J-Hope ja ilotulitukset kruunasivat Lollapalooza Berlinin

J-Hope. Kuva: Julius Hatt

Lollapalooza Berlin -festivaali Berliinissä 12.–13.7.2025.

Lollapalooza Berlin, Chicagon Lollapaloozan sisarfestivaali, pyöräytti kaksipäiväisen festivaalin heinäkuun puolivälissä. Ainakin sunnuntaina (13.7.) vaikutti siltä, että enemmistö porukasta oli vaeltanut paikalle J-Hopen perässä. Korealaisartisti päätti sunnuntain ja koko festivaalin sen headlinerina.

Toinen korealainen, IVE, esitti 55-minuuttisensa lauantai-iltana. Kuusijäseninen, vuonna 2021 perustettu K-pop-tyttöryhmä esitti kasan hittejään, kuten Baddie, Heya, I AM ja Love Dive, välillä taustatanssijaryhmän tukemana. IVE päätti konsertin suurimmalla hitillään After LIKE, jossa on edm-, disco-, ja house-vaikutteita ja jonka kertosäkeen jälkeisessä instrumentaaliosuudessa sämplätään Gloria Gaynorin I Will Survivea.

Kuten lajityyppiin kuuluu, IVEn kuusi jäsentä esittivät hyvin synkronisoitua tanssia, joka ei mennyt turhan söpöksi ja säilytti ryhmän elegantin olemuksen. Lollapalooza selvästikin luottaa K-pop-tähtien tuomaan yleisövirtaan, toihan viime vuonna esiintynyt Seventeen festivaalille yleisövyöryn.

IVE. Kuva: Julius Hatt

Lauantai-illan headliner oli Justin Timberlake, joka ei poplaulajana esittelyjä kaivanne. Molempien päivien päätös-headlinereita yhdistää jäsenyys poikabändeissä, Timberlakella N’Syncissa ja J-Hopella BTS:ssä.

Sunnuntai-iltapäivällä kuultiin paria paikallisempaa tähteä, kuten saksalaislaulaja Julia. Tämän jälkeen lavalle nousi Ca7riel & Paco Amoroso, jonka sekoitus latinomusaa, räppiä ja Rammstein-tyylistä räminää ei oikein vakuuttanut. Biisit olivat melodioiltaan tylsähköjä, ja pahimmillaan bändi kuulosti niiltä euroviisubändeiltä, jotka eivät pääse finaaliin. Bändin sijoittaminen päälavalle siis hieman ihmetytti.

Paremmin leppoisaan festariitunnelmaan sopivaa musiikkia esitti Benson Boone, joka on juuri nyt kovassa nosteessa. Laulaja-lauluntekijä edustaa hyvin tehtyä valtavirran mahtipopballadilinjaa amerikkalaistyylisine tarinankerrontalyriikoineen. Niissä Boone pääsee esittelemään vokalistintaitojaan ja laajaa ääniskaalaansa.

Setti tarjosi varsin tarttuvia lauluja, jotka nostivat joka biisin loppua kohden tunneskaalan kattoon. Benson Boone itse on tullut tunnetuksi haalaripukulookistaan ja hänen on arveltu saaneen tyyliinsä vaikutteita Freddie Mercurylta. Tällä kertaa hän kuitenkin esiintyi farkuissa ja hihattomassa teepaidassa. Muutenkin hänen lookinsa on kuin 1970– ja 1980-lukujen taitteen homoklubilta viiksineen ja niskasta pitkine mullet-kampauksineen.

Boone avasi show’n heittämällä kuperkeikkavoltin korokkeelta alas ja toisti tempun pari kertaa myöhemmin. Välillä hän säesti itseään pianolla. Setissä kuultiin tietysti Boonen suurin hitti Beautiful Things, joka sai yleisön laulamaan mukana. 23-vuotias Boone on epäilemättä tulevaisuuden isojen areenoiden esiintyjä.

Benson Boone kuva: Julius Hatt

Boonen jälkeen kakkospäälavalla esiintyi Flow’ssa viime vuonna laulunlahjojaan esitellyt Raye, 1960-lukuista soul- ja r&B-vivahteista poplaulua esittävä brittiartisti, joka ei nytkään pettänyt.

Lievähköä ironiaa herättivät mielessäni rakastavaa yhdessä viihtymistä yksi toisensa jälkeen julistavat artistit, joiden takana näkyi Berliinin vuoden 1938 surullisenkuuluisien olympialaisten torni.

* *

J-Hope oli ensimmäisenä korealaisena artistina Chicagon Lollapaloozan headliner vuonna 2022. Vaikuttava show keräsi 100 000 -päisen yleisön, mikä takasi kutsun headlineriksi myös Lollapalooza Berliniin. Siinä välissä J-Hope, oikealta nimeltään Jung Hoseok, suoritti puolitoistavuotisen asepalveluksen, julkaisi kolme singleä ja kiersi Aasiaa ja Amerikkaa Hope on the Stage -kiertueellaan.

Eurooppa sai Berliinissä uudelleenkoostetun sikermän, jossa oli kappaleita Hope World -mixtapelta, Jack in the Box -albumilta, kolme tämän kevään singlejulkaisua, Billboard 100 -listalle yltäneet Sweet Dreams, Mona Lisa ja Killin’ It Girl sekä sikermä BTS-biisejä. 90 minuutin setti sisälsi yhteensä 23 kappaletta.

Kuva: Pau Schu

Fanikunta oli alkanut kerääntyä lavan vaiheille heti aamupäivällä, kun festivaali avasi ovensa, ja ennen esitystä yhteishuuto ”J-Hope, we wanna party!” raikui kauas. Ennen esitystä jotkut tekivät tiktokvideoita tanssien Killin’ It Girl -koreografiaa. Esityksen aikana yleisö eli mukana ja BTS-valotikut eli Army Bombit loistivat illan pimetessä.

J-Hope edustaa RM:n ja Sugan ohella BTS:n niin sanottua ”rap linea” muiden neljän jäsenen ollessa vokalisteja. Rap line on alusta asti osallistunut aktiivisesti yhtyeen biisien tekemiseen, ja biisintekotaitonsa ansiosta J-Hope onkin kyennyt luomaan soolouralleen omanlaisensa musiikillisen identiteetin. Hänen musiikkinsa on suureksi osaksi hiphop-pohjaista, ja mukana on melodisia osioita, funkia, trapia, hitunen soulia. Tuotantoa yhdistää tietynlainen peruspositiivisuus, jopa niitä rankempia kappaleita. Hobi, kuten häntä fanit kutsuvat, räppää ja puhelaulaa vaihdellen rytmiä ja sävelkorkeutta ja soolona tietysti myös laulaa.

”Hobipaloozan” avasi What If… J-Hopen ilmestyessä valtavan savupilven keskeltä. Seurasi Pandora’s Box, osa J-Hopen Jack in the Box -albumikonseptia, jossa hän luo oman suljetun ja labyrinttimaisen maailmansa. Sitä seurannut Arson jatkoi rankempaa rap-pakettia ja sai yleisön huutamaan ”Burn! Burn! Burn!” Dynaaminen setti jatkui More-kappalella, joka heittää rennon hiphopin kertosäkeessä räjähtäväksi grungeksi.

Seksikkäämmässä osuudessa esitettiin viimekeväiset kolme hittiä. Sieville tytöille omistetun Mona Lisan aikana J-Hope heijastui taustakankaalle klassisen maalauksen raameihin sovitettuna, laulun nimeen sopien. Mona Lisa ja Killin’ It Girl esitettiin taustatanssiryhmän kanssa, ja jälkimmäisessä artisti ja tiimi pääsivät todella näyttämään taitojaan J-Hopen tanssiessa naistanssijan kanssa.

Viime kevään melodisen Sweet Dreams -hitin alkuriffien aikana yleisössä nousi violetinväristen paperisydänten meri osana BTS_n faniklubin eli ARMYn ennaltasuunnittelemaa tempausta. ”Oh my gosh”, lausui J-Hope yllättyneenä nähdessään sydänmeren edessään.

BTS-sikermän avasi tietysti Mike Drop, tuo itseoikeutettu kissanhännännostatus, jossa uhotaan, että palkintopystejä tulee sitä tahtia, ettei niitä jaksa kantaa. Sitä seurasivat Billboard-listan ykköshitiksi noussut Dynamite ja perässä Butter.

Kuva: Pau Schu

J. Colen kanssa tehty yhteisbiisi On the Street esitettiin J-Hope-versiona. Lo-fi-hiphop-tyylinen biisi on lyriikoiltaan rakkaudentunnustus J-Hopen juurille hiphopissa ja katutanssissa: #Every time I walk / Every time I run / Every time I move / As always, for us”.

DJ Wbstarin ja Young B:n vuoden 2006 hitti Chicken Noodle Soup on sittemmin saanut uuden version J-Hopen ja Latinalaisen Amerikan tähden Becky G:n yhteisjulkaisuna. Berliinissä Becky G:n osuus tuli nauhalta. J-Hopen tanssitaustasta kertovassa biisissä räppää, miten opetteli ”poppin’ lockin’” ja muut katutanssitekniikat Gwangjun kaupungissa.

HopeWorldin aikana esiteltiin nelihenkinen bändi ja encore-osuuden avasi ”=” (Equal Sign), J-Hopen biiseistä kenties kantaaottavin, joka korostaa ihmisten kohtaamista samalla tasolla.

J-Hopen nuoruuden tanssiryhmän mukaan nimetty NEURON vuodelta 2024 päätti konsertin. Laulun sanat (”I’ll tell you again: we’ll never ever give up, forever/ I’ll say it again: We’ll always be alive to move us”) jäivät videoskriinille heijastumaan ilotulituksen valaistessa taivaan esiintymislavan yläpuolella.

J-Hope on varma ja rutinoitunut esiintyjä, joka osaa ottaa yleisönsä ja pitää positiivista energiaa yllä läpi konsertin. Esitystensä kaikista yksityiskohdista tunnetusti tarkka artisti veti biisit läpi varmuudella yleisön laulaessa ja huutaessa mukana miltei kaikkien kappaleiden sanoja. Esiintyjän aurinkoinen energia tarttui yleisöön ja jätti paikalta poistuvan festivaaliyleisön positiiviselle mielelle.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua