Maier New Yorkissa 18.10.1953. Kuvat: Vivian Meier / Maloof Collection / Howard Greenberg Gallery / Suomen valokuvataiteen museo
Vivian Maier (1926–2009) oli katuvalokuvaaja, vaikka ei luultavasti sellaista termiä itsestään käyttänyt. Maier ei näyttänyt kenellekään kuviaan, jotka löydettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Sirpa Pääkkönen
Vivian Maierissa (1926–2009) on ainesta monenlaiseen myyttiseen taiteilijakuvaan ja tarinaan. Yksinäinen ja erakoitumiseen taipuva lastenhoitaja innostuu valokuvauksesta, kulkee hoitolastensa kanssa Chicagon ja New Yorkin katuvilinässä, kuvaa vastaantulijoita ja katoaa välillä nurkan taakse, kun huomaa siellä jotain kiinnostavaa.
Vuosina 1959–60 Maier irtisanoutuu työstään ja lähtee kiertämään maailmaa luultavasti kotitilan myynnistä saaduilla rahoilla. Kuvia tallentuu filmirullille tuhansittain eri puolilta maailmaa.
Maier oli katuvalokuvaaja, vaikka ei luultavasti sellaista termiä itsestään käyttänyt. Hän ei näyttänyt kuviaan kenellekään. Ne löytyivät vuokravarastosta, kun varaston omistaja alkoi periä Maierin rästivuokria panemalla Maierin valokuva- ja kaitafilmilaatikoita myyntiin huutokappaan.
Maier oli luonteeltaan hamstraaja, joka säästi kuitit, lehtileikkeet ja lappuset. Lapsista hän piti, mutta oli välillä myös arvaamaton ja julma.
Chicago, kesäkuu 1978.
Maierin valtava valokuvaperintö paljastui hänen kuolemansa jälkeen. Kokoelmaan kuuluu yli 120 000 negatiivia, kaitafilmejä, äänitallenteita ja valokuvia sekä satoja kehittämättömiä valokuvarullia.
Hänen maineensa levisi kohinalla, kun valokuvista alettiin järjestää näyttelyitä. Aineistoa onkin monenlaisiin näyttelyihin.
Valokuvataiteen museo Helsingissä esittelee nyt Maierin omakuvia näyttelyssä Vivian Maier: Omakuva ja sen varjo. Esillä on 83 valokuvaa eri vuosikymmeniltä. Ne antavat mahdollisuuden tehdä tulkintoja naisesta, joka on kuvissa vakavan, välillä jopa ankaran näköinen, mutta sijoittaa itsensä usein leikkisiin ja kujeileviin tilanteisiin.
Vivian Maier oli luonteeltaan hamstraaja, joka säästi kuitit, lehtileikkeet ja lappuset.
Omakuva näkyy peilistä, heijastavalta pinnalta tai on pelkkä kuvaajan varjo katuvilinässä ja auringon paisteessa. Kuvista syntyy jännittäviä sommitelmia ja hauskoja tilanteita, joskus roinan keskellä, joskus pelkistetyssä ympäristössä.
Koska Valokuvaitaiteen museon näyttely keskittyy omakuviin, näyttelyssä on vain vähän esillä muita ihmisiä ja katujen yllätyksellisiä tapahtumia. Niistä voi rakentaa toisenlaisia näyttelyitä.
Vivian Maier: Omakuva ja sen varjo. Näyttely esillä Valokuvaiteen museossa Kaapelitehtaalla Helsingissä 24.5.2020 asti.
