Kuvat: Mikko Vattulainen
KONSERTTI | Pienestä mökistä tarina alkoi ja pienen mökin kautta se päättyi kyynelten täyttämin kymmenintuhansin silmin. Eppu Normaalin viimeinen jäähyväiskonsertti oli sieluun menevä kokemus, jolle on vaikea löytää sanoja. Kerrotaan se siis kuvin ja lopuksi videolla.
Mikko Vattulainen, teksti, video ja kuvat
Tuskin kenellekään Suomessa asuvalle on voinut tulla yllätyksenä, että suomirockin ikoni Eppu Normaali lopetti uransa Tampereella Ratinan stadionille lauantaina 8.8.2026. Jäähyväisiä on viettetty koko kuluva vuosi ja mediamylläkkä yhtyeen ympärillä on ollut hurja.
Jäähyväiskiertueelle on osallistunut 262 700 ihmistä ja pelkästään kolmeen viimeiseen konserttiin Tampereella liki 100 000 kuulijaa. Silti Eppujen vihoviimeinen konsertti onnistui yllättämään ja nostamaan tunteet pintaan.
Illan ainutkertaisuus tuntui jo ennen konsertin alkua. Jos aiemmille keikoille on tultu juhlimaan bändin tahdissa viimeistä kertaa, lauantaina tultiin jättämään hyvästit.
Aluksi toki juhlittiin estoitta reilut kolme tuntia. Sitten tulivat viimeiset kappaleet Voi kuinka me sinua kaivataan ja Kun olet poissa. Viimeistään siinä vaiheessa niin artistien kuin kuulijoidenkin tunteet alkoivat nousta pintaan.
Kyyneleet alkavat valua, kun Martti Syrjä lausuu ennen encore-kappaleita: ”Sanotaan teille hyvästit, sanotaan Tampereelle hyvästit, sanotaan Suomelle hyvästit ja sanotaan itsellemme hyvästit.”
Ihmissielun tunteiden koko kirjo pyrkii esiin, kun kaikki on ohi.
”Jääkää hyvästi”, lausuu Martti Syrjä viimeisiksi sanoiksi. Stadionille jää huokumaan kaipaus.
”Näki kun ne meni ja pisti oven kiinni. Tajus, että se oli siinä”, kuvasi Anton Malinen viimeistä hetkeä kostein silmin.
Ei tule enää Eppua. Ei uutta, eikä vanhaa.
Katso Mikko Vattulaisen kuvakooste ja video Eppu Normaalin viimeiseltä keikalta Tampereen Ratinasta 8.8.2026.
* *
Kansa alkoi kokoontua Ratinan stadionille hyvissä ajoin. Puolitoista tuntia ennen keikan alkua tunnelma on jo melko tiivis.
Olli Lindfors tunnustaa, että jäähyväiset pistävät herkäksi: ”Nää niin sanotut oikeat, jotka osaa, alkaa harveneen. Tässä tuntuu oma ikä. Olin 16-vuotias ekalla Eppujen keikalla.”
”Aika haikeet fiilikset. Nessut on mukana. Eppujen lyriikat kiehtoo. Kuinka huumorin kautta voi ottaa kantaa ja näkyy tavallinen ihminen”, pohtivat Markku Kolehmainen, Kari ja Jaana Kurkinen sekä Jari ja Mervi Hirvonen.
Johanna Lepola ja Jukka Kurtti ostivat T-paidat muistoksi, kuten tuhannet muutkin. ”Oli itsestäänselvyys tulla tänne. Pennusta asti on kuunneltu Eppuja.”
”Kainuulainen ei nessuja kaipaa”, vakuuttaa Pekka Peltomaa, vaikka aikakauden loppu herkistääkin. Hanne Taipale kuuli Eppuja ensimmäisen kerran vuonna 1978.
Jäähyväisten päätöskonsertti on tunteiden vuoristortaa. Hertta Kellosalon, Jesper Pehkosen, Simeon Seitzin ja Emma Kosolan stressitaso vaihtui iloksi eturivin varmistuttua. Lopuksi laskeutuu haikeus.
Alamökistä kaikki alkoi. Niin Eppujen ura kuin jäähyväiskonserttikin. Ratinan stadionilla kuultiin lähes nelituntinen läpileikkaus Eppu Normaalin elämästä.
Täpötäysi Ratina ulvoo ja osoittaa suosiotaan viimeistä iltaa.
Juha Toivanen, Tanja Sillanpää ja Merja Hakala ovat konsertin alkumetreillä aivan loistavalla tuulella, koska pääsivät keikalle. Eput on ollut heillä matkassa läpi ”ihan koko elämän”.
Emma Melkko ja Jenissa Ahtola tanssivat lapsuudesta asti tuttuja biisejä.
Elias Peltonen ja Joel Etelämäki odottavat keikalta nostalgiaa, musaa, tanssia ja kauniita naisia. ”Voi tulla yksi kyynelkin.”
Kun isä kuoli, Ella Heinonen kuunteli Kun olet poissa -kappaletta: ”Se oli isänkin lempikappaleita.” Miika Hyvöselle Eput luo oman elämän ja sielunmaisemaa.
Mella Toiva ja Nora försti kuuntelevat keikkaa aidanraosta. ”Ei ole rahaa lippuihin, mutta ei haittaa. Riittää että kuulee. Tulee kyllä liikuttunut olo. Ihan lemppari.”
Stadionin ympärillä ja varsinkin Ratinan sillalla on runsaasti kuulijoita. Illan historiallisuus tuntuu ilmassa.
Väliajan jälkeen illan toinen setti alkaa pikkulavalta yleisön keskeltä.
Martti Syrjä kertoo veljensä Pantsen sanoneen klubikeikoissa olevan se hyvä puoli, että yleisö on lähellä, ja festareissa se hyvä puoli, että yleisö on kaukana. Jäähyväisissä oltiin sekä lähellä että kaukana.
Taivaassa perseet tervataan ja muut hitit saavat yleisön tanssimaan hymyssä suin.
Ulla-Riikka Heltimoinen, Laura Niskanen, Jonna Raatikainen ja Tiina Niskanen tulivat 20 hengen porukalla jättämään Epuille hyvästit. ”Ei niitä mikään korvaa.”
Kitara, taivas ja tähdet -biisin aikana yleisö sytyttää valomeren. Ville Viitalasta hetken tunnelma on täydellinen.
Perussetti on ohi. Kansa taputtaa ja huutaa lisää. Kukaan ei halua illan loppuvan.
Varsinaisen setin viimeiset kappaleet Voi kuinka me sinua kaivataan ja Kun olet poissa pysäyttävät riehakkaan tunnelman. Silmäkulmat kostuvat, läheisyys tuntuu hyvältä.
Toinen encore-kappale Njet, Njet päättyy ilotulitukseen.
”Jääkää hyvästi.” Martti Syrjän viimeiset sanat osuvat syvälle. ”Saatetaan Eppu hautaan. Oikeesti, ei vittu”, Aku Jämsen saa sanottua.
Valot syttyvät uudelleen. Vielä lisää, kuuluu yleisöstä. Hetken merkitystä ei tahdo tajuta.
Kaipuun tuska nostaa kiukkuakin pintaan. Mia Nummisanta tuntee kipua, koska itselle tärkeimpiä biisejä jäi illasta pois. Onneksi musiikki elää, vaikka bändi lopettaa.
Anton Malinen, Mia Nummisanta ja Mira Hannuniemi lähtevät stadionilta kyyneleet silmissä. ”Näki kun ne meni ja pisti oven kiinni. Tajus, et se oli siinä. Ei tule enää uutta Eppua.”
* *
Viimeiset sanat Ratinassa
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Alitajunnan työskentely on säveltäessä kaikkein tehokkain ja hedelmällisin väline, sanoo säveltäjä Asta Hyvärinen
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”En erottele mitään ääniä musiikin ulkopuolelle”, kertoo Asta Hyvärinen, jonka musiikissa voi soida vaikka polkupyörän istuimen putki.
Kolme festivaalia yhdessä paketissa – Tango, flamenco ja kitara kohtaavat Tampereella
TAPAHTUMA | Tango-Guitar-Flamenco Week tarjoaa syyskuun puolivälissä tanssia, musiikkia ja laulua reilun viikon verran ja jo sitä ennen etkoillaan.
Tuomiofest toteuttaa pitkäaikaisen haaveen – Ytimenä Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro
TAPAHTUMA | Kun Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro muutti Hatanpään huvilaan, solmiutui moni langanpää. Löytyi Bisto Vilja festivaalipaikaksi ja kartanopuisto Yöpuolia-esitykselle.
Saimaa-ilmiö 45 vuotta – Komediateatterilla keinuttiin nostalgian aalloilla suomirockin tähtien seurassa
ELOKUVA | Komediateatterin kesäteatterissa juhlistettiin Saimaa-ilmiön 45-vuotisjuhlaa elokuvanäytöksellä sekä sitä edeltävällä keskustelutilaisuudella.