Tamperelainen keräilijä Kari Elkelä. Kuva: Marjatta Honkasalo
NÄYTTELY | Tampereen Postimuseon Kiltit lastenlehdet -näyttelyssä viime vuosisadan lastenlehtien kannet kertovat maailmasta, jossa lapsuus oli puutteesta ja ongelmista huolimatta auvoisaa.
Marjatta Honkasalo, teksti
Tamperelainen keräilijä Kari Elkelä on koonnut Vapriikin Postimuseoon edustavan otoksen viime vuosisadan alkupuolella ilmestyneitä lastenlehtiä. Kiltit lastenlehdet -näyttelyn lehdissä lapset hymyilevät onnellisina, punaiset posket kertovat liikunnan riemusta ja terveellisestä elämästä.
– Ensimmäiset lastenlehdet heijastelevat topeliaanisia ihanteita. Koti, uskonto ja isänmaa ovat kunniassa. Julkaisujen taustalla oli usein uskonnollisia järjestöjä ja raittiusjärjestöjä sekä opettajia, Elkelä kertoo.
Lastenlehdillä oli kasvatuksellinen tehtävä, mutta Elkelä muistuttaa, että niillä haluttiin myös tuoda lapsille iloa, ei pelkästään opetusta. Lasten lähettämiä kirjeitäkin julkaistiin, ja myöhemmin tärkeitä olivat myös kirjeenvaihtopalstat, jotka olivat hyvin suosittuja sotien jälkeen.
Pääskysen kannen on piirtänyt Martta Wendelin. Kuva: Marjatta Honkasalo
* *
Ensimmäiset lastenlehdet ilmestyivät jo 1850-luvulla. Ensimmäinen Suomessa ilmestynyt lastenlehti oli satusetä Zacharias Topeliuksen perustama ruotsinkielinen Eos. Se ilmestyi 12 vuoden ajan 1854–1866. Topelius oli taustavaikuttajana myös suomenkielisen Pääskysen synnyssä.
– Voi sanoa, että Topeliuksen satujen saaminen lehteen takasi lehden menestyksen.
Pääskynen ilmestyi vuosina 1870–1880.
– Pääskynen oli ilmeisesti niin hyvä nimi, että samanniminen lehti ilmestyi myös 1900-luvun puolella. Nimiä otettiin muutenkin usein luonnosta. Muun muassa sellaisia lehtiä kuin Sirkka, Kiuru, Käki, Tilhi ja Varpunen on viime vuosisadalla julkaistu.
Elkelän mukaan sotien välisen ajan suosikkilehtiä olivat juuri Pääskynen ja Sirkka, jotka ohjasivat lapsia kehittäviin harrastuksiin. Sirkka-lehti oli alkujaan ilmestynyt nimellä Nuorten toveri. Lehden perustajiin kuului kirjailija Anni Swan, joka oli Sirkan päätoimittaja aina lehden lopettamiseen vuoteen 1945 saakka. Swan oli mukana myös Pääskysen julkaisemissa.
Sirkan jälkeen lasten suosiossa olivat Elkelän mukaan muun muassa Lasten Maailma, Kimmo ja Koululainen. Lasten Maailma onnistui houkuttelemaan päätoimittajakseen radiosta tutun Markus-sedän, Markus Raution, mikä osittain selitti lehden menestystä.
Monet joululehtien kannet ovat Rudolf Koivun käsialaa. Kuva: Marjatta Honkasalo
* *
Topeliaaninen arvomaailma näkyi lastenlehdissä pitkään, aina 1950-luvulle saakka. Valistuksen lastenlehteä vuonna 1989 valmistuneessa gradussaan tutkinut Leila Utriainen havaitsi, että lehdessä näkyi selvästi Topeliuksen romanttinen käsitys isänmaasta ja historiasta.
Valistuksen lastenlehti ilmestyi vuosina 1909–1956. Valistus perustettiin aikanaan julkaisemaan opettajien äänenkannattajaa, lastenlehteä sekä oppikirjoja. Valistuksen lastenlehti oli sidoksissa koulun arvomaailmaan ja kasvatustavoitteisiin, joten myös lehden toimituskunta oli päätoimittajia myöten taustaltaan kansakoulunopettajia Alpo Noposesta ja Immi Hellénistä Eero Salolaan.
Valistuksen lastenlehden arvomaailmassa korostuivat topeliaaniset ihanteet lapsenuskosta, isänmaan rakkaudesta, kodin ja perheen arvostuksesta rehellisyyteen, raittiuteen, ahkeruuteen ja vaatimattomuuteen.
Koti oli rakas ja siitä oltiin kiitollisia, vaikka elämä olisi siellä ollut hyvinkin niukkaa ja vaatimatonta, ja kodin hengen loi äiti, joka oli valmis uhrautumaan lastensa puolesta viimeiseen asti. Sotavuosina isän rooli korostuu kodin ja isänmaan puolustajana.
Mielenkiintoista on, että Valistuksen lastenlehdessä lapsille opetettiin jo myös luonnon- ja eläinten suojelua. Tässä on nähtävissä Topeliuksen luontokäsitys, jonka mukaan koko luomakunta on jumalan luoma ja ihminen vain osa luontoa. Lehden alkuvuosina suojelu kohdistui kotieläimiin ja pikkulintuihin, mutta 1950-luvulle tultaessa puhuttiin myös kasvien suojelusta.
* *
Postimuseon näyttelyssä saa hyvän kuvan viime vuosisadan aatteellista lastenlehdistä. Tällaisista esimerkkinä on muun muassa raittiuslehti Koitto. Sotavuodet näkyivät erityisenä aikana, sillä suojeluskuntajärjestö julkaisi lapsiosastojen toiminnan tueksi Pikkulotta– ja Sotilaspoika-lehtiä. Sotien jälkeen alkoi puolestaan ilmestyä esimerkiksi pioneerien lastenlehti Kiuru, joka edusti toisenlaista maailmaa.
Pitkäikäinen aatteellinen lastenlehti on ollut Poikien Keskuksen julkaisema kristillinen raittiuslehti Joka Poika, joka alkoi ilmestyä jo vuonna 1938 ja jatkoi paperisena lehtenä aina vuoteen 2012 asti ja sittemmin verkkoversiona. Lehti muutti kuitenkin 1980-luvulla nimensä JP:ksi, koska lehden lukijoiksi haluttiin myös tyttöjä.
Myös liike-elämä halusi päästä mukaan lasten ja nuorten elämään. Esimerkiksi säästöpankit julkaisivat Lipas-nimistä lapsille suunnattua asiakaslehteä. Lippaista on näyttelyssä edustava otos.
Värikkäät lastenlehdet kertovat menneestä maailmasta. Kuva: Marjatta Honkasalo
* *
Elkelää lastenlehtien keräilyssä on kiinnostanut erityisesti lehtien kuvitus.
– Viime vuosisadan alun lehdet olivat pääasiassa mustavalkoisia, mutta niissäkin on oma viehätyksensä. Näyttelyyn on valittu pääasiassa lehtiä, joiden kannet ovat kaksi- tai nelivärisiä.
Värikkäimpiä vanhimmista lastenlehdistä olivat joululehdet, jotka saattoivat olla kokonaan värillisiä.
– Rudolf Koivu ja Martta Wendelin kuvittivat useiden lehtien kansia. Tässä näyttelyssä on paljon Rudolf Koivun piirroksia ja Martta Wendeliniltä muun muassa Pääskysen kansikuva. Sittemmin kansia piirsivät muun muassa Maija Karma, Ami Hauhio, Olavi Hurmerinta ja Toivo Fahlenius.
Alkuaikojen lehtien kansikuvissa lapset ovat reippaita ja punaposkisia. Kuvat heijastavat hyvin lehtien sisältöä, terveiden elämäntapojen ja liikunnan hyviä vaikutuksia.
Joka Poika -lehdestä julkaistiin toisinaan teemanumeroita. Tampere-numeron kannessa on kuvattu Näsinpuistossa sijaitseva Emil Wikströmin veistos, jossa poika näyttää isälleen, miten ratas saadaan pyörimään veden voimalla. Kuva: Marjatta Honkasalo
* *
Näyttelyn otsake on Kiltit lastenlehdet. Otsikko on humoristinen vertaus niihin lehtiin, jotka sittemmin valtasivat myös suomalaiset lehtimarkkinat.
– Amerikkalainen nuorisokulttuuri ja sarjakuvalehdet valtasivat tilaa näiltä perinteisiltä lastenlehdiltä. Aku Ankka alkoi ilmestyä 1951, ja markkinoille tulivat myös villin lännen sankareista kertovat sarjakuvat. Vaikka lännen tarinat sijoittuivat Pohjois-Amerikkaan, useimmat lehdet tulivat meille Italiasta, Elkelä huomauttaa.
Lapset ja nuoret siirtyivät lukemaan myös musiikkilehtiä, muun muassa Suosikkia. Lasten Maailma muutti 1957 nimensä Nastaksi ja alkoi julkaista juttuja muun muassa filmitähdistä. Elkelällä on kerrottavana lehdestä hauska anekdootti.
– Nasta-lehdessä kehotettiin nuoria lukijoita perustamaan omia lukijakerhoja. Vaimoni on kertonut, että hän halusi ystäviensä kanssa perustaa sellaisen nimellä Nasta-pimut. Toimituksessa todettiin, ettei nimi ole sovelias, niin heidän piti muuttaa se Nasta-tytöiksi, Elkelä naurahtaa.
Yksi nuorille koululaisille suunnattu lehti on pitänyt pintansa hyvin pitkään. Vuodesta 1945 julkaistu Koululainen ilmestyy edelleen. Lehden levikki oli vuonna 2014 yli 26 000 kappaletta.
Lähteenä on käytetty FT Kari Elkelän haastattelun lisäksi Leila Utriaisen pro gradu -tutkielmaa Valistuksen lastenlehden arvomaailma (Jyväskylän yliopisto, 1989).
Postimuseon pienoisnäyttely Kiltit lastenlehdet esittelee lapsille tarkoitettuja lehtiä itsenäisen Suomen alkuvuosikymmeniltä. Näyttely on esillä 5.3.2023 saakka.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Luukku 24: Mättäpölö, persoonallinen ja pirteä kaveri
JOULUKALENTERI | Matti Kuusela ja valokuvaaja Onni Rantanen ovat esitelleet viime viikkoina Kulttuuritoimituksen lukijoille 24 siipiveikkoa ja sirkuttajaa. Hyvää joulua!
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
