1970-luvulla Suomi vaurastui, mutta maastamuuto Ruotsiin kiinnosti. Amerikan ihmeistä haaveiltiin, mutta kansa ajoi Hillmannilla, Wartburgilla, Toyotalla tai Fiatilla. Kari Pitkänen kävi Kangasalan Mobilian Leveillä lahkeilla -näyttelyssä.
Kari Pitkänen, teksti ja kuvat
Rinnassa käy lämmin läikähdys. Lapsuudenkotini olohuoneen samettipintainen sohva tuntui juuri näin upottavalta.
Juuri tuollaisesta palisanteripintaisesta telkkarista seurattiin mustavalkoisia uutisia, idän ja lännen kilpajuoksua avaruuteen ja vielä vähän myöhemmin Ritari Ässää.
Yli 40 vuoden takainen olohuonemiljöö herätti sohvalle istahtaneissa Terttu ja Marko Alholassa nostalgisia muistoja. ”Oikein tutulta tuntuu, mainoksia ja tv-tietoiskuja myöten.”
Ja aika lailla juuri tuollaisen Warren näköisen, mutta myrkynvihreän harppi-Saksan ihmeen muistan pysäköitynä talomme parkkiruudusta.
Sain kokea lapsuusajan aina aurinkoiset kesät ja reilusti lumiset talvet Suomessa, joka oli koko ajan määrätietoisesti matkalla parempaan. Olen 1970-luvun lapsi, ja juuri siksi olohuonemiljöö Mobilian Autokylässä Kangasalla kerii kunnolla auki muistojen vyyhtiä.
Itäsaksalainen Wartburg 353 W oli tuttu 2-rahtitekniikastaan, joka oli peräisin jo 1930-luvulta. Moni Warren kokenut muistaa jälkeen jääneen sinisen ja öljyisen savuvanan. Toisaalta auto oli helppo huoltaa ja korjata vaikka itse.
Monen trendin alku
Leveillä lahkeilla on Mobilian tämän kesän teemanäyttely, jonka keskiössä ovat Suomen vaurastumisen ajan autot ja liikenne. Miljoonan auton raja meni rikki 1976; nyt kulkupelejä on tien päällä jo noin kolme miljoonaa.
Suloinen 1970-luku muistetaan monen ilmiön alkamisesta. Automatkailu käynnistyi, suuntana usein Lappi tai Pohjois-Norja. Leirintämatkailu kukoisti. Lavatansseihin kuljettiin moottorivoimalla tai polkien. Amerikan-autojen harrastus ja rakentelu tosimielellä alkoivat.
Autolomailu ja leinrintämatkailu alkoivat toden teolla 1970-luvulla. Teltta kulki takakontissa ja asuntovaunu Opelinkin perässä Lappiin tai kauemmas.
Hulluimpaan aikaan vuodessa noin 40 000 suomalaista muutti Ruotsiin leveämmän leivän perässä. Jos suuntana ei ollut Maraboun suklaatehdas, päädyttiin useimmiten töihin Volvolle Göteborgiin tai Saabille Trollhättaniin.
Kruunun kurssi oli korkealla, ja kesälomille Suomeen ajettiin oman tehtaan tuliperillä menopeleillä. Varsinkin Volvoilla oli jo tullloin maine turvallisina ja kestävinä, joskin kalliina autoina.
Kun pressa jyrähti
Pompannapeista isompi eli Fiat 600 oli vuonna 1971 Suomen myydyin automalli. Näyttelyssä esillä olevan, timmikuntoisen yksilön omistaa Mobilian myyntipäällikkö Petri Niemenmaa.
Yleisesti 1970-luvun alun Suomi tosin oli koko läntisen Euroopan turvattomimpia automaita. Pahimpina vuosina liikenne niitti lähes 1 200 ihmistä erilaisissa kolareissa ja turmissa. Tästä määrä on laskenut noin viidesosaan.
Sitten jyrähti Urho Kekkonen uudenvuodenpuheessaan, ja tilanne alkoi korjaantua. Vapaista nopeuksista luovuttiin (ajatelkaa: 1960-luvun maanteillä ei tunnettu yleisiä nopeusrajoituksia), ja voimaan tulivat esimerkiksi turvavyöpakko ja ajovalojen käyttövelvoite myös päiväaikaan.
Suomen tiet täyttyivät itäautoista: Ladoista, Mosseista ja Wartburgeista. Toinen tuontisuunta oli Japani, josta saatiin Toyotaa ja Datsunia sekä iso osa aikakauden moottoripyöristä.
1970-luvun alussa käynnistyi myös suomalainen autoteollisuus, kun Valmet Automotiven tehdas aloitti Saab-valmistuksen Uudessakaupungissa.
Tehtaasta on kiittäminen presidentin hyviä henkilösuhteita Wallenbergien mahtisukuun. Ensimmäistä ”Ugista” valmistunutta Saabia ei syyttä suotta luovutettu Urho Kekkoselle.
Leveillä lahkeilla -näyttely Mobiliassa 20.12.2019 saakka. Osoite Kustaa Kolmennen tie 75. Liput 9–12 euroa, alle 17-vuotiaat ilmaiseksi.
1970-luku oli maassa japsipyörien ja tanssilavojen kulta-aikaa. Köyliön Lallintalon maisemiin on pysäköity kaksi vuoden 1972 myyntisuosikkia, Honda CB 350 (vas.) ja Suzuki T250.
