.

Kilpailun toiseksi tuli Lina Leikola ja kolmanneksi Albert Sahlström. Finaaliin ylsivät myös Aino Yamaguchi, Iidamari Ahonen ja Lotus Tinat. 

– Finaalissa näimme niin valloittavia, herkkiä kuin suuria dramaattisiakin hetkiä.

Kuopion viulukilpailun huipentaneissa finaalikonserttoissa kuultiin tulkintoja Prokofjevin, Tšaikovskin ja Sibeliuksen viulukonsertoista. Finaalissa kilpailijat soittivat kapellimestari Eugene Tziganen johtaman Kuopion kaupunginorkesterin säestämänä.

Fagerlund kuvailee kilpailun tason olleen korkea.

– Tunnelma kilpailussa on ollut todella hyvä, niin tuomariston kuin esiintyjien keskuudessa. On ollut ilo seurata upeita ja koskettavia esityksiä. Voimme tuomariston kanssa iloiksemme todeta, että suomalainen viulismi elää ja voi hyvin.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua