Ostia-visa! Muutu hetkeksi roomalaiseksi ja opi perusasiat antiikin elämästä

Mithran kultin temppelin patsas. Kuva: Anne Välinoro

Anne Välinoro, teksti ja kuvat

Oletko nähnyt Ostia-näyttelyn Tampereen Vapriikissa?

Hyvä. On aika verestää muistoja. Seuraavassa 10 kysymyksen visa, jonka selvittääksesi saatat joutua hankkimaan kirjan yhtä painavan kuin Rooman satamakaupungin perustavanlaatuisen rakennusmateriaalin, tiilen.

Arja Karivieren ja Marjo Meriluodon Ostia – Portti Roomaan -teos (Vapriikki ja Suomen Rooman-instituutti, 2019) antaa vastaukset kaikkeen Ostiaa koskevaan. Ovathan sen tekemiseen osallistuneet artikkeleineen koko maailman merkittävimmät Rooman tutkijat antiikin ja varhaiskeskiajan kaudelta.

Ostia-näyttely on yksi huikeimmista Vapriikin koskaan tuottamista näyttelyistä, kuten voit lukea vaikkapa Kari Pitkäsen Kulttuuritoimitukseen kirjoittamasta artikkelista. Näyttely kertoo ihmisen elinkaaren Rooman valtakunnassa, syntymästä huvitusten ja elannon hankkimisen kautta kuolemaan.

Välillä käydään baarissa, ilotyttöjen luona ja kylpylässä, avioidutaan, kaitsetaan orjia ja ollaan orjana, puurretaan satamassa työläisenä ja palvotaan Mithraa.

No niin. Oletko valmis?

* *

1. Lapsuus antiikin Roomassa

a) Lapsia ei juuri katukuvassa näkynyt, koska heitä oli niin vähän.

b) Antiikin Rooma oli lasten valtakunta, koska alle 15-vuotiaat muodostivat noin kolmasosan sen väestöstä

c) Lapsuus oli häivytetty aikuisten merkittävimpien tehtävien taakse ja lapset eivät juuri leikkineet.

Oikea vastaus kuvan alla.

Mosaiikkia lattiassa.

Oikea vastaus: b)

Uusin antiikin Rooman tutkimus on osoittanut, että lapset olivat paitsi näkyvä osa kylänraitteja ja kaupunkikulttuuria, heitä arvostettiin ja lapsuus tunnustettiin omaksi elämänvaiheekseen.

Sanna Joska ja Ville Vuolanto luovat elävän kuvan pienimpien maailmasta antiikin Roomassa. Äitiä auttoivat synnytyksen hetkellä kätilö ja muut naiset. Oveen kiinnitettiin laakeriseppele lapsen synnyttyä. Vastasyntyneelle suoritettiin puhdistusrituaali Dies lustricus -päivänä, joka tyttölapselle oli kahdeksantena päivänä syntymästä ja poikalapselle yhdeksäntenä, ja annettiin nimi.

Jos lapsi päätettiin hylätä taloudellisten syiden tai heikon terveyden vuoksi, tämä jätettiin vilkkaaseen paikkaan odottamaan löytäjäänsä. Mutta tämä oli tehtävä ennen nimenantoa.

Varakkaan kansalaisen lapsi rekisteröitiin virallisesti, mutta orjat jäivät vaille tätä dokumentointia.

Lapsi oli äidin hoivassa ensimmäiset ikävuodet ja äidin oletettiin imettävän häntä. Varakkaimmat laistivat kuitenkin tästä työstä ja hankkivat imettäjän (nutrix). Lasta ympäröi parhaimmillaan monenkirjava sosiaalinen verkosto, johon kuului orjien lapsia, kasvattilapsia (alumni) ja paedagogus-hoitaja, joka oli läsnä lapsen elämässä niin kotona kuin kodin ulkopuolella.

Koska lapsikuolleisuus oli korkea, jopa puolet alle viisivuotiaista menehtyi, samassa perheessä oli hyvin eri-ikäisiä sisaruksia. Vanhemmat saattoivat olla huomattavan eri-ikäisiä, sillä äiti oli voinut avioitua jo 15-vuotiaana tyypillisesti kymmenkunta vuotta vanhemman puolison kanssa. Joskus puoliso saattoi olla jo paljon vanhempikin leskimies, jonka lapset edellisestä avioliitosta olivat osa suurperhettä.

Tädit, sedät ja isovanhemmat olivat luonteva osa perhekuntaa. Huoltosuhde perustui pietakseen eli perheenjäsenet velvoitettiin huolehtimaan toisistaan, niin myös lapset vanhemmistaan näiden ikääntyessä.

Tyttöjä koulittiin selviytymään äidin ja puolison velvollisuuksista ja kodin hoidosta, eliitin poikia valmennettiin päätöksentekoon ja julkisten virkojen hoitoon.

Seitsemän vuoden ikä ohjasi lapset opintielle kouluun, missä opiskeltiin kuuntelemalla latinan- ja kreikankielistä kirjallisuutta, filosofiaa, geometriaa, tähtitiedettä ja musiikkia. Lapset etenivät ilman kokeita omaa tahtiaan, mutta kuri oli kova.

Alempien yhteiskuntaluokkien lapset opetettiin työntekoon jo pienestä pitäen. Heidän piti aloittaa tuottava työ jo seitsemän vuoden iässä.

Lapset otettiin mukaan kaikkeen siihen mitä vanhemmatkin vapaa-ajallaan tekivät, gladiaattorinäytöksiin ja teatteriesityksiin, uskonnollisiin juhliin, häihin ja hautajaisiin. Roomalaisen perheen tyttärestä saattoi jo kuusivuotiaana tulla Vestan papitar.

Kulttuurisesti lapsuus loppui varhaismurrosikään ja avioliittoon. Yläluokan pojilla matka aikuisuuteen oli pitempi kuin tytöillä, joilta nuoruus tyssäsi ensimmäisen lapsen syntymään.

Lapsia haluttiin ja heidän menetystään surtiin kovasti, siitä kertovat lukuisat lapsille pystytetyt hautamuistomerkit. Lapsen kautta henkilön nimi ja muisto säilyivät.

* *

2. Naisena Roomassa

a) Nainen menetti avioiduttuaan kaiken omaisuuteensa ja perintäoikeutensa.

b) Naisella ei ollut mitään virallista tehtävää kodin ulkopuolella.

c) Naisia työskenteli Ostiassa niin suutareina, kampaajina, tarjoilijoina kuin liikenaisinakin.

Oikea vastaus kuvan alla.

Amor ja Psykhe -patsas eliitin talossa.

Oikea vastaus: c)

Naiset toimivat kodin ulkopuolella mitä moninaisimmissa tehtävissä, riippuen tietysti yhteiskuntaluokasta. Katariina Mustakallion ja Marja-Leena Hännisen artikkelista saamme lukea, miten naiset toimivat tarjoilijoina, myyjinä, imettäjinä, kätilöinä, kampaajina, papittarina, kiinteistönhoitajina, ja omistivat kiinteistöjä ja vesijohtoja.

Naisia oli yhdistysten ja uskonnollisten collegiumien johdossa matereina. (Mater = latinaksi äiti, yhdistyksissä sen ansioitunut jäsen).

Ja tietysti heitä oli jonkin erityisalan orjattarina, palvelijoina ylhäisövaimoille. Niin. Ja ei pidä tietenkään unohtaa ilotyttöjen, seksuaalisia palveluja tarjoavien naisten ammattikuntaa.

Yhteiskunnallinen aktiivisuus ja mahdollisuus käyttää valtaa liittyi tietenkin mahdollisuuteen käyttää omaa varallisuuttaan ja vapauttaan. Näitä naisia oli sekä vapaasyntyisessä eliitissä että vapautetuissa, entisissä orjissa. Nainen toi liittoon tullessaan koko omaisuutensa orjineen.

Avioliitto Roomassa oli vahvasti miehen päätösvallan alainen. Kun liitto oli solmittu, miehestä tuli vaimonsa holhooja. Tasavallan ajan lopulla yleistyneessä sine manu -avioliittomuodossa nainen jäi avioituessaankin isänsä vallan alle, ja avioliitossa miehen ja vaimon omaisuudet pysyivät erillisinä.

Avioliiton solmiminen oli sopimus ja rituaali. Sen tarkoitus oli vahvistaa perheen asemaa. Avioliitto oli käytännössä jollei pakollinen, niin ainakin suotava. Muuten koitui sanktioita 20–50-vuotiaille naisille ja 26–60-vuotiaille miehille.

Keisari Augustus sääti avioliittoon liittyviä lakeja ja moraalilakeja, jotka pidättelivät avioliiton ulkopuolisista suhteista. Ja lapsia piti hankkia. Mitä enemmän, sitä parempi.

Jos oli onnistunut hankkimaan yli kolme lasta, äiti vapautui holhouksesta. Leskeyttäkään ei katsottu hyvällä. Korkeintaan paria välivuotta pidettiin kohtuullisena.

Kristillisen kulttuurin vaikutus kolmannelta vuosisadalta teki sen, ettei leskiä enää pyritty naittamaan uudestaan. Avioliitto oli kristityille pyhä.

* *

3. Vaatteistaan roomalainen tunnetaan

a) Yleisin antiikin roomalaisen vaate oli toga.

b) Vaate oli lapselle tärkeä merkki hänen asemastaan kansalaisperheen jäsenenä.

c) Naisten piti peittää kasvot viitan liepeellä julkisilla paikoilla.

Oikea vastaus kuvan alla.

Kampaustyyli, jota sanottiin myös mehiläispesäksi.

Oikea vastaus: b)

Vaatteilla myös lapset erottuivat orjista ja alempien luokkien jäsenistä. Lapsilla oli pienoisversioita aikuisten vaatteista. Lapset käyttivät sukupuolesta riippumatta toga praetexta, purppuranvärisillä reunuksilla koristeltua togaa, villakankaista päällysvaatetta, joka laskeutui olkapäältä alusvaatteen, tunikan ylle. Togan sijaan päällysvaatteina saatettiin käyttää myös hupullisia viittoja.

Vapaasyntyisillä pojilla oli bulla, kultainen riipus kaulassa.

Togaa yleisempi asu Rooman kaduilla oli kuitenkin tunika. Sitä käyttivät kaikki yhteiskuntaluokasta riippumatta, tietää tutkija Lena Larsson-Lovén.

Lyhyt vyöllä sidottu tunika oli myös työläisen asu. Se oli kätevä lastattaessa laivaa tai purettaessa lastia, taakkoja kantaessa tai rakennustöissä.

Tunika ylsi naisilla nilkkoihin asti. Se sidottiin kahdesta vaakasuorasta kappaleesta olkapäille ja ommeltiin tarvittaessa kyljistä yhteen. Tunika oli villaa, luonnonvärinen tai värjätty.

Naiset saattoivat peittää halutessaan kasvonsa viitan liepeellä julkisissa tiloissa, mutta siitä ei ollut mitään säädöstä.

* *

4. Orjaksi ei aina synnytä

a) Roomassa orjan erotti selkeästi vapaasyntyisestä.

b) Orjuutta ei mitenkään kyseenalaistettu antiikin Roomassa.

c) Orjaa ei saanut käyttää seksuaalisesti hyväksi.

Oikea vastaus kuvan alla.

Leipomoa kuvaava reliefi.

Oikea vastaus: b)

Antiikin Roomassa et erottanut orjaa vapaasyntyisestä, jos halusit sellaisen löytää kadulla ihmisiä tarkkailemalla. Ainut, jolla orjan saattoi tunnistaa, oli orjapanta.

Vapaasyntyisestä saattoi elämänsä aikana tulla orja ja toisinpäin. Mikään etninen piirre, käytös tai pukeutuminen ei erottanut ihmisiä toisistaan. Orjat ja vapaat työskentelivät ja käyttivät samoja julkisia tiloja.

Orjat olivat itsestäänselvyys. Heitä saatiin jatkuvilla valloitussodilla. Orjia saatiin myös merirosvoilta ja ihmisryöstäjiltä. Heitä tuli myös hylätyistä lapsista ja rangaistuksen saaneista. Orjakaupan myötä orjat liikkuivat laajalti Rooman valtakunnassa. Nuorimmat yksin myydyt orjat olivat kaksivuotiaita, mutta vastasyntyneitäkin kaupattiin äitiensä kanssa. Kotiorjilla oli lupaavimmat tulevaisuudennäkymät. He saattoivat jopa periä isäntänsä.

Orjat olivat aina isäntänsä omaisuutta ja heidän hyödyntämisensä ulottui seksuaaliseen hyväksikäyttöön asti.

Roomalainen yhteiskunta perustui pitkälti orjakauppaan ja orjuuden olemassaoloon. Orjat työskentelivät kaikilla yhteiskunnan oleellisimmilla aloilla: palveluammateissa, raskaissa pesula- ja rakennustöissä, tiilenvalmistuksessa ja maanviljelyksessä. Orjia oli enimmillään neljännes Italian alueen väestöstä, selviää Sanna Joskan ja Ville Vuolannon artikkelista.

• *

5. Kansanhuveja ja teatteria

a) Roomassa tunnettiin myös naisgladiaattoreita.

b) Farssi, pantomiimi ja imitaatiot olivat tuntemattomia esitystaiteen lajeja.

c) Virkamiesten ei oletettu järjestävän kansanhuveja, kuten festivaaleja ja kilpailuja.

Oikea vastaus kuvan alla.

Teatterinaamioita Ostiasta.

Oikea vastaus: a)

Ostiasta löydetty piirtokirjoitus vahvistaa naisgladiaattorien toiminnan. Keisarillisen pappi Hostilianuksen ja hänen vaimonsa Sabinan rahalahjoitus kohdistui erityisesti naisgladiaattoreille.

Septimius Severus kuitenkin kielsi naisgladiaattorien näytökset 200 jaa., koska ne ”villitsivät yleisön ja vaikuttivat yläluokan naisten käytökseen”.

Ostian ensimmäiseen teatteriin mahtui noin 3 000 katsojaa. Kreikkalainen kirjallisuus, taide ja arkkitehtuuri nousivat tasavallan aikana suosioon Roomassa ja näin ollen myös komedia oli suosittua.

Atellaanifarssi, jossa näyteltiin tunnistettavin henkilöhahmoin, ohitti suosiossa perinteiset esittämisen muodot nopeine juonenkäänteineen. Imitaatio saapui Roomaan kreikkalaisilta ja ohitti vuorostaan suosiossa farssin. Sukupuoliroolit sekoittuivat ja kasvonilmeet korostuivat naamioiden sijaan, todistaa Arja Karivierin artikkeli.

Groteskit, eroottissävyiset tanssit olivat suosittuja. Keppitansseissa korostetut liikkeet, suuret fallokset ja huumori veivät juonta eteenpäin.

Ostian virkamiesten oletettiin järjestävän kansanhuveja.

* *

6. Kuoleman juhlat

a) Antiikin Roomassa kuolema saastutti perheen ja nämä eivät voineet ottaa osaa normaaliin elämään ennen hautajaisrituaaleja.

b) Kuoleman ja hautajaisten jälkeen vainaja oli lopullisesti saateltu pois ihmisten mielistä.

c) Kuoleva jätettiin yksin.

Oikea vastaus kuvan alla.

Suolatyöntekijän luuranko, josta voitiin päätellä myös hänen ravitsemuksestaan.

Oikea vastaus: a)

Kun ihminen kuoli, ajateltiin, että hänen perheensä tuli kuoleman merkitsemäksi ja perheen jäsenet eivät voineet ottaa osaa normaaliin toimintaan. Vasta hautajaisrituaalien jälkeen perhe saattoi palata yhteisöön puhtaana.

Ensin ruumis pestiin, sen jälkeen sitä pidettiin esillä kotona mahdollisesti erityisellä lavetilla kodin pihalla. Hautajaissaattue oli sitä suurempi ja äänekkäämpi, mitä enemmän perheellä oli vaikutusvaltaa. Saattueeseen kuuluivat itkijänaiset, muusikot ja kantajat.

Julkiset hautajaiset muodostuivat hautajaisnäytelmiksi, joissa vainajan ja tämän esi-isien vahakuvia kannettiin kulkueen edellä ja hänen elämästään esitettiin avainkohtauksia.

Hautajaispuheen pitäminen lankesi usein suvun nuorukaiselle: se oli hänen ensimmäinen julkinen esiintymisensä ja siitä saattoi olla hyötyä hänen poliittiselle uralleen, kertoo Katariina Mustakallio kuoleman kulttuuria käsittelevässä osuudessaan.

Kuolevaa ei jätetty yksin. Perhe kokoontui hänen ympärilleen ja vainajalle annettiin suudelma viimeisen henkäyksen jälkeen. Hänen nimeään lausuttiin kolme kertaa hengenlähdön jälkeen. Ruumis pestiin ja puettiin parhaimpiinsa ja hänen suuhunsa asetettiin kolikko maksuksi manalan virran lautturille.

Vainajan ruumis kannettiin hautajaisten jälkeen hautajaisrovioon, missä se tuhkattiin hautalahjojen kanssa.

Kolumbaarioissa oli kymmeniä pieniä syvennyksiä tuhkauurnille koko suvun käyttöön. Kun ruumishautaus yleistyi toiselta vuosisadalta lähtien, vainaja sai marmoriarkun, sarkofagin.

Kuoleman jälkeen oli tärkeää muistella vainajaa tiettyjen aikajaksojen jälkeen. Perinteinen suruaika oli kymmenen kuukautta.

* *

7. Hiuksistaan roomalainen tunnetaan

a) Roomalaisnainen sai valita, pitikö hiuksensa kiinnitettynä tai kampauttiko ne.

b) Kampaustyylit kehittyivät parturien ja kampaajien mielikuvituksen mukaan.

c) Kaikkein monimutkaisimpien kampausten käyttö oli eliitin etuoikeus.

Oikea vastaus kuvan alla.

Viisivuotiaana kuolleen Aulus Egrilius Magnuksen hautareliefi.

Oikea vastaus: c)

Kampaus oli roomalaisnaiselle velvollisuus. Nainen ei voinut kulkea hiukset auki. Tämä sallittiin vain surressa ja synnyttäessä, silloinhan mikään paikka ei saanut olla pinteessä.

Kampaukset kehittyivät keisarivallan aikana hallitsevan keisarin hovin naispuolisten jäsenten ideoinnin kautta. Kampauksia tunnetaan patsaiden ja hautamuistomerkkien reliefien perusteella lukuisia. ”Mehiläispesässä” oli kerroksittain kihararivejä otsalla. Usein hiukset jaettiin päälaelta kahden puolen, taivutettiin voimakkaille laineille ja takahiukset kiepautettiin löysälle nutturalle, kuten syyrialaisen Julia Domnan muovaamassa hiustyylissä.

Pinnejä nykyisessä muodossaan ei ollut – kampaus kiinnitettiin joko ommellen, hiusneuloilla ja nyöreillä.

Miehien oli suotavaa pitää partansa ajeltuna ja hiukset lyhyinä aina 100–200 jaa. saakka. Kiharaparrat ja luonnollisesti muotoutuvat hiukset sallittiin miehille kreikkalaisvaikutteiden myötä.

Ei toivottu karvoitus poistettiin kaapimilla ja epilaatiovoiteilla. Karvanpoistajilla oli oma ammattikuntansa.

* *

8. Suuhun pantavaa

a) Roomalaisten ruokavalio perustui lihaan.

b) Viljoista merkittävin oli vehnä ja sen osuus ruokavaliosta oli jopa 70 prosenttia.

c) Jälkiruoat valmistettiin vuohenmaidosta ja marjoista.

Oikea vastaus kuvan alla.

Portuksen sataman tunnelmia.

Oikea vastaus: b)

Roomalaiset käyttivät valtavat määrät viljaa. Vilja-avustuksena saatettiin antaa 33 kiloa vehnää miespuolisille kansalaisille kuukaudessa.

Viljasta valmistettiin etupäässä leipiä ja pulsia, viljapuuroa. Siihen sekoitettiin myös lihaa ja vihanneksia sekä hedelmiä.

Ateriaa täydensivät palkokasvit, oliivit, sipulit ja vihannekset sekä hedelmät. Lihoista eniten käytettyjä olivat vuohen, lampaan, karitsan ja sian liha. Kalan käyttö vaihteli.

Joko sitä pidettiin liian arkisena tai sen saatavuus oli välillä heikkoa.

Ruoat maustoi suola, oliiviöljy ja sitruuna sekä garum-mauste. Nestemäinen seos valmistettiin kalasta.

Jälkiruoat korvasivat hedelmät ja pähkinät. Roomalainen ruokavalio näyttää olleen kohtalaisen tasapainoista arkeologisten selvitysten perusteella. Hiilihydraatit saatiin viljasta ja rasvat olivat hyviä rasvoja.

* *

9. Ja mitä he tuottivat?

a) Ostia tarjosi hedelmällisen maaperän viljelyksille ja karjanhoidolle.

b) Kalastus ei ollut mitenkään merkittävä elinkeino.

c) Tiber-joen suistosta saatiin savea keramiikan valmistusta varten ja Ostia oli tiilten suhteen omavarainen.

Oikea vastaus kuvan alla.

Lapsen syöttöpullo, possun muotoinen keraaminen helistin ja kaksi luusta tehtyä nukkea.

Oikea vastaus: a)

Ostian lukuisat tiilirakennukset valmistettiin Roomassa tai sen lähialueilla tuotetuista tiilistä. Ostiassa oli tiettävästi muutama tiiliverstas, mutta laivat tulivat yleensä tiililastissa Roomasta.

Ostiassa oli sen sijaan runsasta keraamisten lamppujen tuotantoa. Ostiassa käsiteltiin myös tekstiilejä, värjättiin kankaita, pestiin niitä ja valkaistiin. Pesulan ja leipomon palvelut olivat aina lähellä.

Kalastus oli tärkeä elinkeino, mutta runsas kalastus vähensi kalakantoja Ostian ja Portian alueella. Kalastusaluksissa saattoi olla puinen laatikko, kala-allas, jossa saalis saatiin tuoreena kalakauppiaille.

Puu ja lasi olivat rakennusmateriaaleina suosittuja varsinkin yksityiskohdissa. Ikkunanpuitteet tehtiin puusta ja rikkaissa taloissa ikkunalasina käytettiin alabasterilevyjä ja myöhemmin lasia.

Tammimetsiä hakattiin lämmityksen, ruoanlaiton, hautarovioiden ja veneenrakennuksen käyttöön.

* *

10. Käykää peremmälle!

a) Roomalaisen eliitin talossa isäntä saattoi osoittaa oppineisuuttaan lattiamosaiikkeihin sijoitetuilla kohtauksilla myyteistä ja tarinoista.

b) Talot olivat niukasti sisustettuja seinäpenkkejä lukuun ottamatta

c) Eliitti ruokaili juhlissaan istualtaan.

Oikea vastaus kuvan alla.

Avioliitto oli suotava elämisenmuoto antiikin Roomassa. Pariskunta hautareliefissään.

Oikea vastaus: a)

Ostian kaupunkikuvalle olivat tyypillisiä insulat, kerrostalot, mutta 200 jaa. alaa valtasivat suuret, atrium-pihan ympäröimät talot, jotka noudattivat perinteisen domus-talon muotoa.

Seinät koristeltiin marmorilla, monivärisillä mosaiikeilla ja seinämaalauksilla ja tilat sisustettiin patsailla ja huonekaluilla. Puutarhaa koristi monesti suihkulähde, jota kehysti pylväikkö vedenkeruualtaineen.

Taloissa oli koriste-esineitä, tekstiilejä, arvoesineitä, patjoja, sohvia ja pikkupöytiä ja valaisimia. Myöhäisantiikissa yleistyi ruokailuryhmä, jossa puoliympyrän muotoiselta stibadium-sohvalta nautittiin ruokaa makuulta keskellä olevalta pöydältä.

Birte Poulsenin artikkelista saamme lukea, että myöhäisantiikin domusten koko vaihteli 300 neliöstä 1 700 neliöön.

Talojen mosaiikkikoristelut olivat hyvin värikkäitä ja yksityiskohtaisia kuvauksia vaikkapa Afroditeen riemukulkueesta tai Romuluksen ja Remuksen tarusta.

* *

Hyvä! Olet selvittänyt visan. Jos tuloksesi oli…

0–3 pistettä

Nauti lohduksi rypäleitä, vehnäleipää ja vuohenjuustoa. Hanki Vapriikista Ostia – Portti Roomaan -teos, ja lue sitä öljylampun valossa joka ilta kaksi tuntia.

4–7 pistettä

Pukeudu togaan ja lyö rintoihisi. Voit aterioida makuultasi aina maaliskuun idukseen asti.

8–10 pistettä

Voit maustaa garumilla myös aamupuurosi ja käydä kampaamossa tai parturissa kerran viikossa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua