MUSIIKKI | On kulunut 60 vuotta siitä, kun ensimmäinen The Beatles -single Love Me Do julkaistiin. Eli juuri kun liverpoolilaisyhtyeen historiaan liittyvistä 50-vuotisjuhlallisuuksista on selvitty, alkaa kuudenkymmenen rajapyykkien muisteleminen. Jee jee.
Antti Lähde, teksti
Tänään keskiviikkona 5.10.2022 tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun ensimmäinen The Beatles -single, Love Me Do / P.S. I Love You (1962), ilmestyi Britanniassa Parlophone-levy-yhtiön julkaisemana.
Eli juuri kun liverpoolilaisyhtyeen historiaan liittyvistä 50-vuotisjuhlallisuuksista on selvitty, alkaa lähes vuosikymmenen mittainen kuudenkymmenen rajapyykkien muisteleminen. Jee jee.
The Beatlesiltä julkaistiin yhtyeen olemassaolon aikana hiukan yli 200 kappaletta. Arkistoihin ei jäänyt kovinkaan kummoisia aarteita; lähes kaikki julkaisemisen arvoinen julkaistiin, ja vasta 1960-luvun loppupuolella bändi ylipäänsä alkoi lorvailla studiossa niin pitkiä aikoja, että narulle ehti tarttua muutakin kuin se kaikkein välttämättömin.
Mutta on The Beatlesiltä ”harvinaisuuksiakin” julkaistu; demoja, liveäänityksiä, jouluspesiaaleja, vaihtoehtoisia ottoja, radioesiintymisiä, instrumentaalisäestyksiä, studiojameja, muille artisteille annettuja tai omille soololevyille päätyneitä kappaleita – jopa jokunen lähes valmiiksi asti hiottu kappale, joka syystä tai toisesta päätettiin aikoinaan jättää julkaisematta.
Tälle soittolistalle, 60 vaihtoehtoista näkökulmaa The Beatlesiin, on koottu nimensä mukaisesti 60 sellaista harvinaisuutta – äänityksiä, joita ei yhtyeen albumit, ep:t ja singlet kattavasta virallisesta diskografiasta tällaisenaan löydy.
KUUNTELE: 60 vaihtoehtoista näkökulmaa The Beatlesiin
* *
Eli mitä soittarilla on?
The Beatlesin postuumin diskografian poikkeuksellisin ja varmasti eniten mielipiteitä jakanut levy on vuonna 2006 julkaistu Love, Cirque du Soleilin Las Vegas -esitystä varten syntynyt remix-albumi, jolla tuottaja George Martin poikansa Giles Martinin kanssa tuuppasi bändin tuotannon tehosekoittimeen synnyttäen erilaisia mash-up-versioita Beatlesin kappaleista; yksittäinen raita saattoi sisältää elementtejä viidestä tai useammastakin bändin kappaleesta.
Love on miksattu yhdeksi, noin 80-minuutin mittaiseksi ”musiikilliseksi matkaksi” ja jos sen aikoo kuunnella, se kannattaa kuunnella alusta loppuun. Siksi eepokselta on poimittu soittolistalle vain yksi näyte, sen avausraitana kuultava linnunlirputuksilla höystetty a cappella -versio Abbey Road -albumin kappaleesta Because.
The Beatlesin BBC-äänityksiä on julkaistu kahden tupla-albumillisen (1994, 2013) verran. Tuttujen hittien radioliveversioiden lisäksi kokoelmilta löytyy runsaasti rapsakoita cover-tulkintoja (mm. Carl Perkinsin Lend Me Your Comb ja Arthur Alexanderin Soldier of Love) sekä yksi levyttämättä jäänyt Lennon–McCartney-originaali, I’ll Be on My Way.
Mitään erityisen legendaarista virallista livealbumia The Beatlesiltä ei ole koskaan julkaistu. Vuosien 1964 ja 1965 konserteista koostetusta Live at the Hollywood Bowl -albumista (1977) julkaistiin vuonna 2016 neljällä bonusbiisillä muhitettu versio.
Vuonna 1995 ensi-iltansa saaneen The Beatles Anthology -dokumenttisarjan kylkiäisenä julkaistin peräti kolme tupla-albumillista ennenjulkaisematonta musiikkia.
* *
Anthologyt ja juhlapainokset
Bändin varhaisvuodet kattavan Anthology 1:n tärppejä ovat muun muassa julkaisematta jätetty (korkeintaan keskinkertainen) Harrison-originaali You Know What to Do, varhainen versio myöhemmin Let It Be -albumilla julkaistusta One After 909 -rymistelystä sekä mainio R&B-cover, Beatles for Salelle tyrkyllä ollut versio Little WIllie Johnin Leave My Kitten Alone -biisistä. Kiinnostavia ovat myös varhaiset versiot muutamasta Beatles-klassikosta: I’ll Be Back kulki alkujaan valssaten ja And I Love Her haki muotoaan tavanomaisempana rockbiisinä.
1960-luvun puoliväliin sijoittuva Anthology 2 sisältää enemmän studiopuuhastelun hedelmiä: demoja, vaihtoehtoisia ottoja ja sen sellaisia. Paljon materiaalista on julkaistu sittemmin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumin juhlapainoksilla. Mukana on yksi ennenjulkaisematon Lennon–McCartney-originaali, Ringon reippaasti laulama If You’ve Got Trouble sekä koko bändin nimiin laitettu bluesjami 12 Bar Original.
Levyn kiinnostavinta antia ovat kuitenkin evoluution eri vaiheita esittelevät versiot Revolverin ja Sgt. Pepperin kappaleista, kuten ensimmäiset, usein hapuilevatkin otot Tomorrow Never Knowsin ja Strawberry Fields Foreverin kaltaisista klassikoista. Lisäksi rakastettavasta You Know My Name (Look Up the Number) -turauttelusta kuullaan versio, jossa on mukana singleltä pois leikattu ska-väliosa – tarpeellisempaa kuin luulisi!
* *
Arkistojen helmi: Esher-demot
Bändin viime vaiheet kattava Anthology 3 sijoittuu aikaan, jolloin The Beatles käytännössä asui studiossa. Kokoelmalta löytyy paljon musiikkia, joka löysi paikkansa myöhemmin joko beatlejen soololevyiltä (mm. Harrisonin All Things Must Pass) tai muiden artistien levyiltä (mm. McCartneyn Badfingerille antama Come And Get It).
Paljon kolmoskokoelman materiaalista on julkaistu sittemmin The Beatlesin (eli ”Valkoisen tuplan”), Abbey Roadin ja Let It Ben juhlapainoksilla. Sekalaisen kamppeen seasta löytyy kiinnostavia kuriositeetteja, kuten matelevan hidas näkemys Helter Skelteristä, täysimittainen versio alle minuutin mittaan editoidusta Dig It -rykäisystä sekä yli kymmenen minuutin mittaan venyvä otto Revolutionista.
Selvästi kiinnostavinta ja ”arvokkainta” materiaalia näillä levyillä ovat ”Valkoisen tuplan” äänitysten alla tehdyt Esher-demot, rennolla otteella muistiin rämpytellyt versiot lukemattomista The Beatlesin Intian-retriitin aikana syntyneistä sävellyksistä. Esher-demoista korvaan pistää etenkin Lennonin Child of Nature, myöhemmin Imagine-sooloalbumilla täysin eri sanoituksella Jealous Guy -nimisenä julkaistu balladi.
Viime vuosina The Beatlesin levyistä eniten on pinnalla ollut Let It Be, kiitos Peter Jacksonin levyn tekoprosessista kertovan Get Back -mammuttidokumentin. Albumista vuonna 2003 julkaistu Naked-versio riisuu pois Phil Spectorin jälkituotannon ja orkestraatiot ja putsaa siirapin esimerkiksi McCartneyn The Long and Winding Road -pianoballadin yltä. Tänä vuonna ilmestynyt Get Back (Rooftop Performance) antaa puolestaan mahdollisuuden kuunnella tammikuun 1969 Applen kattokonsertin kokonaisuudessaan.
Mitä puuttuu?
Anthology-kokoelmilla julkaistuja ”uusia” Beatles-kappaleita Free as a Bird ja Real Love ei soittolistalta löydy, koska… koska ei. Bändin jokajouluisten fanijulkaisujen ”biisein” biisi Christmas Time is Here Again puuttuu listalta puolestaan siksi, ettei sitä tällä hetkellä Spotifyn valikoimasta löydy.
Eikä kaikkea Beatles-tauhkaa tietenkään ole tähänkään päivään mennessä julkaistu. Vuoden 1962 Hampuri-liveäänitys Live! at the Star-Club odottaa vielä virallista julkaisuaan, kuten myös Penny Lane -sessioissa syntynyt 14-minuuttinen avantgarde-bläjäys Carnival of Light, joka on lähes kaikkien sen kuulleiden mukaan aivan poikkeuksellisen hirvittävää kuultavaa. Mutta eiköhän sekin jonain päivänä maailmaan painavana luksusvinyylinä tupsahda – never stop the madness!
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Älä korva pieni kuule mitä vain – puhutaanpa taas barokkimusiikista
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Uu MAMA – Kulttuuritoimitus eksyi K-pop-palkintogaalaan
MUSIIKKI | Korealaisen popin tärkein palkintogaala MAMA Awards levittäytyi tänä vuonna Japaniin ja Kaliforniaan. Paikalla oli Kulttuuritoimituksen Eija Niskanen.
Sami Hintsanen laulaa Senni Raappanan kanssa Finlandian Ilveksen itsenäisyysjuhlassa
TAPAHTUMA | Sami Hintsanen on Sokos Hotel Ilveksen perinteisten Ilveksen iloinen itsenäisyys -juhlien seremoniamestari. On hänellä laulutehtäväkin.
Livelevy odotti kahdeksan vuotta miksausta – Wentus Blues Band lupaa olla oma itsensä Tampereen keikalla
MUSIIKKI | Lähes 40 vuotta sitten perustettu bluesbändi syntyi aikana, jolloin nuoret miehet halusivat soittaa hevirokkia. Miten blueskapulan saisi nuoremmille?
