Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran uusien jäsenten näyttely Taidekeskus Idässä. Kuva: Jukka Kosonen
KUVATAIDE | Pääkaupunkiseudun kohonneet näyttelykustannukset houkuttelevat taiteilijoita pitämään näyttelyitä muualla Suomessa, kuten esimerkiksi Lappeenrannassa, vaikka ostajia on vähemmän. Kulttuurin unelmavuosi päättyy kaupungissa nyt ikävissä tunnelmissa, kun Lab-ammattikorkeakoulu ilmoitti alan ammattijärjestöjenkin vastustuksesta huolimatta siirtävänsä kuvataiteen koulutuksen Lappeenrannasta Lahteen.
Aija Käkelä-Laine, teksti
Etelä-Karjala on sotien jälkeisistä vuosista lähtien ollut merkittävä maakunta kuvataiteessa alan koulutuksen ansiosta. Gallerioissa on usein nähtävillä korkeatasoisia näyttelyitä, vaikka taiteilijalle on liki utopistinen ajatus, että hän saa myytyä näyttelyssä teoksiaan. Sama pätee Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran puheenjohtajan Anni-Sofia Knuuttilan mukaan muuallakin Suomessa.
– On harvinaista, että näyttelyistä myydään teoksia. Sitä tapahtuu yleensä vain Helsingissä.
Näyttelyihin riittää Knuuttilan mukaan Etelä-Karjalassa kuitenkin kävijöitä, joskus jopa enemmän kuin pääkaupunkiseudulla.
– Täällä on taiteen kuluttajia, mutta ei varallisuutta.
Vähäinen myynti ei Knuuttilan mukaan ole ongelma, vaan yleinen linjaus.
– Kuvataiteesta ei ole totuttu maksamaan.
Suomessa moni vielä arvostaa taidetta, kiertää näyttelyitä, ihastelee teoksia, mutta kotiin ostetaan julisteita tai sisustustauluja.
– Aina ei edes hahmoteta sitä, että voisihan sitä itsekin ostaa uniikin taideteoksen, ja iloita siitä kotona, Knuuttila jatkaa.
Taidetta myydään useimmiten eri tapahtumien ja valtakunnallisten verkostojen kautta. Varsinkin taidelainaamot ovat Knuuttilan mukaan kiitettävän helppoja väyliä taidehankintoihin ja -välityksiin. Taidelainaamoja on nykyisin liki kaikissa maakunnissa.
Kuvataitelija Anni-Sofia Knuuttila on myös Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran puheenjohtaja. Halki myrskyn kaikuu – uusien jäsenten näyttelyn avajaisista 4.12.2024. Kuvat: Jukka Kosonen (2021) ja Noora Vahteristo (2024)
* *
Vähäinen näyttelymyynti ei Knuuttilan mukaan ole imago-ongelma Etelä-Karjalassa. Knuuttila tosin kertoo joskus kuulleensa, että taiteilija on jättänyt ottamatta vastaan näyttelyajan vähäisen kävijämäärän tai myynnin takia.
– Varmaan todella myyntiorientoituneet taiteilijat jättävät tulematta, Knuuttila arvelee.
Pääkaupunkiseudulla on enemmän ostajia ja gallerioita, mutta samalla myös korkeammat vuokrat ja muut kustannukset. Taiteilija vastaa yleensä kaikista näyttelykustannuksista itse. Kilpailu apurahoista näyttelyitä varten on kova.
– Helsingistä tullaan maakuntiin, koska ei ole realistista, että kaikki näyttelyt olisivat vain pääkaupunkiseudulla.
Kiinnostus kohdistuukin muualla edulliseen ja tasokkaaseen galleriatilaan. Suomessa on Suomen Taiteilijaseuran mukaan 116 galleriaa, 67 taidemuseota ja 3 300 ammattikuvataiteilijaa. Gallerioista 57 on taiteilijavetoisia.
Etelä-Karjalan taiteilijaseura ylläpitää Lappeenrannassa Korutaideyhdistyksen kanssa Taidekeskus Itää. Hakijoiden määrä on pysynyt vakaana.
– Vastaavia paikkoja ei Suomessa ole paljon.
Näyttelyt valitaan Knuuttilan mukaan huolella, jotta näyttelytoiminta on mahdollisimman kiinnostavaa ja monipuolista.
Lappeenrannassa ja Etelä-Karjalassa on myös monipuolisesti näyttelytiloja maakunnan kirjastoista ja taidemuseoista alkaen. Tuorein on tältä vuodelta, taiteilijaopiskelijoita varten Lappeenrantaan perustettu Galleria Liekki.
Galleria Liekki perustettiin tänä vuonna kuvataiteen opiskelijoita varten. Kuva: Jukka Kosonen
* *
Kansainvälisestikin monipuolista uraa luova kuvataiteilija Nelli Tanner tulee aina mielellään Taidekeskus Itään, kuten tänä vuonna marraskuussa.
– Täällä on ihania ammatti-ihmisiä, jotka hoitavat kaiken hienosti.
Tanner on valmistunut kuvataiteilijaksi (yamk) Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulusta (nykyisin Lab-ammattikorkeakoulu). Hän ehti asuakin Imatralla kymmenen vuotta ennen kuin palasi takaisin pääkaupunkiseudulle.
Taiteilijan näkökulmasta Etelä-Karjala ja Lappeenranta ovat vetovoimaisia museoiden, näyttelytilojen ja muun kulttuuritarjonnan takia. Lappeenrannan etuna on sijainti ja nopeat junayhteydet pääkaupunkiseudulta.
– Näyttely on taiteilijalle aina sijoitus, ja hintakin ratkaisee näyttelypaikan, kun miettii vuokria, provikoita, Tanner alkaa luetella.
Tannerista on tärkeää, että taide näkyy ympäri Suomea. Tanner ei ole perinteinen kuvataiteilija, eikä hänen teoksiaan osteta kodin seinille. Hän työskentelee korutaiteen, installaatioiden ja osallistavan taiteen parissa.
Näyttelyissä hän pitää tärkeänä taiteilijan ja katsojan kohtaamisen.
– Katsojan ymmärrys taidetta kohtaan saattaa silloin kasvaa. Kerron joskus myös taiteilijan työpäivästä. Monille on yllättävää, miten paljon yhteistä löytyy, varsinkin silloin kun teen videoteoksia.
Tanner ehtii kolmen vuoden taiteilija-apurahan ansiosta olla aktiivisesti mukana näyttelyissä. Hän on tänä vuonna ollut Lappeenrannan lisäksi Helsingissä, Espoossa, Kotkassa, Rovaniemellä sekä Ruotsissa Näverkärrissä. Rovaniemellä hänet iloisesti yllätti aluelehden näyttelykritiikki.
– Näyttelykritiikit ovat tärkeitä.
Tanner pitää valitettavana, että taide on tiedotusvälineissä näkymättömissä.
– Taide tarvitsee syöttejä.
Taiteen on tärkeä näkyä ympäri Suomea, muistuttaa kuvataiteilija Nelli Tanner. Kuvat: Jukka Kosonen
* *
Yksityinen taidekauppa Galleria Mai-Art aloitti Lappeenrannassa näyttelytoiminnan vajaat kuusi vuotta sitten yrityksen muutettua nykyisiin tiloihin. Näyttelymyynti on aina vaihdellut paljon, mutta yleisen taloustilanteen kiristymisen jo huomaa.
– Ostajia on kuitenkin ollut sen verran, että olemme pystyneet jatkamaan, Terhi Muhonen linjaa.
Kuukausittain vaihtuvat näyttelyt on pyritty pitämään mahdollisimman monipuolisina ja ammattitaitoisesti toteutettuna. Mai-Artissa osa näyttelyn pitäjistä on ollut siviiliammatiltaan muita kuin kuvataiteilijoita.
– Viimeksi näyttelyn piti pianonvirittäjä-taiteilija, Muhonen kertoo.
Taiteilijoiden näyttelyhakuja on tullut Pohjoismaista ja Keski-Euroopasta gallerian omistajan omien verkostojen kautta, mikä on monipuolistanut lisää vaihtuvia näyttelyitä.
Mai-Art on Muhosen mukaan onnistunut madaltamaan ihmisten kynnystä saapua taidekauppaan.
– Meillä käy nykyisin paljon ihmisiä pelkästään katsomassa näyttelyitä, hän jatkaa.
Toki monet taiteilijatarvike- ja postikorttiostoksille sekä taide- ja kehystyskauppoihin tulleet asiakkaat vähintään vilkaisevat esillä olevia teoksia. Näyttelyyn on helppo tutustua iltaisin myös suurten näyteikkunoiden läpi.
Galleria Mai-Art on Terhi Muohosen mukaan onnistunut madaltamaan kaupunkilaisten kynnystä saapua taidenäyttelyyn. Kuva: Jukka Kosonen
* *
Ensin Imatralla, nykyisin Lappeenrannassa kuvataiteen koulutus on vuosikymmenien ajan juurruttanut maakuntaan uusia asukkaita, monipuolistanut elinkeinoa, tuonut toimeentuloa sekä pitänyt yllä korvaamatonta ja kulttuurisesti arvokasta ”taidepöhinää”.
Lab-ammattikorkeakoulu tiedotti itsenäisyyspäivän alla siirtävänsä alan koulutuksen Lappeenrannasta Lahteen tiukasta vastustuksesta huolimatta.
– Uutinen on otettu maakunnan kulttuurikentällä raskaasti, Knuuttila tiivistää.
Päätös tulee Knuuttilan vaikuttamaan koko itäisen Suomen kulttuurielämään ja sen kehitykseen. Alan opiskelijat katoavat ennen pitkää ja samalla vähenevät merkittävästi kulttuurin ja taiteen parissa työskentelevät asukkaat.
Knuuttila kritisoi voimakkaasti taiteen ja kulttuurin keskittämistä suuriin kasvukeskuksiin taloudellisten syiden varjolla. Paikallisilta kulttuurialan tekijöiltä vaaditaan suuria ponnistuksia vaikuttaa omalta osaltaan alueen elinvoimaisuuteen ja kiinnostavuuteen tulevaisuudessa.
– Mahdollisuus asua ja elää muuallakin Suomessa uhkaa jäädä korulauseeksi, Knuuttila jatkaa.
Kuvataidelinjan opetustilat LUT-yliopiston kampuksen tiloissa Lappeenrannassa. Kuva: Jukka Kosonen
* *
Valtakunnallinen Korutaideyhdistys ry toimii Etelä-Karjalasta käsin. Yhdistyksen puheenjohtajan Tarja Tuupasen mielestä päätös osoittaa Lab-ammattikorkeakoulun johdolta näköalattomuutta.
– Siirtopäätös on yksinkertaisesti virhearviointi, Tuupanen sanoo.
Etelä-Karjala on ollut merkittävä maakunta kuvataiteessa 1800-luvun lähtien, jolloin taitelijoita saapui ikuistamaan Imatrankosken kuohuja.
Kuvataideopetus alkoi kehittyä Imatralla heti sotien jälkeen intohimoisten taiteenharrastajien piirustusilloista kasvaen nopeasti ensin piirustus- ja sitten taidekouluksi. Koulu muuttui 1990-luvulla kunnalliseksi keskiasteen oppilaitokseksi ja lopulta osaksi nykyistä Lab-ammattikorkeakoulua. Lappeenrantaan kuvataiteen opetus siirtyi Imatralta kuusi vuotta sitten.
Päätös koskettaa Tuupasen mukaan Suomen koko taide- ja kulttuurikenttää. Yksi merkittävimmistä kuvataiteen koulutuksesta vastaava oppilaitos on päätöksellään jättänyt huomioimatta ne ammatilliset tahot, joiden opetuksesta se vastaa.
Siirtoon ovat Tuupasen mukaan Kaakkois- ja Itä-Suomessa vastustaneet Kaakon taide ja sen viisi ammattilaistaiteilijoiden jäsenjärjestöä, Taiteen edistämiskeskuksen Kaakkois-Suomen taidetoimikunnan jäsenet ja itäisen Suomen taidetoimikuntien puheenjohtajat sekä Lappeenrannan ja Imatran museot. Siirtoa ovat vastustaneet myös Lappeenrannan kaupunki ja Etelä-Karjalan maakuntahallitus.
Lisäksi siirtoa vastaan ovat valtakunnallisesti ottaneet kantaa muun muassa Suomen Taidegraafikkojen, Suomen Taiteilijaseuran, IAA European, Suomen Kuvanveistäjäliiton, Taidemaalariliiton, Valokuvataiteilijoiden liiton puheenjohtajat sekä Muu ry:n puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, Suomen taiteilijaseuran hallitus, Suomen sarjakuvaseuran toiminnanjohtaja ja Helsingin sarjakuvafestivaalien taiteellinen johtaja.
Kaavailut kuvataiteen koulutusohjelman siirtämisestä Lahteen tulivat julkisuuteen lokakuun puolessa välissä, muutama päivä muutosneuvottelujen alkamisen jälkeen. Tuolloin sanottiin, ettei kysymys ole taloudellinen, eikä asialla ole kiire. Vajaat kaksi kuukautta sen jälkeen Lab-ammattikorkeakoulu ilmoitti siirrosta ja perusteli, että Lahtea puolsivat Lappeenrantaa merkittävästi pienemmät tilakustannukset.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Allekirjoituksille loppukiri: Sakset seis! Suuri kulttuuriadressi sulkeutuu keskiviikkona 4.12.
ADRESSI | Kulttuuritoimitus kannustaa kaikkia loppukiriin, jotta kulttuurin leikkauksia vastustava Sakset seis! -adressi saa mahdollisimman paljon allekirjoituksia.
Tampereen Kirjafestareiden paneeli päättyi siihen, että kulttuurijournalismia tarvitaan
KESKUSTELU | Miksi kulttuurijournalismi on tärkeää? Ketä se kiinnostaa? Tässä keskustelun teemat lauantaina Tampereen kirjafestarien paneelissa.
Esinelainoja, satuhetkiä ja opastuksia − Valkeakosken kirjastoauto Walle yllättää monipuolisuudellaan
KIRJASTOT | Kirjastoauto Wallea koskeva loru kirjastoauton Facebookissa kuuluu: ”Kilometrejä karttuu ja kuskit vaihtuu / kirjoja saan kuljettaa / asiakkaille luettavaa”.
Yksilöllistä kohtaamista ja musiikin iloa – soitonopettajien näkemyksiä opettamisesta
MUSIIKKI | Kolme soitonopettajaa pohtii, miten parhaiten mahdollistaa soittoharrastus, joka rikastuttaa oppilaan luovuutta ja tukee itsetuntemusta läpi elämän.
