Eppu Normaali tatuoitui tunteiden tulella fanien sydämiin – massiivinen kuvakooste ja ”Jääkää hyvästi” -video viimeisestä illasta

Kansa alkoi kokoontua Ratinan stadionille hyvissä ajoin. Puolitoista tuntia ennen keikan alkua tunnelma on jo melko tiivis.

Olli Lindfors tunnustaa, että jäähyväiset pistävät herkäksi: ”Nää niin sanotut oikeat, jotka osaa, alkaa harveneen. Tässä tuntuu oma ikä. Olin 16-vuotias ekalla Eppujen keikalla.”

”Aika haikeet fiilikset. Nessut on mukana. Eppujen lyriikat kiehtoo. Kuinka huumorin kautta voi ottaa kantaa ja näkyy tavallinen ihminen”, pohtivat Markku Kolehmainen, Kari ja Jaana Kurkinen sekä Jari ja Mervi Hirvonen.

Johanna Lepola ja Jukka Kurtti ostivat T-paidat muistoksi, kuten tuhannet muutkin. ”Oli itsestäänselvyys tulla tänne. Pennusta asti on kuunneltu Eppuja.”

”Kainuulainen ei nessuja kaipaa”, vakuuttaa Pekka Peltomaa, vaikka aikakauden loppu herkistääkin. Hanne Taipale kuuli Eppuja ensimmäisen kerran vuonna 1978.

Jäähyväisten päätöskonsertti on tunteiden vuoristortaa. Hertta Kellosalon, Jesper Pehkosen, Simeon Seitzin ja Emma Kosolan stressitaso vaihtui iloksi eturivin varmistuttua. Lopuksi laskeutuu haikeus.

Alamökistä kaikki alkoi. Niin Eppujen ura kuin jäähyväiskonserttikin. Ratinan stadionilla kuultiin lähes nelituntinen läpileikkaus Eppu Normaalin elämästä.

Täpötäysi Ratina ulvoo ja osoittaa suosiotaan viimeistä iltaa.

Juha Toivanen, Tanja Sillanpää ja Merja Hakala ovat konsertin alkumetreillä aivan loistavalla tuulella, koska pääsivät keikalle. Eput on ollut heillä matkassa läpi ”ihan koko elämän”.

Emma Melkko ja Jenissa Ahtola tanssivat lapsuudesta asti tuttuja biisejä.

Elias Peltonen ja Joel Etelämäki odottavat keikalta nostalgiaa, musaa, tanssia ja kauniita naisia. ”Voi tulla yksi kyynelkin.”

Kun isä kuoli, Ella Heinonen kuunteli Kun olet poissa -kappaletta: ”Se oli isänkin lempikappaleita.” Miika Hyvöselle Eput luo oman elämän ja sielunmaisemaa.

Mella Toiva ja Nora försti kuuntelevat keikkaa aidanraosta. ”Ei ole rahaa lippuihin, mutta ei haittaa. Riittää että kuulee. Tulee kyllä liikuttunut olo. Ihan lemppari.”

Stadionin ympärillä ja varsinkin Ratinan sillalla on runsaasti kuulijoita. Illan historiallisuus tuntuu ilmassa.

Väliajan jälkeen illan toinen setti alkaa pikkulavalta yleisön keskeltä.

Martti Syrjä kertoo veljensä Pantsen sanoneen klubikeikoissa olevan se hyvä puoli, että yleisö on lähellä, ja festareissa se hyvä puoli, että yleisö on kaukana. Jäähyväisissä oltiin sekä lähellä että kaukana.

Taivaassa perseet tervataan ja muut hitit saavat yleisön tanssimaan hymyssä suin.

Ulla-Riikka Heltimoinen, Laura Niskanen, Jonna Raatikainen ja Tiina Niskanen tulivat 20 hengen porukalla jättämään Epuille hyvästit. ”Ei niitä mikään korvaa.”

Kitara, taivas ja tähdet -biisin aikana yleisö sytyttää valomeren. Ville Viitalasta hetken tunnelma on täydellinen.

Perussetti on ohi. Kansa taputtaa ja huutaa lisää. Kukaan ei halua illan loppuvan.

Varsinaisen setin viimeiset kappaleet Voi kuinka me sinua kaivataan ja Kun olet poissa pysäyttävät riehakkaan tunnelman. Silmäkulmat kostuvat, läheisyys tuntuu hyvältä.

Toinen encore-kappale Njet, Njet päättyy ilotulitukseen.

”Jääkää hyvästi.” Martti Syrjän viimeiset sanat osuvat syvälle. ”Saatetaan Eppu hautaan. Oikeesti, ei vittu”, Aku Jämsen saa sanottua.

Valot syttyvät uudelleen. Vielä lisää, kuuluu yleisöstä. Hetken merkitystä ei tahdo tajuta.

Kaipuun tuska nostaa kiukkuakin pintaan. Mia Nummisanta tuntee kipua, koska itselle tärkeimpiä biisejä jäi illasta pois. Onneksi musiikki elää, vaikka bändi lopettaa.

Anton Malinen, Mia Nummisanta ja Mira Hannuniemi lähtevät stadionilta kyyneleet silmissä. ”Näki kun ne meni ja pisti oven kiinni. Tajus, et se oli siinä. Ei tule enää uutta Eppua.”